Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaistko tehdä työtä, jossa voi olla uhka väkivallasta?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän naiset uskalla tehdä mitään missä on pienikin riski mihinkään epämukavaan. Nykyajan naisille ei ole minkäänlaista epämukavuuksien sietokykyä. Jos jossain on pienikin pelko edes tunteiden loukkaamisesta niin nainen lamaantuu täysin ja alkaa uhriutumaan naiseudesta ja alkaa vollottamaan kuin pikkulapsi
Eniten väkivaltaa ja sen uhkaa koetaan mm. sosiaalityössä ja kaupan alalla, aika naisvaltaisia aloja.
Sote-ala on myös yliedustettu. Olen ollut osastolla, jossa vuodessa kirjattiin yli sata väkivaltatapausta, eli ainakin se 2 viikossa. Saattoi olla nipistämisestä turpaan vetoon. Sanallisia uhkailuja ei edes järjestelmään kirjattu. Muistan kun yksi naishoitaja sai nyrkin iskun leukaansa. Hänelle sanottiin että kannattaa käydä hammaslääkärissä kun ehtii, muuten vuoro jatkui ennallaan. Nainen oli "hieman" poissaoleva loppuvuoron. Mukava tyyppi, yritti auttaa, lyötiin naamaan. Mitään jälkipuinteja ei järjestetty ja se oli väärin. Esihenkilön asenne oli jäätävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Tavallaan hevosalalla on väkivallan uhka olemassa hevosten taholta, mutta en tiedä, voiko sitä laskea samalle viivalle. Kyllä hevoset joskus protestoivat näykkimällä, mutta todennäköisempänä loukkaantumissyynä pidän vahinkoa kuin minuun kohdistettua väkivaltaa. Vai voiko sitä sanaa edes tässä yhteydessä käyttää?
Itse työskentelen asianajajana ja olen toimistossani aina yksin. Moni on multa kysynyt, että miten uskallan huume- ja alkoveikkojen asioita hoitaa ja tavata heitä yksin.
Olen alalla ollut jo yli 25 v ja ikinä minuun ei ole kohdistettu mitään uhkaa. Tai no yhdesti yksi huumeasiakas tuli toimistoon puukon kanssa, niin sanoin vaan sille, että otan nyt tämän puukon tänne laatikkoon, koska minua hermostuttaa, kun se kädessä heilut. Mulla on vieläkin se puukko. Eihän se muistanut sitä enää sen tapaamisen jälkeen.
Niin ja aikoinaan, kun toimin syyttäjänä Rovaniemellä, niin tyypit moikkaili keskustassa viinakassit kilisten ja huumeveikot tuli jutteleen niitä näitä. Ne tietää systeemin eli hoitavat rikospuolen ja minä tein vaan töitäni syyttäjänä. Rasittavimpia kiroilijoita (ei nekään väkivallalla uhanneet) oli jotkut lääkärit tai toimitusjohtajat, jotka kärähteli törkeistä rateista ja kortti lähti ja pahimmissa tapauksissa tuomio ei ollutkaan sakkoa...
En uskaltaisi. Olen kuullut liikaa kauheita tapauksia niiltä, jotka tekevät.
Väkivaltainen työympäristö vaikuttaa työntekijän psyykeeseen. Toiset alistuu siihen väkivaltaan, ikään kuin lamaantuu ja ottaa sen vastaan passivisena. Toiset taas virittyy ja on valmiina toimintaan heti kun se alkaa. Eivät jäädy, mutta osaavat olla aika säpsyjä ja havainnoivat koko ajan mitä ympärillä tapahtuu, osa suorastaan pakkomielteisesti. Sitten on sellaiset kuin minä, jotka alkavat tuntea itsekin aggressiota jos joku uhkailee ja saattavat lyödä vaistomaisesti takaisin. Ja sellaisia ei voi työssä olla, koska siitä tulee valtava soppa. Siksi alanvaihto itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän naiset uskalla tehdä mitään missä on pienikin riski mihinkään epämukavaan. Nykyajan naisille ei ole minkäänlaista epämukavuuksien sietokykyä. Jos jossain on pienikin pelko edes tunteiden loukkaamisesta niin nainen lamaantuu täysin ja alkaa uhriutumaan naiseudesta ja alkaa vollottamaan kuin pikkulapsi
Naisaloilla on itse asiassa kaikkien suurin väkivallan uhka, ja eniten väkivaltatilanteita. Niihin myös suhtaudutaan vähätellen. Kun poliisiin kohdistuu väkivaltaa, se on vakava rikos, kun murrosikäinen kohdistaa opettajaan väkivaltaa, se yritetään usein työnantajankin taholta (ja vanhempien) kääntää asiaksi, johon riittää anteeksipyyntö. Sairaanhoitajiin kohdistuu usein väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän naiset uskalla tehdä mitään missä on pienikin riski mihinkään epämukavaan. Nykyajan naisille ei ole minkäänlaista epämukavuuksien sietokykyä. Jos jossain on pienikin pelko edes tunteiden loukkaamisesta niin nainen lamaantuu täysin ja alkaa uhriutumaan naiseudesta ja alkaa vollottamaan kuin pikkulapsi
Ai että :D Tervetuloa hevosalalle, missä valtaenemmistö on naisia. Ja toki kannattaa mennä sinne sotealallekin katsomaan. Nauroin ihan oikeasti ääneen viestillesi, kiitos siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein laitoshuoltajan töitä sairaalassa ja kyllä väkivallan uhka oli aina läsnä lähinnä potilaiden puolelta.
Henkistä väkivaltaa harjoittivat sairaanhoitajat.
Jälkimmäinen oli syy lopettaa kyseiset työt ja hakeutua ihan muihin töihin.
Ilmeisesti psykiatrialla?
Olen tehnyt parikymmentä vuotta. Ei ole tehnyt hyvää mielenterveydelle, tietynlainen varuillaanolo kuluttaa ja jo töihin mennessä tulee mietittyä että mikähän siellä odottaa. Olen psykiatrisella hoitajana. Vaikka asiasta ei oikein puhuta, tiedän että muutamia muitakin ahdistaa se, joskus pelottaakin. Väkivaltaiset tilanteet on rajuja ja niihin on henkilökunnan puututtava, tarvittaessa voimatoimin. Toisaalta onneksi tilanteita ei ole kovin usein, koska ne osataan ennakoida ja puuttua ennen kuin räjähtää. Aina ei toki onnistu. Ilman väkivallan uhkaa tykkäisin työstäni 100 prosenttisesti. Nyt väkivallan uhka vaikuttaa ja laimentaa työn mielekkyyttä.
Olen joskus yrittänyt puhua tätä ulkopuolisille kavereilleni. He eivät ymmärrä asiaa ollenkaan, koska heille väkivalta on täysin käsittämätön ajatus. Joskus käy heitä kateeksi sen puolesta.
Mutta enköhän minä tätä jaksa eläkkeelle saakka. Väkivaltaisissa tilanteissa on se, että ne menevät aina lopulta "jotenkin", ja niiden jälkeen voi sitten olla pitkään hiljaista.