Lue keskustelun säännöt.
Pelkkien poikien äidit! (Muut älkää vastatko.)
04.02.2007 |
Loukkaako teitä, että saa kuulla olevansa jotain vailla, kun ei ole omaa tytärtä? Tai kun jotenkin jätetään ihan huomiotta, että ylipäätään on saanut sellaisen lahjan kuin omia, terveitä lapsia. Miten moni kärsiikään lapsettomuudesta! Itselläni on kaksi, ihanaa poikaa, jotka ovat elämäni aurinkoja. He tuovat niin paljon iloa ja onnea jokaiseen päivääni. Meille saa vielä syntyä vaikka kolme lasta, ja olisi hauskaa, jos tulisi tyttökin, mutta en pysty ymmärtämään ajatusta, etteivätkö poikalapset voisi tehdä äitiä täysin onnelliseksi. Minun poikani leikkivät naapurien ja sukulaisten tyttöjen kanssa ihan samantyyppisiä leikkejä. Käymme marjametsässä, leivomme, käymme ostoksilla, hoidamme puutarhaa... Minulle ei tule mieleen yhtään asiaa, jota en voisi tehdä heidän kanssaan, koska he eivät ole tyttöjä.
Kommentit (58)
Minulla on kaksi poikaa ja tyttö. Kun odotin kolmatta lasta niin kieltämättä kävi ärsyttämään miten moni ihminen sanoi että kyllä sinä nyt jo varmaan toivot tyttöä kun on jo kaksi poikaa. Vastasin heille että on ihan sama kumpi tulee mutta toivon saavani terveen lapsen. Jokainen äiti varmasti rakastaa lapsiaan eniten maailmassa eikä sen ole väliä onko poikia vai tyttöjä. Johan se olisi lapsista kamalaa jos äiti toivoisi heidän olevan jotain muuta kuin on. Olen onnellinen että minulla on kolme tervettä lasta ! En laske montako poikaa ja montako tyttöä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pettynyt kun ultrassa kuulin että on poika. Olin toivonut tyttöä. Mutta syntymän jälkeen asialla ei ollut enää mitään merkitystä, ja näin jälkeenpäin ole iloinen, että mulla on poika. Koen, että pojat pääsee tässä maailmassa helpommalla. Olisi aika vaikea kasvattaa tyttöä, kaikki ulkonäköpaineet ja muut, huh huh! Mutta yleisesti ottaen tämä asia on aika evvk, enkä uhraa muksun sukupuolelle yleensä ajatustakaan.
pelkkien poikien äitinä.
Minä ajattelin pojan äitinä, että loppuuko vuosisatojen äiti-tytär -ketju kohdallani? Enkö saa nähdä " itseni jatkuvan" ? En tarkoita, että tytär olisi äidin jatke. Vaan että tyttäressä jotain sellaista minusta elää, mitä pojassani ei.
Röyhelöiden ostaminen on toissijaista ja tuo em juttu on SE juttu.
Ja suhde tyttäreen on erilainen kuin poikaan, sen kieltäminen on mielestäni itsepetosta. Jotkut junaradat ja nuket ei siitä syvemmästä erosta kerro.
Paremmuusjärjestystä tässä ei ole.
" Minä ajattelin pojan äitinä, että loppuuko vuosisatojen äiti-tytär -ketju kohdallani? Enkö saa nähdä " itseni jatkuvan" ? En tarkoita, että tytär olisi äidin jatke. Vaan että tyttäressä jotain sellaista minusta elää, mitä pojassani ei."
- En osaa itse ajatella näin. En koe itse kuuluvani minkäänlaiseen äiti-tytär ketjuun. Toki menneitten sukupolvien asiat ovat vaikuttaneet minuun, mutta mitään niin suurta ja ylevää siellä ei ole että haluaisin niitä edottomasti siirtää omalle tyttärelleni. Sen sijaan näen pojissani paljonkin " minua" jatkuvan - luonnetta, reagoimistapoja, asenteita...
" Ja suhde tyttäreen on erilainen kuin poikaan, sen kieltäminen on mielestäni itsepetosta. Jotkut junaradat ja nuket ei siitä syvemmästä erosta kerro."
- Oma suhteeni äitiini on etäinen. En kestäisi liikaa hänen läheisyyttään, koska hän on liian dominoiva. Mutta kun olemme tarpeeksi kaukana niin asiat ovat ok. Isäni oli lapsena minulle etäinen (koska äiti piti hänet poissa) emmekä me vieläkään paljon pidä yhteyttä, mutta silti nykyään rakastan ja kunnioitan häntä huomattavasti enemmän ja näen perineeni perusluonteeni juuri häneltä. Eli omasta kokemuksestani voisin sanoa että suhde vastakkaiseen sukupuoleen on parempi ja tärkeämpi kuin omaan :) Myös suhteessa omiin lapsiin ajattelen että poikieni rakkaus minuun on lämmittävämpää kuin tyttären rakkaus minuun. Varmaan taustalla taas se että oma äitini on suorastaan tungettelevan " rakastava" . Lapsena ja nuorena seksualisoin halaukset yms päässäni ja pidin äitiäni " ällönä lesbona" . Siksi tekee mieli olla vähän pidättyväisempi omien lasten suhteen, varsinkin tytön. Poikien kohdalla tällaista ongelmaa ei niinkään ole (tosin jokaisen lapsen kohdalla haluan aloitteen tulevan heiltä päin).
se kolmen pojan ja yhden tytön äiti joka puhui niistä nukeista ja junaradoista.
En ole koskaan törmännyt tällaiseen ajattelutapaan missään muualla kuin täällä av:lla. Minua ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa toisten ajatukset... varsinkaan tässä asiassa.
Minulla on yksi poika ja olen onnellinen siitä. Jo odotusaikana toivoin poikaa (mies toivoi tyttöä). Itse olen ollut jonkinlainen poikatyttö. Nyt kauhuissani vaateostoksilla katselen tyttöjen vaatteita ja olen yhä enemmän onnellinen siitä, että minulla on poika. En voi sietää niitä vaaleanpunaisia hörhellyksiä ja imellyksiä. Luojan kiitos, että minun ei tarvitse niitä ostella kuin ystävieni lapsille.
Ja kun muistelen omaa teiniaikaani. Sitä kiitollisempi olen pojasta. En halua tyttöjä, sillä ne ovat niin hankalia teineinä (varsinkin jos minuun tulisivat). Jestas sentään.
Tähän ketjuun voisi tyttöjä hehkuttaville heittää vastakysymyksen: Ketuttaako teitä se, että teillä on tyttöjä, eikä vain poikia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on itsetehty ja kuopus adoptoitu PeLa:n kautta maasta, johon voi sukupuolitoiveen esittää. Halusimme nimenomaan veljen esikoisellemme. Hän itsekkin pikkuveljeä toivoi (oli 5-v. pikkuveljen tullessa). Lisäksi päätökseemme vaikutti se, että tytöt ovat jostain syystä paljon toivotumpia kuin pojat adoptoijille. Meistä pieni poika ansaitsee yhtä lailla rakastavan kodin kuin pieni tyttö. Muuten meille ei ollut mitään väliä onko tyttö vai poika.
Veljekset ovat ihan paita ja peppu (nyt 7-v. ja 5-v.) ja toivon tuon rakastavan nujuamisen ja toveruuden jatkuvan koko elämän. Itse en tunne jäänneeni mistään paitsi kahden ihanan pojan äitinä.
...onnellisia että teillä on " vain" poikia, tyttöjä on meinaan pirun paljon hankalampi kasvattaa! Meillä tytöt inisee ja vinkuu ns. turhasta, poika tyytyy ja sopeutuu kaikkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mulla on yksi aivan ihana poika. Hän jää todennäköisesti ainoakseni. En voi käsittää miksi jonkun pitäisi sääliä mua siksi, että mulla on vain yksi lapsi ja sekin on poika. Yksilapsisuus on oma valintani ja se että lapseni on poika, on uskomattoman hyvä onni.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi (jo ekalla sivulla oli niin paljon niitä mistään tietämättömiä säälijöitä), joten en tiedä onko tämä näkökanta jo edustettuna:
Olisihan se ihan kiva juttu, jos olisi myös tyttö(jä), mutta se asia on vain yksi muiden joukossa. Kenenkään lapsikatras ei ole joka kantilta täydellinen edes omasta mielestä. Ei tuo pojattomuus/tytöttömyys hyvät ihmiset sentään ole mikään onnellisuuden on/off-juttu! Onhan joillekin sattunut kaksi vaaleaa lasta sen sijaan, että toinen olisi saanut äidin tummat hiukset ja toinen isän vaalean tukan!
Lapset ovat mielestäni ensisijaisesti yksilöitä. Meilläkin on kaksi aivan erilaista pikkuista poikaa! Olen heistä onnellinen, ja jos minulla kerran on kaksi lasta, niin sitten haluan tietysti niiden olevan juuri nämä kaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ok, en voi ostaa mekkoja ja muita hörhellyksiä, mutta mistä muusta? Tuoko mekkojen ostelu jotenkin onnen ja autuuden? Mä en oikein ymmärrä... Entäs jos saan kiksejä farkkujen ja autojen ostelusta? :D
Lisäksi mua otti ja ottaa vieläkin pattiin se, kun kerroimme myös toisen lapsemme olevan poika, että joka toinen kysyi että olenko pettynyt. What??? Hehkutin onnessani että meille tulee vauva ja toiset kysyy että olenko pettynyt. :( Ja toinen ärsyttävä kommentti on se, että no, kolmas on sitten tyttö.. Mikä kolmas? :/
No, toisaalta äitini kertoi samanlaista tarinaa kun siskoni syntyi joten näköjään se on ollut jo vuosia periaate, että pitää olla molempia sukupuolia.
Tosiaan tuntuu, että tällaisia " molempia sukupuolia pitää olla" -vaateita ei ole kenelläkään muulla kuin av-mammoilla. En ole oikeassa elämässä törmännyt moiseen. Ihmiset antavat typeryyden ja ennakkoluulojen vallata itsensä kun voi kirjoittaa anonyyminä.
Meillä on yksi poika, ja on ihan sama onko mahdollisesti joskus tuleva toinen lapsi tyttö vai poika. Kunhan vielä joskus saisi kokea raskauden ja vauva-ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuntuu oudolta että joku säälisi minua sen takia, ei ole mitään tarvetta. Nyt on kolmas tulossa ja kaikki kuvittelevat että tyttöä toivotaan, itse en oikein tiedä. Olisihan se mukavaa vaihtelua mutta minua kammottaa ajatus tytön kasvattamisesta... pidän oikein paljon tästä poikien maailmasta.
Tytär on esikoinen. Kun tulin uudestaan raskaaksi olin aivan varma, että seuraavakin olisi tyttö, ja salaa sitä toivoinkin. Olin niin ihastuksissani tähän esikoiseeni, kukapa äiti ei olisi, ja jotenkin ehtinyt orientoitua tyttölapsen äidiksi.
Muilla lähisukulaisilla oli vain poikalapsia ja jotenkin koin ajatuksen itsestäni pojan äitinä vieraaksi, en tiedä miksi.
Kun sain ylimääräisessä ultrassa kuulla, että poika onkin tulossa, olin aivan äimänkäkenä. Meni pitkään ennen kuin totuin ajatukseen.
Tulisikin pieni prinssi eikä toista prinsessaa...
Aivan ihana poika syntyikin! Nyt jälkikäteen olen paljonkin pohtinut tuota sukupuolikysymystä ja itseni kohdalla tullut siihen tulokseen, että ennen pojan syntymää, ei minulla ollut hajuakaan siitä, mitä on olla pojan äiti. Jos olisi tullut toinen tyttö, en varmasti olisi jäänyt haikailemaan poikavauvan perään. Mutta onnellinen olen, että saan kokea sekä pojan, että tytön kasvatuksen.
Ehkä se on monilla muillakin niin, että jos on vain jompaa kumpaa sukupuolta olevia lapsia, niin ei sitä osaa edes ajatella ja kaivata sitä toista. hmm menee sekavaksi...
kaikki lapset ihania ja tärkeitä oli ne sitten poikia, tyttöjä, terveitä tai sairaita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan sama asiahan se on toisinpäinkin. Meillä on kolme tyttöä ja kyllä siitä saa kuulla ja paljon. Miestäni varsinkin loukkaa kun hänelle sanotaan -vaikkakin leikillään- että täytyykö tulla näyttämään mallia miten niitä poikia tehdään ja että montakohan lasta täytyisi tehdä että saisi vihdoin sen pojan. Me ollaan kiitollisia kolmesta terveestä lapsesta.
Haluaisin myös sen tytön. Saisi tehdä tyttöjen juttuja. Ostaa ihania vaatteita ja nukkeja jne jne.
Meillä pojat on niin poikamaisia ettei koskaan ole nuket yms kiinnostaneet.
Ja olisi ihanaa osallistua oman tyttären odotukseen sitten joskus...
Meillä lähentyi todella paljon välit äidin kanssa kun aloin esikoista odottamaan.
Meille varmaan tulee vielä jossain vaiheessa se kolmaskin lapsi. Tyttöä toivon, mutta olisihan se kiva saada poikakin. On nuo kaksi niin rakkaita ja kultasia.
Kuitenkin välillä leikittelen ajatuksella, että minulla olisi enemmän lapsia, mutten pysty kuvittelemaan kun poikia. En tiedä mistä johtuu.
Kun odotin niin olin aluksi ihan varma, että se on tyttö, mutta kun se poika sitten tuli tuntui se ihan luonnolliselta ja nyt en osaa kuvitellakkaan elämää tyttölapsen kanssa.
Tokikaan en sano, että rakastaisin ja olisin yhtään vähemmän onnellinen tyttölapsen kanssa, mutta EI en ole kateellinen tyttölasten vanhemmille.
Toivoin salaa että esikoinen olisi poika. Sitten toivoin taas salaa että kakkonen olisi poika jotta esikoiselle olisi sopiva kaveri (tai kai tyttökin olisi käynyt kaveriksi?). No, jos saan kolmannen joskus niin haluaisin näille veljeksille pikkusiskon jota paapoa ja suojella :)
Eipä se noin välttämättä menisi mutta kunhan haaveilen. Oikeasti on pääasia että on saanut lapsia ja vieläpä terveitä.
Ja kun tyttö tuli, niin kuului et nyt se on sitten perhe koossa kun tyttö tuli! Tai oli se hyvä että edes yksi tyttö tuli taloon! Vaikka tyttö olisi ollut poika, olisin ollut yhtä onnellinen, pääasia että terve lapsi tuli!