adoptioneuvontaa!
Ensimäisessä adoptioneuvonnassa on käyty. Sossutäti oli tosi mukava
ja oli aika luontevaa keskustella hänen kanssa meidän perheestä.
Mieheni oli aika jäykkä aluksi ja suusta pääsi muutama " sammakko"
mutta loppua kohti petrasi ihan hyvin. Itse olin aika paljon äänessä
ja piti välillä sulkea suuta että mieskin saisi jotain mietteitä sanottua.
Seuraava kerta menee 1.5-2kk päähän, yllättävää oli että aikaa ei heti annettu vaan itse pitää varata. Nyt olisi sitten taas kotitehtäviä...
Ihan helppojakin kysymymyksiä parisuhteesta ja meistä mutta
eniten pohdintaa aiheuttaa kysymys omasta seksuaalisuudesta ja
meidän välisestä seksuaalisuudesta. Mitä tällaisesta kirjoitetaan?
Olisi kiva kuulla kaikkea muitten neuvonnan kuulumisia ja
kokemuksia yleesä.
Kommentit (20)
Ainakin Pelassa seksuaalielämää sivuttiin kirjallisissa tehtävissä, koska monilla hakijoilla on lapsettomuustausta ja lapsettomuuteen hyvin usein liittyy seksuaaliongelmia. Eli ainakin lapsettomien kohdalla neuvonnanantajat varmasti haluavat tarkistaa, ettei kyseisellä elämän alueelle ole jäänyt ongelmakohtia, jotka voivat vaikeuttaa yhteiselämää. Toki sama voi päteä myös hakijoihin, joilla ei ole lapsettomuustaustaa.
Ei asialla mielestäni tarvitse alkaa revittelemään, vaan kertoo vain juuri niin paljon kuin itsestä tuntuu sopivalta.
Pelan 09/05 päivitettyyn Parisuhde -kotitehtävä kaavakkeeseen tosiaan on lisätty kysmys " Millaisen koet seksuaalisen yhteiselämänne ja mitä seksuaalisuus sinulle merkitsee?" Koska se on osa kotitehtävää (ja meillä ainakin sossu halusi vastaukset kirjallisina etukäteen), ei siihen oikein mielestäni voi olla vastaamatta...Tai se ainakin vaikuttaisi omituiselta.
Kysymys ei kuitenkaan ole kohdistettu mitenkään lapsettomuudesta kärsiville pariskunnille, vaan kyllä seksuaaliset ongelmat " vaivaavat" ihan kaikenlaisia pariskuntia! Tuskin sossut haluavat mitään tarkkaa selvitystä (ei meillä ainakaan), vaan lähinnä he haluavat tarkistaa että parisuhde toimii silläkin saralla. Vastaukseksi riittää mielestäni ihan yleisellä tasolla olevat asiat läheisyydestä, intiimistä hetkestä, mielihyvän tuottamisesta, parisuhteen " suolasta" , antamisesta ja ottamisesta, jne. Kyllähän seksielämä on tärkeä osa parisuhdetta ja esim. kriisit ja riidat kyllä heijastuvat helposti juuri seksielämään. Miettikäähän; jos kuulette esim. parisuhteessa olevalta ystävältänne, että heidän seksielämänsä on nykyään olematonta, niin eikö heti tule mieleen se, että miten suhde muuten voi / parisuhdeongelmat? Ei sossut halua kuulla seksuaalisista mieltymyksistä, yhdyntätaajuudesta yms, eikä sellaisista asioista ole myöskään kenellekään tilivelvollinen.
Kysymyksessä on myös tiedusteltu seksuaalisuuden merkitystä itselle. Tällä varmasti halutaan ainakin osittain selvittää omaa suhdetta itseensä, vartoloonsa, sekä sitä miten pystyy seksuaalisuutta ja siihen liittyviä asioita käsittelemään. Hyvin moni Suomessakin on saanut kasvatuksen, jossa seksuaalisuuteen liityvät asiat ovat tabuja ja " epäpuhtaita" . Kysymyksellä testataan osittain varmasti myös sitä, millaiset valmiudet vastaaja omaa avoimeen keskusteluun...Jos seksullaisuus ja seksiasiat on asioita joista ei puhuta, niin miten esim. adoptiolapsi oppii ko. asioista ja millainen sekuaali-identiteetti hänelle muodostuu? Tältä pohjalta en kokisi hyväksi vastata kysymykseen " En halua puhua asiasta" , sillä se kertoisi mielestäni ennemminkin ongelmista/ongelmallisesta suhtautumisesta ko aiheeseen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että kovin yksityiskohtaista selvitystä ei tarvitse aiheesta antaa!
Ja kotitehtäviä tuli eli lappu jossa oli kysymyksiä meitä ja parisuhteestamme. Mutta ei tosiaankaan mitään kysymyksiä seksuaalisuudesta... Minusta menee vähän liian henkilökohtaiseksi jos sitä pitää alkaa kovin tarkkaan utelee... Seksi ei ole mulle tai meillä mikään tabu tai vaikea aihe puhua vaan en nyt alkais muille noita juttuja kertoilee.
Hei, te joilla on ensimmäinen neuvonakerta vielä muistissa. Millaisista asioista alussa puhuttiin? Voiko ekaan kertaan jotenkin valmentautua? Meillä neuvonta alkaa huhtikuussa ja mielelläni jotenkin pohjustaisin sitä, jos mahdollista.
Me ollaan tammikuussa oltu ensimäisessä neuvonnassa. Neuvonnassa
puhuttiin paljon meidän motiiveista ja miksi haluamme perheeseen
lapsen kansainvälisen adoption kautta. Myös puhuttiin meidän
perheestä, työstä, vähän sisaruksista, asuinympäristöstä ym...
Ensimmäinen kerta oli kivaa jutustelua ja aika kului tosi nopeasti
se oli sellaista tutustumista puolin ja toisin.
Olisi TODELLA MIELENKIINTOISTA tietää miten pitkiä välejä neuvonnoissa harrastetaan?? Meillä ekan jälkeen 3 kk ja toisen jälkeen 2kk.. Tuntuvat aika pitkiltä väleiltä jos kyseessä pitäisi olla oikeasti jatkuva prosessi..
Meillä oli ekan neuvonnan jälkeen tasan kk seuraavaan neuvontaan. Nyt kolmanteen neuvontaan täytyy odotella sellaisen 2kk. Itse olen kans sitä mieltä että vähän useammin sais neuvonnat olla. Tuo yksi kk tuntuisi aika sopivalta. Miten muilla Pela:ssa on ollut käyntikertojen määrä?
mutta meillä oli molemmilla kerroilla kaksi kuukautta se käyntien väli, koko ajan, molemmat neuvonnat. Ihan ookoo minusta.
Aika moni neuvonnanantaja tuntuu pitävän jonkinlaisena ohjenuorana nykysuositusta, että ensikertalaisten adoptioneuvonnan pitäisi kestää noin vuoden. Kun neuvontakertoja on keskimäärin 5-6, niin se tarkoittaa sitä, että käyntikerrat ovat tosiaan noin parin kuukauden välein. Ja mehän mukaudutaan kiltisti näihin aikatauluihin, hohhoijaa... Niin ja tietysti jonotimme ensin vuoden, että saimme ylipäätään aloittaa neuvonnan.
Me saimme neljä neuvontakertaa plus kotikäynnin hoidettua noin 10 kuukaudessa (kotikaupunkimme sosiaalitoimisto hoitaa neuvonnan). Sen jälkeen meitä pyydettiin kirjoittamaan oma versiomme kotiselvityksestä, johon meni meiltä muutama viikko. Lähetimme sen sossutädeille kuukausi sitten, ja nyt sitten taas odotellaan, milloin he ehtivät muokata sitä omien näkemystensä mukaisesti. Neuvontaamme hoitaneiden tätien mukaan siihen voi mennä ' kuukausia' . Ja sitten taas vähän paperitöitä ja ei kun odottelemaan adoptiolupaa, siinä menee kai tuollaiset neljä kuukautta. Ja tietysti siihen väliin tulee vielä kesälomakausi ym. viivytyksiä, joten jospa sitten joskus loppusyksystä saataisiin paperit vihdoin lähtemään kohdemaahan...
Noista itsekirjoitetuista kotiselvityksistä on noussut aina välillä valtava älämölö palvelunantajalla. Ne eivät pidä siitä, että hakijat itse kirjoittavat kotiselvityksen, mikä kyllä myös on ymmärrettävää.
Vai onko se vain kotitehtävä? Ja työntekijä tekee sen virallisen?
Oman kotiselvitysversion kirjoittaminen oli meidän ainoa kotitehtävämme koko neuvonnan aikana. Ja olin tosi tyytyväinen, että sain kirjoittaa sen itse, sillä näin siitä tulee varmemmin juuri meidän näköisemme. Neuvonta kun oli hyvin pinnallista eikä sos.tt:den muistiinpanotekniikassa ollut kehumista... He esim. kyselivät meiltä neuvontakäyntien alussa, että mistäs me puhuttiinkaan viime kerralla, ja palasivat asioihin, jotka oli käsitelty jo aiemmin. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että neuvontakertojen välit olivat pitkiä, mutta toisaalta närästi huomata, että nuo eivät taida oikeasti kuunnella, mitä me sanomme, tai eivät tajua omia muistiinpanojaan enää muutaman kuukauden päästä. Ja sekin tuli kyllä mieleen, että he pääsevät itse paljon helpommalla, kun teettävät kotiselvityksen rungon meillä ja vain muokkaavat sitä sitten sen verrran kuin tarvetta on. Niin että tulee vain mieleen, että miten se heidän osuutensa voikaan kestää ' kuukausia' , jos lopputulos on kuitenkin se, että tiedostomuodossa lähettämääni tekstiä on muokattu vain hyvin vähän. Tämä lienee sitä paljon puhuttua vallankäyttöä sos.tt:jöiden taholta.
Kirjoitit näin:
" Noista itsekirjoitetuista kotiselvityksistä on noussut aina välillä valtava älämölö palvelunantajalla. Ne eivät pidä siitä, että hakijat itse kirjoittavat kotiselvityksen, mikä kyllä myös on ymmärrettävää."
Voitko täsmentää tätä, siis minkälaista älämölöä tarkoitat, ja miksi palvelunantajan mielestä (tai sinun mielestäsi) on huono asia, että hakijat kirjoittavat itse kotiselvityksen ensimmäisen version...?
sellaisia kotiselvityksiä, jotka ovat hakijoiden itsensä kirjoittamia. Pelassa asiasta nousi iso kohu pari vuotta sitten, kun heille selvisi, että selvityksiä kirjoitutetaan hakijoilla. Kotiselvityshän tarkastetaan ennen lautakuntaan lähtöä ja jos se on puutteellinen, se palautuu takaisin sosiaalityöntekijälle.
Lautakunta voi myös vaatia lisäselvityksiä.
Eli hakijan kannalta mahdollisimman ammattitaitoinen kotiselvitys on valttikortti ja nopeamman prosessin tae.
Puhumattakaan nyt siitä, että eihän siitä neuvonnasta saa mitään irti, jos se hoidetaan huonosti. Mikä sekin on karhunpalvelus adoptioperheelle! Törkeä paikka säästää minusta.
" Eli hakijan kannalta mahdollisimman ammattitaitoinen kotiselvitys on valttikortti ja nopeamman prosessin tae."
Ainakaan meidän tapauksessamme kaupungin sos.tt:iden ammattitaito adoptioneuvonnan antajina ei vakuuttanut. Siksi olenkin todella tyytyväinen, että saimme kirjoittaa kotiselvityksen ensimmäisen version itse. Ja olen tyytyväinen, että hankin ennen neuvonnan alkamista Editasta kirjan Ottolapsineuvonta: Opas ottolapsineuvonnan antajille. Sen perusteella tiesin, minkälaisia asioita neuvonnassa *pitäisi* käsitellä.
Teidän pitäisi saada oikeasti paneutua siihen neuvontaan tulevina vanhempina, eikä päntätä vaatimuksia ja tehdä sosiaalityöntekijän töitä.
Meillä neuvonnat teki kotikaupungin sosiaalityöntekijät, ja vaikka oltiin kakkosprosessissa sosiaalityöntekijän ensimmäinen neuvontaperhe, ei meidän silti tarvinnut prepata itse itseämme, vaan kyllä me oltiin perhe ja hän se työntekijä. Me tiedettiin sinällään kv. adoptiosta enemmän käytännössä, koska yksi lapsi oli jo siinä vaiheessa kotona, mutta kyllä me silti siitä saatiin sitä neuvontapuolesta edelleen kaikenlaista irti.
Täysin älytön asenne teidän kaupungilla!
Sen oppaan lukeminen oli hyödyllistä sikäli, että pystyimme työstämään tärkeitä asioita jo ennen neuvontaa, joten meillä oli asiat jo valmiiksi päässä aika selkeästi ja pystyimme varmaan ilmaisemaan ajatuksiamme aika hyvin sos-tt:jöille. Haluan yleensäkin valmistautua asioihin mahdollisimman hyvin (jos vain suinkin mahdollista), joten sinänsäkin tämä tapa sopi mulle oikein hyvin : ) Toinen asia on sitten se, että sos.tt:jöitä tuntui välillä suorastaan ärsyttävän se, että tiesimme paljon ja olimme hyvin valmistautuneita... Nyt he voivat sitten ' antaa takaisin' viivästyttämällä tätä kotiselvitysvaihetta muutamalla kuukaudella työkiireisiinsä vedoten. Näinhän tää menee...
Mistä tuota opusta on saatavilla?
Laitoin sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu.publishing(at)edita.fi ja tilasin sieltä (Editalla on myös nettikauppa, mutta pikaisella silmäyksellä en tuota kyllä sieltä löytänyt). Opas maksoi ehkä 15-20 euroa, en muista tarkkaan. Oppaan lopusta löytyy kotiselvityksen runko.
Mä luulin, että haastattelu ei enää paljon intiimimmäksi voisi mennä kun meidän eka neuvonta aikanaan, mutta ei meiltä kyllä kyselty seksuaalisuudesta:) Onneksi teillä on kivan tyylinen sossu, mutta yllätyin tosta kotitehtävän aiheesta. Tokihan sekin kertoo ihmisistä paljon, mutta ei minusta seksuaalisuutta sentään tarvis käsitellä adoptioneuvonnassa tai korkeintaan sitten sivuta samalla kun parisuhteen kuntoa ruoditaan.
Mä luulen, et hymyilisin kauniisti, mut sanoisin suoraan et kaikki sillä saralla ok, mut on yksityisasia jo ihan periaatteessakin - siitäkin huolimatta että henk. koht. mulla ei paljon asioita olekaan joista en haluaisi puhua. Tää nyt sitten kyllä tässä yhteydessä minusta voisi kuulua niihin.