Lue keskustelun säännöt.
Pelkkien poikien äidit! (Muut älkää vastatko.)
04.02.2007 |
Loukkaako teitä, että saa kuulla olevansa jotain vailla, kun ei ole omaa tytärtä? Tai kun jotenkin jätetään ihan huomiotta, että ylipäätään on saanut sellaisen lahjan kuin omia, terveitä lapsia. Miten moni kärsiikään lapsettomuudesta! Itselläni on kaksi, ihanaa poikaa, jotka ovat elämäni aurinkoja. He tuovat niin paljon iloa ja onnea jokaiseen päivääni. Meille saa vielä syntyä vaikka kolme lasta, ja olisi hauskaa, jos tulisi tyttökin, mutta en pysty ymmärtämään ajatusta, etteivätkö poikalapset voisi tehdä äitiä täysin onnelliseksi. Minun poikani leikkivät naapurien ja sukulaisten tyttöjen kanssa ihan samantyyppisiä leikkejä. Käymme marjametsässä, leivomme, käymme ostoksilla, hoidamme puutarhaa... Minulle ei tule mieleen yhtään asiaa, jota en voisi tehdä heidän kanssaan, koska he eivät ole tyttöjä.
Kommentit (58)
äidin ylpeys! Nauti pojistasi. Minulla on sekä poikia että tyttö. Mitään eroa en näe suhteessani lapsiin. Kaikki yhtä rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron kyllä avoimesti, että olisi ihana saada vielä tyttö, mutta se ei ole mahdollista. Poikani on maailman ihanin poika, mutta olisi se ihanaa saada se maailman ihanin tyttö lisäksi. Onneksi sisaruksilla on tyttöjä, niin saan vähän lainata heitä ja ostella helmiä ym söpöjä tyttöjuttuja :)
mikä siinä on niin tärkeää?
koko lapsuuden ajan lapset ovat lapsia, yksilöitä! ei ole mitään sellaista eroa tyttöjen ja poikien välillä, miksi joku jää paitsi jostain jos ei molempia saa!
pelkkien tyttöjen äidit väittävät, että pojat ovat rasavillejä huutavia riehujia, mutta tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan yhtä lailla tytöt voivat olla rasittavia, räkäisiä rääkyjiä (kuten usein onkin).
vasta joskus myöhemmin voi äiti-tytär suhde olla erityinen ja heistä kasvaa ystävyksiä, mutta voihan pojastakin tulla äidille shoppailukaveri. läheskään kaikilla tytöillä ei ole sellasita ihannesuhdetta äitiinsä mitä aina toivotaan kun halutaan oma tytär.
Että sääliä ihmistä, jolle on suotu suloisia, terveitä, ihania lapsia. Huokaus.
Todella upeita kumpikin. Toinen villi ja toinen rauhallinen. Ovat tosi erilaisia. Eivät kiukuttele koskaan esim. vaatteista ja jotenkin kaikki helpompaaja reilumpaa. Olen huomannut tyttöjen olevan vaatteista tarkempia ja kiukuttelevan helpommin. Olen onnellinen pojistani! Suunnittelemme matkustelua heidän kanssaan ja uskon sen olevan tosi helppoa. Kaikki kun ei ole niin nuukaa ja prinsessamaista. Nämä siis poikia ihailevaa ajatusta. Onneksi sain poikia! Tytöt ovat yhtä ihania varmasti, mutta eri asiat nousee esiin. Nautitaan LAPSISTAMME! Erilaisuus on rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...lukiessani tämän ketjun! Minulla on kaksi aivan upeaa poikaa (eivätkä ole ns." terveitä" ), mutta ihania, upeita lapsia joista olen ja tulen olemaan aina ylpeä! Miksi en olsi?!
Mitä aikuisiinkin tulee, niin ajeleehan naisetkin rekkaa ja miehet on kampaajia joten missä pointti koko hommaan?
joka on rauhallinen ja kiltti kun tytöt räkättävät ja paiskovat tavaroita, huutavat ja kitisevät jatkuvasti. yksilöitä siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne olis ollut tyttöjä, olis elämäni hajonnut.
Pelkkien poikien perheitä katselen ylpeinä, mutta jos ne kaikki on tyttöjä, on katseeni täynnä sääliä (lisäksi vahingoniloa), mutta sitä ei tietenkään ääneen sanota.
Lisäksi ajattelen, että onneksi toi ei ole mun mies, kun ei ole parempaan pystynyt.
Ole ap ylpeä komeista pojistasi!
kun ei tyttöä ole tullut.
Itse en ole koskaan edes osannut kaivat tai haluta tyttöä, olen mieltänyt itseni aina poikien äidiksi ja olen enemmän kuin onnellinen heistä jokaisesta.
Ja pakko on myöntää, että jos meille vielä lapsia tulee, niin poikaa kyllä salaa toivoisin, vaikka varmasti sukulaiset ja tuttavat sitä tyttöä.
Itse en ole koskaan ollut sellainen " prinsessatyttö" ja siksi tyttöjen lelut ja vaaleanpunaiset vaatteet tuntuvat oudoilta ja hölmöiltä, poikien maailma jollain tapaa suoremmalta ja reilummalta, jos nyt ymmärrätte mitä koitan sanoa.
En vaan koe jääväni mistään paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei onneksi kukaan ole mitään sen suuntaistakaan sanonut että mulla olisi " vain" poika ja että jäisin jostain paitsi kun ei tyttöä ole. Ainoastaan täältä palstalla moisesta saa lukea ja en sitä edelleenkään voi kuin kovasti ihmetellä ja miettiä, mitähän sellaisten ihmisten päässä liikkuu jotka suustaan tuollaisia päästävät? Ei kovin paljon mitään ilmeisestikään :(
Mulla on ihana poika jota rakastan yli kaiken! Jo raskausaikana tiesin odottavani poikaa ja ajatus pojan saamisesta teki minut hyvin onnelliseksi. Tokihan se pieni tyttökin olisi ollut tervetullut, mutta jotenkin vain tiesin että pojan saan. Muutenkin tunnen itseni enemmän pojan äidiksi. Olen aika varma että jos toisen lapsen saamme niin hänkin on poika. En tiedä osaisinko olla tytön äiti edes..? Ainakin tällä hetkellä ajatus tuntuu kovin kaukaiselta ja oudoltakin..
Mutta minä olen ainakin onnellinen pienen pojan äiti!! :)
Minulla on " vain" poika. Hän ei ole edes terve, muttei esim. vammainen, joten olen joka päivä kiitollinen, että hän ei ole vammainen.
Olisin halunnut toisen lapsen, tai kolmannenkin, mutta elämämme on ollut niin raskasta tämän keskivaikean sairauden kanssa, että en vain jaksaisi käydä tätä uudestaan läpi (sairaus on geneettinen ja on suurehko todennäköisyys, että seuraava olisi sairas myös).
Haaveilin aina, että saisin tytönkin. Nyt en välitä juuri lainkaan (ihan pikkuisen joskus haaveilen tyttösestä). Jos joskus uskaltaisin hankkia toisen niin haluaisin terveen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
murrosiän kuohuista helmpommalla. Poika hyväksyy helpommin äidin sellaisenaan, kun taas isällä ja pojalla voi olla valtataisteluita. esimerkiksi jotkut tuntemani yksinhuoltajaäitien pojat ovat aina tukeneet ja puolustaneet äitiään ja sen on ollut mielestäni ihailtavaa.
Tämäkin tietysti yksilökohtaista, mutta näin minä ajattelen.
Onneksi on jo poika, niin ei painetta mitä muut ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka meiltä nyt löytyy se tyttökin. mutta olin kuitenkin kymmenen vuotta " pelkkien poikien" äiti. Ja täytyy sanoa että loukkasi se kun koko ajan tytön tekemistä tarjottiin. No vieraitten puheet nyt voi päästää läpi korvien mutta esimerkiksi anoppi...
Ja se hehkutus kun tyttö syntyi... ja kaikki kyselemässä onko nyt niiiin erilaista. Melkein on kiusaus syrjiä tuota tyttöä ihan heidän kiusakseen... no en vaiskaan sitä tee, mutta ei se meille mitään muuta lisäarvoa ole tuonut kuin mekkoja kaappiin - tietysti sen lisäksi mitä nyt lapsi ylipäänsä tuo ;)
Jos nyt joku ero pitäisi sanoa niin tää tykkää enemmän Brion junaradalla leikkimisestä kuin veljensä (nuket lojuu kaapissa kuten ennenkin) :D
ettei saa aina kaikkea. Tytön ja pojan saaneet eivät tiedä surusta, jota pojattomilla tai tytöttömillä voi olla. Ihmisen haavoittuvuus kuuluu elämään. Itse olen kahden pojan ja iltatähtitytön äiti.
on! Sukupuolesta viis.
Vierailija:
Tytön ja pojan saaneet eivät tiedä surusta, jota pojattomilla tai tytöttömillä voi olla. Ihmisen haavoittuvuus kuuluu elämään. Itse olen kahden pojan ja iltatähtitytön äiti.
Kirjoitin surusta, joka VOI olla. Aina pitää vääntää rautalangasta yksinkertaisille ihmisille...
En nimittäin ymmärtäisi sellaista ollenkaan. Meillä on kaksi ihanaa poikaa enkä ole ihan varma haluaisinko edes tyttöä. Olen itse perheestä, jossa oli vain tyttöjä, joten tämän seuraavan sukupolven poikapaljous (kaikilla meillä tytöillä on poikia) on ollut pikemminkin lähipiirissäni erittäin toivottua.
Minusta se perinteinen kaksi lasta, yksi tyttö ja yksi poika plus koira on pikemminkin ärsyttyvän tylsää. Heitä minä säälin!
Siis älkää käsittäkö väärin, esikoispoika on rakastettu ja haluttu (sen viiltävän sekunnin pettymyksen jälkeen kun ultrassa selvisi että on poika). Ikinä en vaihtaisi, enkä olisi raskausaikana vaihtanut pojan palleroani tyttöön.
Olen vaan aina ennen nähnyt itseni tyttöjen äitinä. Juontaa varmaan juurensa lapsuuteen kun rakastin kissaani (!) ja nukkeja pukea mekkoihin. Jotenkin ajattelen että tyttö on aina läheinen äidilleen (kuten itse olen), vaikka todellakin tiedän järjen tasolla että näin ei ole.
Ja että tytöllä ja äidillä on jotenkin enemmän yhteistä kuin äidillä ja pojalla. Ja taas - järjentasolla ymmärrän että se on persoonasta kyse, ei sukupuolesta.
Mua varmaan rangaistaan niin että saan tytön, joka inhoaa äitiään, eikä halua tehdä mitään äidin kanssa ;)
Emme myöskään tee heidän kanssaan mitään sellaista, jossa sukupuolella olisi merkitystä. Lasten omat kiinnostuksenkohteet ohjaavat heitä harrastusten pariin. Olemme kiinnostuneita lapsistamme persoonina, emme sukupuoltensa edustajina. Emme myöskään toivo, että lapsemme voisivat lisääntyä keskenään, se lienee ainoa asia, johon sukupuoli oikeasti vaikuttaisi. Olen onnellinen, että saan olla äiti; lasteni sukupuoli ei ole relevantti asia. Olen aina pitänyt epäilyttävänä ihmistä, joka toivoo tulevan lapsensa olevan tiettyä sukupuolta. Mitä ihmettä hän suunnittelee tekevänsä lapsensa kanssa?