Mitähän pitäisi tehdä? Masennuksen oireet ovat palautuneet hiljalleen. En kestä enää joutua siihen helvettiin. Miten estää?
Olin tuossa viime vuonna todella huonossa kunnossa. Paiskin kyllä töitä, tein oikeastaan kahta työtä ja yritin kestää. Siinä oli tapahtunut paljon traumaattisa asioita ja lopulta vajosin aika syvälle.
Jäin pitkälle sairauslomalle. Se kesti kuukausia. En kyennyt mihinkään, makasin lähinnä sängyssä toivoen että en heräisi enää. Suunnittelin miten pääsen pois ja se koko aika oli synkkää monella tavalla.
Keväällä kuitenkin sain ponnistettua itseni ylös. Muutin toiselle paikkakunnalle, aloitin taas työt. Ylipäätään muutin ajatusmaailmaani ja yritin kehua itseäni päivittäin, kaikesta mitä hyvää olen saanut tehdyksi. Esim, pystyin tekemään ruokaa, käymään suihkussa, kävin töissä, hoidin itseäni. Muistutin, että kaikki on ihan hyvin ja minä olen riittävä.
Nyt kuitenkin taas alle puolen vuoden jälkeen tuosta olen vajoamassa alaspäin vaikka yritän pitää kiinni. Huomaan, että en edes muista mitään, pää on pehmeä ja energiaa ei ole mutta pakotan itseni toimimaan. Töihin ahdistaa mennä mutta tottakai menen ja yritän taistella etten vaan joudu enää sairaslomalle, rahahuoletkin painavat joten ei tässä muu auta.
Näen ihmisiä, yritän pitää itseni joten kuten sosiaalisena. Pakotan itseni uusiin asioihin kuten vaikkapa sienestämään metsässä, jos saisin vaikka iloa. Mikään ei tunnu kuitenkaan miltään ja oikeastaan vain uuvuttaa edes tehdä mitään.
Olen alkanut jälleen itkemään, näkemään painajaisia ja toivomaan kuolenaani. Tuntuu etten riitä ja että olen erityisen huono. Hävettää olla minä.
Terapia pitäisi pian alkaa mutta välillä mietin, että mitä järkeä siinäkään on kun haluan kuolla ja suunnittelen sitä jälleen. En onneksi joka päivä kuten aiemmin tuossa masennuksen aikana mutta viikoittain.
Sitten joku osa minussa taas tsemppaa ja sanoo, että nyt sitä terapiaa on saatava ja yritän sitä nyt ensin.
Miten pysyä pinnalla?
Kommentit (35)
Kuinka nukut? Onko unensaanti turvattu?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että kaipaat lepoa. Ehkä sairasloma olisi hyvä juttu. Sen jälkeen sitten terapia. Itselläkin masennusta ja mulla auttaa siihen jonkin verran toivosta kiinni pitäminen, itsemyötätunto, nykyhetkessä eläminen ja mindfulness.
Tätä olen yrittänyt. Olen ollut sairaslomalla jo kuukausia aiemmin. En enää kehtaa sitä ottaa. On niitä saikkuja ollut vuosien varrella masennuksen vuoksi liikaa. Psykiatri sanoi aiemmin että yarbktsen terapiaa ja oikeastaan masennus ei ole nyt se pääasiallinen syy ololleni vaan seurausta tietyistä asioista. Joten tässä nyt sitten yritän pärjäillä. Toivotaan että elokuun alussa kun on terapiakäynti tutustumiseen niin siitä alkaisi pitkäaikainen terapia. On ollut kyllä vaikeaa löytää terapeuttia mutta ehkä nyt onnistun.
Meditaatio välillä on hyväksi ollut. Joskus onnistuu, välillä keho ei pysty rauhoittumaan siihen tai mieli mutta olen kokenut sen kyllä kuitenkin positiivisena asiana harjoittaa meditaatiota.
Kaikenlaista tässä on yrittänyt mutta tarvitsen kyllä apua vaikka itse tässä yritän tehdä tietenkin töitä tämän eteen.
Tsemppiä sinullekin. Ap
Ei kukaan jaksa sun turhanpäiväisiä ulinoita kuunnella, uliuliulivalivalivali....
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että kaipaat lepoa. Ehkä sairasloma olisi hyvä juttu. Sen jälkeen sitten terapia. Itselläkin masennusta ja mulla auttaa siihen jonkin verran toivosta kiinni pitäminen, itsemyötätunto, nykyhetkessä eläminen ja mindfulness.
Komppaan. Anna itsellesi lupa olla masentunut. Sano itsellesi: Nyt olen masentunut, on paha olla, itkettää ja ahdistaa, mutta tämä menee ohitse. Tunteet tulevat ja menevät. Tulee vielä aika ja päivä, kun voin taas paremmin. Muista hengittää, käy ulkona, yritä syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Eineksistäkin saa koottua terveellisen lisäämällä kasvikset, marjat, hedelmät. Tee itsellesi mieluisia asioita. Yritä saada ajatuksesi muualle masennuksesta vaikkapa sarjoja katselemalla.
Oletko varma, ettet ole vain ylikuormittunut ja uupunut? Liian väsynyt? Muutto uudelle paikkakunnalle, rankka vuosi, uusi työ kumminkin juuri takana. Joskus siinä kestää, että se uupumus nousee pintaan.
Minusta on huono idea nyt lähteä repimään itsestä tehoja irti, tai pakottaa suorittamaan lisää. Se tuskin auttaa yhtään mihinkään.
Hienostihan olet pärjännyt ja paljon saanut tehtyä. Ehkä nyt voit hieman himmata ja kuunnella itseäsi, mitä tekee mieli tehdä, tai olla tekemättä? Älä anna masennuksen pelon estää rakentamasta tervettä yhteyttä itseesi ja omiin tarpeisiisi. Jos tarvitset breikin ja lepoa, ota se.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettet ole vain ylikuormittunut ja uupunut? Liian väsynyt? Muutto uudelle paikkakunnalle, rankka vuosi, uusi työ kumminkin juuri takana. Joskus siinä kestää, että se uupumus nousee pintaan.
Minusta on huono idea nyt lähteä repimään itsestä tehoja irti, tai pakottaa suorittamaan lisää. Se tuskin auttaa yhtään mihinkään.
Hienostihan olet pärjännyt ja paljon saanut tehtyä. Ehkä nyt voit hieman himmata ja kuunnella itseäsi, mitä tekee mieli tehdä, tai olla tekemättä? Älä anna masennuksen pelon estää rakentamasta tervettä yhteyttä itseesi ja omiin tarpeisiisi. Jos tarvitset breikin ja lepoa, ota se.
Joo olen muuttanut kyllä usein esim jos katsoo viimeistä viittä vuotta ja on paljon kaikkea erilaisia työkuvioita ollut sekä opiskelua. On parisuhteita ollut ja kaikenlaista. Viimeisin suhde oli väkivaltainen. Siitä on kestänyt toipua mutta olen paljon edistynyt. On ollut vaikka mitä mutta kuitenkin tuntuu, ettei elämässäni ole paljoakaan.
Kriisiä kriisistä toiseen ja uutta sekä eteenpäin yrittävää toimintaa. Välillä pahoja masennuskausia. Välillä on kuin rämpisin suossa. Keho tuntuu raskaalta eikä ajatus kulje, olen väsynyt.
Suurin osa ihmisistä on arjessaan toiminnallisia. Näkevät ystäviä, käyvät syömässä ulkona tai teatterissa, käyvät jossain ja elävät.
Minulle tuo kaikki on nykyään liikaa. Välillä näen ihmisiä mutta sekin kuluttaa. Olen yrittänyt tulla takaisin pois kuorestani kun masennus eristi minut aikalailla ulkomaailmasta mutta aika vähän jaksan.
Käyn töissä lähinnä ja sitten tulen kotiin. Vapaat yritän touhuta jotain ja nähdä ihmisiä. Tuntuu silti etten tee tarpeeksi. Ehkä pitäisi vielä antaa aikaa itselleen. Ap
Vaikuttaa uusiutuvalta masennukselta. Olet jo tunnistanut oireet. Hae apua! Kannattaa hoitaa heti pois, jotta tauti ei kroonistu.
Toivotan sulle paljon voimia!
Sitähän sanotaan ja syystä, että kun masennuksessa usein tulee niitä parempia ja vaikeampia kausia, niin niiden parempien kausien aikana pitäisi hoitaa niitä syitä/paneuta syihin sen masennuksen taustalla, koska silloin on enemmän voimavaroja kuin huonona kautena.
Sinä olet se sama tyyppi joka on kirjoitellut jo vuosia tätä samaa tänne. Aina on "terapia pian alkamassa"
Hei! Minulle on auttanut magneettihoito (tms). Harmitonta, ei sivuvaikutuksia eikä kivuliasta. Kannattaa pyytää lääkäriltä lähetettä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Anna mä arvaan.
Et käy pyöräilemässä, ei käy uima-halleissa ja ei anna superterveellistä ruokaa lapsille! Johan pukkaa lasua ja lasua! Ai niin ja ei käy töissä!
Jumatsukka se on masennuksen merkki se.
Hei montas masentunutta meillä sitten onkaan Suomessa?
Mikä olisi sopiva pakkohoito näille että kuntoutuisivat ja kunnon vanhemmiksi, jotka ekättävät perheensä itse!
Montas työtöntä vanhempaa on Suomessa?
Saatana,että osaat olla vittumainen mulkku. Mene helvettiin arvailemasta, kun et toisen elämästä mitään tiedä. Tuommoiset idioottimaiset huutelut masentaa entisestään masentunutta. Toivottavasti karma kostaa sulle kusipäälle.
Minulla on toistuva masennus, alkanut noin 23-vuotiaana, nyt olen 42. Olen tehnyt kaiken "oikein", yrittänyt elää niin ettei sitä olisi, mutta aina se tulee uudelleen. Nyt olen hyväksynyt että ainakin toistaiseksi minun pitää käyttää lääkkeitä jatkuvasti. Ne onneksi auttaa aika hyvin.
Etkö ole vielä siis edes kokeillut lääkkeitä?
Kokeile RegularPro-vitamiinijuomaa. Saa mm. Ruohonjuuresta.
Otetaan 2 x 10 ml aamuin illoin. Aamulla ennen aamupalaa ja illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa.
Minulla tuo on auttanut.
Se mikä sinua tsemppaa se pieni toivon kipinä on se ääni jota tulee kuunnella. Olet tehnyt jo niin valtavan työn,yrittänyt kaikkesi-nyt ei ole aika antaa periksi jos kerran olet terapiaan pääsemässä!!! Kaikki eivät pääse ja seuraukset ovat todella surulliset. Muista, että aina voit hädässäsi huutaa Jeesuksen puoleen,jos mikään muu keino ei auta. Nyt voi tunya yrhalta neuvolat,mutta jos tilanne joskus menee todella pahaksi kannattaa kokeilla viimeistään silloin. Moni on saanut avun hengellisyydestä meditaatiosta jne Uupuminen ei ole häpeällistä vaan häpeällistä on se että ihmisiä rääkätään kuoliaaksi ja sitten vielä haukutaan päälle 'loinen,työtön mielisairas' jne. Näitä ilkeitä huutelijoita älä usko vaan ole todella armollinen ja ymmärtävä itseäsi kohtaan-olisitko yhtä julma toisille,mitä nyt olet aika varmasti itsellesi? Tuskinpa. Tärkeintä ihmisen elämässä on rakkaus ja totuus- ilman niitä ei ole elämää.
Lopeta suorittaminen, lopeta itsesi piiskaaminen. Anna itsellesi lupa levätä silloin kun se on mahdollista. Ota ammattiapua vastaan. Sinulle on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa.