Varakkaiden ihmisten perhejuhlien tarjoilut vs. pienempituloisten perheiden perhejuhlien tarjoilut

Ne pitopalveluista ja kahviloista tilatut kakut ja muut maksaa aika paljon enemmän kuin itse niiden kakkujen pyöräyttäminen.

Kuulostaa siltä, että alempi yhteiskuntaluokka on valmis antamaan enemmän muille. 

Itse olen pienituloinen ja juhlissa on ollut tarjolla noita mitä ap. meinasi varakkaiden tarjoamisiksi. 

Samoin niitä on ollut useimmissa juhlissa missä olen vieraana ollut, olipa tulotaso mitä tahansa

Ei kuulosta tutulta 

Sen sijaan sellainen juomavalintana limsa vs vichy on ero 

Tuskin mikään kaava. Mitä itse huomannut, niin vähävaraisilla niukemmat tarjoilut.

Se on arvostettavaa kun tekee itse.

Minkä pitopalvelun henkilökunta tällaista tietoa jakaa? Mistä tiesi mitä köyhempi väki kotijuhlissaan tarjoilee?

Oikeastiko pienituloiset käyttävät juhlien järjestelijöitä? Luulisi, ettei olisi varaa palkata tuollaisia.

Mitä väliä tuolla nyt on?

Ei minusta ole noin. Tuntemillani hyvin varakkailla itäsuomalaisilla on hyvinkin notkuvat pöydät, kun taas eteläsuomalaisilla tuntuu olevan askeettisemmat, vaikka ollaan keskituloisia. Hyvin pienituloisten juhlissa en ole juurikaan käynyt. 

Kas kummaa juhlien järjestelemisen parissa työskentelevä sanoi, että vähävaraiset tekevät itse. 

Sukulaislikan synttärit on olleet jo vuosia ruokailu ravintolassa. Itse arvostan enempi kakkukaffeja kotioloissa, siis kakku, joku keksi, kahvi ja lapsille limu.

Tulotasot perheissä 2000€ / 5000€, että ehkä se sitten pitää paikkansa, pienituloisten pitää näyttää enempi.

Toi on siinä mielessä luokkajuttu, että oleellinen tavoitettu. On vähän turhaa tarjoilla sitä sun tätä, usein hyvin runsaasti erilaisia vehnäjauhopitoisia makeita ja suolaisia, paljon samantyylisiä. Selkeä ja laadukas riittää. Niinhän se on ravintoloissakin. 

Pitopalvelun voivat maksaa vaikka varakkaammat sukulaiset. Varallisuuden näkee lähinnä asuista, varsinkin kengistä.

Sydämensivistys ja käytöstavat näkyvät kaikesta. Vaikkapa siitä, että juhla on tärkeä. On siivottu, pöydillä on tärkätyt liinat, on tilattu kukka-asetelmat tai tehty itse luonnonantimista.

Jos vaikka katsotte Unelmahäitä, niin siitä näette sen toisen ääripään meininkiä.

Enemmän kuin rahatilanne, juhliin vaikuttaa se, millainen kasvatus ja kulttuuri perheessä ja suvussa on. Millaiset elämänarvot.

Köyhyyttä meillä on toki mutta se voi olla ohimenevää. Paljon pahempana pidän henkistä, sivistyksen ja tapojen köyhyyttä.

Kyllä ihmisillä rahaa on. Joku laittaa rahansa tupakkaan, kaljaan, kotona olevaan eläintarhaan ja tatuointeihin. Lapset ovat kasvattamattomia rääsyläisiä.

Toisessa päässä rahaa käytetään vaikkapa juhlien pöytäliinaan ja luultavasti sen ainoan hyvinkasvatetun lapsen juhla-asuun. (Ei valiteta sätkä suussa ettei kannata kun noi kakarat kummiskin kasvaa jne.)

Kyllä edullisella budjetillakin saa ihan hyvät juhlat aikaiseksi. Jos osaa hyödyntää vaikkapa jokamiehenoikeutta poimia marjoja sesonkiaikaan metsästä, on oma puutarha josta saa kasviksia, pakastin jossa säilyttää edullisesti hankkimiaan eineksiä, osaa leipoa itse valmistaa kyllä hyvätkin antimet isommallekin porukalke suht edullisesti. Kannattaa kiinnittää huomiota myös tarjoilupuoleen miten tarjoaa esim oma leipomat karjalanpiirakat ja lihapulkat vieraille, onko ne buffeepöydillä vai coktailtikuista tarjoiltuna valmiiksi annosteltuina. Oma kotiviini tulee myös edullisemmaksi kuin kaupasta ostetut juomat. Voi tehdä myös smoothien marjoista ja tarjota piirakkaa.

Minä ostan kaupasta keksejä, pakastekarjalanpiirakoita ja pakastepullia ja lämmitän ne uunissa ja tarjoan munavoin kanssa. Jos oikein panostan, voin leipoa mustikkapiirakan.

T. Varakas akateeminen

Ehkä mulla ei ole tarpeeksi varakkaita ystäviä (DI-perheitä, lääkäreitä, mutta ollaan alle nelikymppisiä), mutta aika laidasta laitaan on ollut tarjoiluja. Jotkut ostaa jotain valmiina, ja tekee osan itse, toiset tekee kaiken itse. Samaan tyyliin löytyy niiltä pienituloisemmiltakin sukulaisilta, siellä ehkä pienemmällä valikoimalla. Voi olla, että on vain itse tehty kakku, kaupan keksejä ja sipsiä ja karkkia (perhejuhlat meillä on pääosin pikkulasten synttäreitä, häät on juhlittu ajat sitten).

Sanoisin että tämä asia ei liity tuloluokkiin mitenkään. Kyse on enemmän tottumuksista ja siitä mikä on oman maun mukaista. Itse olen pienituloinen ja meillä on tarjolla usein yhtä tai kahta sorttia. Mutta ei se nyt rahasta ole kiinni, vaan enemmän siitä että tykkään asian olevan noin.

Ei meillä ole koskaan otettu pitopalvelusta keksejä! Totta on se, että lajivalikoima on suppeampi, esim. kahvipöydässä on vain 7 eri lajia tarjolla, mutta ne ovat laadukkaita, listan keksit on korvattu macaronseilla.

Totta on, että pitopalvelun kanssa näistä joutuu aina taistelemaan, heille on mahdoton ajatus saada pöytään 4 erilaista salaattia, koska "tapana on, että on vain kahta".

Meillä on useampaa sorttia, koska tykkään että on valinnanvaraa. Että jokaiselle löytyisi jotain, mikä maistuu. Ei mitään hirveitä määriä kuitenkaan, esim. kolmea (joskus 4)sorttia molempia