Minkälainen koira on lapinkoira?

Vierailija kirjoitti:

Ihana ja suloinen.nykyään kahta linjaa paimen ja seurakoira..erottaa turkista paimenilla muhkea ja paksu..seuralla mitättömänpi

Päinvastoin. Paimensukuisella on järkevä kohtuullinen turkki ja terve pitkulainen kuono, pää muistuttaa ketun päätä mittasuhteiltaan, näyttelyihin jalostetulla valtalinjalla taas on ylisuuri turkki ja vähän lyttykuonon alkua monilla havaittavissa, semmoinen pehmolelumainen naama.

Oma paimensukuiseni ei hauku sisällä ollenkaan ja ulkonakin vain tietyissä tilanteissa. On silti haukkumalla paimentava koira, eli jos haukku pääsee kunnolla alkamaan, sitä on vaikea saada loppumaan. Koulutuksessa onkin tärkeää tunnistaa, mistä haukku käynnistyy, ja ehtiä katkaista tilanne ajoissa, jotta pääsee palkitsemaan. Ei ollut mitenkään vaikeaa opettaa koira hiljaiseksi sisällä, mutta kyllä se piti erikseen sille opettaa. Ulkotarhaan tämmöinen koira ei sovi, siellä ihan satavarmasti haukkuisi tauotta. 

Muuten lappalainen on iloinen ja ystävällinen koira, omani ainakin haluaisi nuolla vieraidenkin ihmisten naamat. Toisaalta hyvin tarkka siitä, ettei ole tiellä, väistää siis ihmistä nopeasti, jos sattuu makoilemaan kulkureitillä tai on asettunut sängylle ja ihminen tulee paikalle. Seura on tärkeää, haluaa olla siellä, missä muukin perhe. Yksinoloon kotona sopeutuu juuri ja juuri, sen opettaminen on ollut ehkä vaikein osa koulutusta.

Ulkoilua tarvitsee paljon, kunnollisia pitkiä lenkkejä. Eikä ole mikään tottelevaisuusautomaatti, toimii oman harkintansa mukaan, eikä lopputulos aina ole ihan sitä mitä ihminen toivoo. Semmoinen paras ystävä, mutta ei tosiaankaan mikään käskytettävä koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ja suloinen.nykyään kahta linjaa paimen ja seurakoira..erottaa turkista paimenilla muhkea ja paksu..seuralla mitättömänpi

Tätä en tiennytkään. Onko rakenteissa eroavaisuuksia? Haukkuherkkyydessä?

Paimensukuinen on tosiaan turkiltaan maltillisempi ja kuono on pitempi, katse ja ilme on semmoinen vilpittömän näköinen. Niillä on vähän pitempi selkä ja matkaavoittavampi ravi, kun jalat mahtuvat liikkumaan paremmin. Kooltaan paimensukuinen on hiukan valtalinjaista isompi, mutta vaihtelua on paljon. Häntä toimii kuten paimenilla yleensä, siis juostessa se suoristuu ja sen asento kertoo tilanteesta ja mielentilasta. Ryhti on vähän matala, villieläintyyppinen. Kun paimensukuinen ravaa, olemus muistuttaa aika paljon kettua.

Valtalinjaisissa näkyy usein näyttelyjalostuksen vaikutus. Turkki on tosi iso, kuono vähän lyhentynyt ja silmät monilla hiukan sikkaraiset, ilme on semmoinen pikkuisen tekoveikeä kuin aasialaisilla lasten pehmoleluilla. Rakenne on neliömäisempi, minkä takia liikkeet ovat hiukan tikittävämmät. Häntä kaartuu usein sikkaralle selän päälle. On tavoiteltu sellaista vähän yliryhdikästä olemusta, kuten samojedilla. Mutta vaihtelua on, eivät kaikki valtalinjaiset ole näyttelytähtiä.

Oma paimensukuinen ei ole kovinkaan haukkuherkkä arjessa. Kiihtyessään kyllä haukkuu, ja ääni on sitten tosi kova. Eniten haukkua aiheuttaa se, jos lauma jotenkin hajoaa tai joku ihminen tai eläin liikkuu koiran mielestä aivan väärään suuntaan. Koirani on pelastanut minut pari kertaa vaaratilanteesta tämän ominaisuuden avulla. Rohkea koira, asettuu minun ja vaarallisen asian väliin.

Ensinnäkin se on paimenkoira. Nuorempana varsinkin tosi aktiivinen ja ainakin uros voi olla dominoiva muita koiria kohtaan. Haukkuu ja vahtii omaa tonttiaan myös. Lapinkoirat, jotka itse olen tuntenut, ovat olleet vieraita ihmisiä kohtaan avoimia.

Turkki on pitkä ja paksu ja vaatii säännöllistä harjaamista, ettei huopaannu. Kärsii herkästi kuumasta myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ja suloinen.nykyään kahta linjaa paimen ja seurakoira..erottaa turkista paimenilla muhkea ja paksu..seuralla mitättömänpi

Päinvastoin. Paimensukuisella on järkevä kohtuullinen turkki ja terve pitkulainen kuono, pää muistuttaa ketun päätä mittasuhteiltaan, näyttelyihin jalostetulla valtalinjalla taas on ylisuuri turkki ja vähän lyttykuonon alkua monilla havaittavissa, semmoinen pehmolelumainen naama.

Oma paimensukuiseni ei hauku sisällä ollenkaan ja ulkonakin vain tietyissä tilanteissa. On silti haukkumalla paimentava koira, eli jos haukku pääsee kunnolla alkamaan, sitä on vaikea saada loppumaan. Koulutuksessa onkin tärkeää tunnistaa, mistä haukku käynnistyy, ja ehtiä katkaista tilanne ajoissa, jotta pääsee palkitsemaan. Ei ollut mitenkään vaikeaa opettaa koira hiljaiseksi sisällä, mutta kyllä se piti erikseen sille opettaa. Ulkotarhaan tämmöinen koira ei

Ihanalta kuulostaa.

Onko oikea nimi lapinkoira vai lapinpystykorva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ja suloinen.nykyään kahta linjaa paimen ja seurakoira..erottaa turkista paimenilla muhkea ja paksu..seuralla mitättömänpi

Tätä en tiennytkään. Onko rakenteissa eroavaisuuksia? Haukkuherkkyydessä?

Paimensukuinen on tosiaan turkiltaan maltillisempi ja kuono on pitempi, katse ja ilme on semmoinen vilpittömän näköinen. Niillä on vähän pitempi selkä ja matkaavoittavampi ravi, kun jalat mahtuvat liikkumaan paremmin. Kooltaan paimensukuinen on hiukan valtalinjaista isompi, mutta vaihtelua on paljon. Häntä toimii kuten paimenilla yleensä, siis juostessa se suoristuu ja sen asento kertoo tilanteesta ja mielentilasta. Ryhti on vähän matala, villieläintyyppinen. Kun paimensukuinen ravaa, olemus muistuttaa aika paljon kettua.

Valtalinjaisissa näkyy usein näyttelyjalostuksen vaikutus. Turkki on tosi iso

Kiitos! Kiva saada asiantuntija ketjuun.

Eikös tuo Akin  äijä juuri ole lapinkoira.

Kiintyvätkö yhteen ihmiseen tai omaan perheeseen erityisesti vai ovatko yleensä kaikille avoimia ja  seurallisia?

Tykkään "oman perheen koirista", lojaaleista ja uskollisista, meillä oli muutama chowchow aikoinaan.