Itsetuhoisuuteen puuttuvat poliisitehtävät lisääntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen jossa pakkohoidossa ollut potilas yritti itsemurhaa. Kaksi päivää tapahtuneen jälkeen hänet kotiutettiin 🤬

Tämän hetkisessä sairaalatilanteessa on luksusta, jos itsemurhayrityksen jälkeen saa jäädä yöksi sairaalaan.

Kaipa se riippuu yritystavasta ja sen jälkeisestä hoidon tarpeesta. Itse olin ainakin yön yli ja seuraavana päivänä lääkäri tarjosi osastopaikkaa. Olisin varmasti kuollut mikäli en tyhmänä olisi laittanut yöllä viestiä äidilleni etten jaksa enää ja pyysin anteeksi. En arvannut että heräisi siihen viestiin. Ensihoito mursi oven että pääsi sisään sillä olin jo tajuton ja verenpaine olematon. En kadu sitä että yritin vaan sitä etten onnistunut.

Syön lääkkeitä, olen saanut sähköhoitoa ja on hoitosuhde polille. En vain usko että elämäni tulee olemaan mukavaa ja nautittavaa, niin miksi kärsiä päivästä toiseen, sillä kärsimystä tämä on ollut jo vuosia. Sinnittelen vain äitini takia ja sitten kun ei enää tarvitse, on aika lähteä. 

"Sivuhuomiona mutta ainakin omassa työpaikassa on kielletty kirjaamasta mitään lääkärien tai hyvinvointialueet vaihtoja koska eivät terveydenhuollon kirjaamisohjeiden mukaan kuulu potilaskertomukseen."

Eikö pitäisi kirjata jos potilas on tyytymätön hoitoon ja minkä takia?

Kerronpa oman tarinani.

Kroonisia kipuja pian 15v ajan eli liki puolet mun elämästä. Kivut lisääntyneet vuosien varrella. Ohje on yleensä että "syö buranaa ja jos burana ei auta ni ei sulla mitään kipuja ole." 

Viime keväänä olin täysin uupunut ja loppu kokoajan lisääntyviin hermokipuihin joihin ei todellakaan mikään burana auttanut. Mulla oli suunnitelma miten lopetan itteni. Olin psyk.polin asiakkaana ja olin laittanut viestin psyk.hoitajalle joka seur.aamuna soitti siitä viestistä. En muistanut aamulla että mitään viestiä olisin edes lähettänyt. Se soitti toisen hoitajan kanssa ja kertoi ottavansa yhteyttä lääkäriin, koska kerroin viestissä yksityiskohtaisesti miten itseni tuhoan. Päivämääräkin oli päätetty, mut sen jätin kertomatta.

Lopputulos oli että lääkäri teki virka-apupyynnön poliisille ja ensihoito tuli kotipihalle. Lähdin niiden kyytiin ennen poliisien tuloa. Tilanne otettiin todesta. Ajattelin että turhaan mä sinne lähden kun ne lähettää kuitenkin samantien vaan kotiin,  mut pakko sinne oli lähtee ton pyynnön takia... Lääkäri tuli psyk.sairaanhoitajan kanssa multa kyselee että mistä tää kaikki johtuu, mikä on niin huonosti että piti tehdä im-suunnitelma ja kaikki... Romahdin täysin ja sanoin että kaikki johtuu kokoajan lisääntyvistä kivuista johon ei apua saa. Aiemmin talvella oli tk:sta tehty lähete kipupolille vain hoitajan vastaanotolle opettelemaan lääkkeettömiä kivunhallintakeinoja. Tk-lääkäri oikein naurahti että "kipupolin lääkärille sä et tuu aikaa saamaan." Päivystyksessä lääkäri otti puhelun kipupolin lääkärille ja kysyi tältä kivunhoito-ohjeita.

Kipuihin sain apua. Kipuja hoidettiin päivystyksessä 10h, mutta hermokipuihin ei panadol auta edes suonensisäisesti. Opiaattejakin antoivat mutta ne ei mulla toimi kipuihin, en tiiä mikä siinä on. Hyvä lääkäri vaihtui ja tilalle tuli sellanen joka vaan sanoi että "minun henkilökohtainen mielipide on että sun pitäis lähteä kotiin, vaikkakin kipupolin lääkäri antoi ohjeeksi lähettää sut osastolle kivunhoitoon. Minusta se ei vain auta mitään että saat täällä kivut hallintaan kun ne kuitenkin hetken päästä palaa takasin ja ollaan samassa tilanteessa." Sanoin sille että "kyllähän se että saa kivut lievemmäks edes hetkeks, auttaa paljon koska jos sais edes nukuttua." (ennen tota päivää olin valvonut 3yötä putkeen h*lvetillisten kipujen takia). Loppujen lopuks tää lääkäri soitti anestesialääkärille joka otti mut kivunhoitoon heräämöön, jossa kivut todellakin saatiin loppumaan.

Apua saa vasta sitten kun on se im-suunnitelma tehtynä. Olisin muuten toteuttanutkin ton teon ks.päivänä kuten olin sen suunnitellut mutta kivunhoito kesti 1,5vuorokautta sairaalssa, joten se päivä meni käytännössä siellä. Sieltä suoraan lähin sukulaisen luo, joten en ollut kotona ollenkaan tuona päivänä jolloin olisin sen tehnyt.

Kuukausi sitten todettiin että crps on levinnyt toiseen raajaan. Joku lääkäri sanoo että "syö buranaa." Seuraava lääkäri sanoo suoraan että "heitä ne buranat suoraan roskikseen."

Epätoivoinen olo joka on menossa pahasti samaan suuntaan ku viime keväänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen jossa pakkohoidossa ollut potilas yritti itsemurhaa. Kaksi päivää tapahtuneen jälkeen hänet kotiutettiin 🤬

Tämän hetkisessä sairaalatilanteessa on luksusta, jos itsemurhayrityksen jälkeen saa jäädä yöksi sairaalaan.

Kaipa se riippuu yritystavasta ja sen jälkeisestä hoidon tarpeesta. Itse olin ainakin yön yli ja seuraavana päivänä lääkäri tarjosi osastopaikkaa. Olisin varmasti kuollut mikäli en tyhmänä olisi laittanut yöllä viestiä äidilleni etten jaksa enää ja pyysin anteeksi. En arvannut että heräisi siihen viestiin. Ensihoito mursi oven että pääsi sisään sillä olin jo tajuton ja verenpaine olematon. En kadu sitä että yritin vaan sitä etten onnistunut.

Syön lääkkeitä, olen saanut sähköhoitoa ja on hoitosuhde polille. En vain usko että elämäni tulee o

Eikö sähköhoidosta ole ollut mitään hyötyä? Onko ketamiini infuusiota kokeiltu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveritaidottomien, seurusteluelämän ulkopuolelle jääneiden itsemurhia sopii kai täällä nauraa, kun muutenkin niin hanakasti haukutte?

Mikä ihme on kaveritaidoton?

Onko älypuhelinriippuvuus ja nepsyongelmat aiheuttajia siinä ettei ihmiset osaa olla toistensa seurassa vai mistä on kysymys?

Mä olin kaveritaidoton jo 80-luvulla. Ei oo nepsyyttä. Se on tiivistettynä sitä ettei tiedä miten saa kavereita. Menee juttelemaan ihmisille eri tilanteissa, mutta vastaukseksi tulee max pari sanaa, mutta ei muuta. 

Siis onko tämä vitsi? :D

Miten itsemurha voi olla laiton? :D

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tämä vitsi? :D

Miten itsemurha voi olla laiton? :D

No se on valtion omaisuuden tärvelemistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko läheiselläsi päihdeongelma? 

On, juo koska hakee siitä hetken helpotusta masennukseen, yksinäisyyteen, paniikkihäiriöön.

Tämä estää hoidon, mikä on sääli koska syy juomiseen ei ole päihderiippuvuus.

Samaa mieltä sillä lisällä että tuo koskee kaikkia aineita ei pelkästään alkoholia. Kun ei muuta apua saa niin kun tuntuu tarpeeksi pahalta sitä ottaa mitä tahansa ettei tunnu niin pahalta. Siinä kun tuntuu liian pahalta itsemurha on ihan todellinen vaihtoehto. Mielenterveysongelmien hoito on juuri niin huonoa kun olin netistä lukenut. Kerroin rehellisesti että ahdistaa. Niiden mielestä minua masentaa. Ymmärrän hyvin jos tai kun ottaa jotain millä saa edes siedettävän olon. Kun stressi ja ahdistus on joka päiväistä niin sitä ei kestä. Pää leviää tavalla tai toisella. 

Yksi vaihtoehto olisi tilata laatikollinen viinaa. Se on halvin ja laillinen tapa alkaa juomaan tosissaan. Se on tarkoituksella itsetuhoista juomista jos tuon aloitan. Tuohon jos vielä ostaa menolipun lisäksi niin sitten on lähtö lähellä. Tiedustelin hinnan niin kadulta saa satasella varman lähdön voimakkailla kipulääkkeillä. Älkää missään nimessä matkiko. Ihan hirveää mitä tulee mietittyä.

Suomi on maailman onnellisin maa 🥳

Jos ihminen jää heitteille, niin putkaan vaan hoitsulit ja lekurit!

Tämä aihe nousi mieleen tämän juna "onnettomuuden" uutisoinnista.

Mikä on syy, mikä seuraus 🤷🏻

Itse väitän että päihteiden väärinkäyttö on yleisemmin seuraus mielenterveysongelmissa kuin sen syy.

Lääkärit ovat yleensä toistamieltä. Päihteet estävät hoidon ja näin omalääkitys jatkuu. On hurjaa vaatia sairaalta joka on valmiiksi niin pohjalla että käyttää päihteitä helpottaakseen pahaa oloaan kestämään ilman tukea pari selvää kuukautta. Moni on siinä pisteessä ettei kestä edes yhtä selvää päivää 😔

Suomessa oikeasti toimiviin neuromodulaatisiin hoitoihin on pitkä ja tuskainen tie.

Vaaditaan useita lääkekokeiluja (yksi kokeilu kestää sen pari kuukautta) ja vähintään kuukausi päihteettömyyttä kunnes voidaan tehdä edes arvio hoitoonpääsystä. 

Tämä tie olisi helvetti ihan terveellekin ihmiselle kaikkine lääkehaittoineen.

Minä en oikein tajua tätä syyttelyä, että terveydenhuolto ei auta? Ehkä tarvittaisiin enemmän takaisin B mielisairaalat. Kaikkia ei lääkkeet auta tai kaikki ei halua niitä. Mielensairauksien hoito on erilaista, kun fyysisten. Joskus tuntuu, että koko psykiatria on puoskarointi, vaikka eihän se niin ole. Mielen ongelmia myös ulkoistetaan ja toivotaan, että joku hoitaja vain parantaa sairauden. Useissa sairauksissa tarvitaan potilaan omaa halua parantua ja kykyä tehdä muutosta. Tätä ei vaan jotenkin tajuta. Vakavat psykoosisairaudet on sitten kyllä ihan erikseen. Hyvät ihmiset siihen parantumiseen tarvitaan myös teitä itseänne lääkkeiden ja terapian lisäksi. Turha syyttää vain paska hoitoa pelkästään, vaikka sitäkin on kyllä valitettavasti välillä tarjolla. 

Kodit ja riittävä raha toisi monelle turvaa. Ettei ole koko ajan riepoteltava tai kolkko ympäristö. Lisäksi läheinen tai ystävän apu. Ehkä vaatimukset ovat melkoisia ihmisille arjessa ja ihmisten ominaisuudet erilaisia luonnostaan. Säätilat myös vaikuttavat, matalapaine on yleinen Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa oman tarinani.

 

Kroonisia kipuja pian 15v ajan eli liki puolet mun elämästä. Kivut lisääntyneet vuosien varrella. Ohje on yleensä että "syö buranaa ja jos burana ei auta ni ei sulla mitään kipuja ole." 

 

Viime keväänä olin täysin uupunut ja loppu kokoajan lisääntyviin hermokipuihin joihin ei todellakaan mikään burana auttanut. Mulla oli suunnitelma miten lopetan itteni. Olin psyk.polin asiakkaana ja olin laittanut viestin psyk.hoitajalle joka seur.aamuna soitti siitä viestistä. En muistanut aamulla että mitään viestiä olisin edes lähettänyt. Se soitti toisen hoitajan kanssa ja kertoi ottavansa yhteyttä lääkäriin, koska kerroin viestissä yksityiskohtaisesti miten itseni tuhoan. Päivämääräkin oli päätetty, mut sen jätin kertomatta.

 

Lopputulos oli että lääkäri teki virka-apupyynnön poliisille ja ensihoito tuli kotipihalle. Lähdin niiden kyytiin ennen

Olen pahoillani puolestasi. Sinun pulmasi johtuvat ilmeisesti kroonisesta kivusta ei mielisairaudesta. Onko mahdollisuutta etsiä yksityiseltä kivunhoitoon erikoistunutta lääkäriä. Onhan tuollainen kipu käsittämätöntä ja sen kanssa eläminen järkyttävää. Toivottavasti löytyy toimiva lääke ja lääkäri joka ymmärtää kivusta. Kaikkea hyvää sinulle.

Se on vaan hyvä asia, että heikompi aines karsiutuu luonnonvalinnan kautta. Ei tuollaisia geenejä kannata siirtää eteenpäin.

Koskahan ne alkaa tehdä sitä että vie jonkun paska aivon mukanaan, käy esim pam pam jonkun ministerin ja sitten itsensä...