Lue keskustelun säännöt.
Sektio tulossa parin viikon päästä, etukäteen jo harmittaa,
03.02.2007 |
kun tietää miten kipeä sitten taas on vähän aikaa. Ja kaikki ne epämukavuudet, kun vuotaa kaikkea eritettä joka paikasta ja kolottaa ja särkee ja vaatteet ei mene päälle... Mutta onneksi ne vauvat on aika ihmeellisiä aina ja korvaavat vaivannäön! (Toisaalta olisi kyllä kiva olla isän asemassa joskus, saisi paljon vähemmällä vaivalla nauttia uudesta elämästä).
Kommentit (5)
Voi sinua! Minulla oli myös suunniteltu sektio, se oli hirvein kokemus elämäni aikana (ja paljon on koettu). Ikinä en enää siihen haluaisi, mutta jos joskus haluan toisen lapsen joudun siihen yli 50% todennäköisyydellä. Enkä tiedä, miten tulisin sen jaksamaan.
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa että itse toivuin siitä paljon nopeammin kuin ensimmäisestä.
Toisella kerralla lähdin heti kävelemään, kun vain sain luvan. Tein monta pientä lenkkiä päivittäin siellä sairaalassa.
Otin KAIKKI särkylääkkeet, mitä tarjolla oli. Ekalla kerralla en ottanut riittävästi kivunlievitystä, kun pelkäsin että vauva saa sitten maidosta lääkeaineita. Toisella kerralla toivuin siis nopeammin ja sain jättää särkylääkkeetkin aikaisemmin pois.
Onnea sinulle!
Ei multa vuotanut mitään mistään, jälkivuoto loppui parissa päivässä, leikkaushaava parantui hyvin ja kiristäminen loppui kun sai tikit pois.
Voi se sektio olla tosi helppokin kokemus!
t. 1xsuunniteltu ja 1xkiireellinen sektio koettu
nyt niin hirveän pahoja ole olleet, mutta on niissä omat vaivansa aina. Ja kuten joku kirjoitti, niin toka oli mullakin helpompi kuin eka. Tosin sitten tuli rintatulehdus ja muuta ylimääräistä päälle. Mutta jälkivuotoa on ja haavaa särkee aikansa, sängystä on vaikea päästä ylös alkuun jne. Se on kyllä ihan totta, että onneksi siinä tilassa ei tajua itsekään pahinta, vaan se menee kuin huumassa... :)
Ainakin minä en edes silloin tajunnut kuinka kipeä olin, koska vauva vei kaiken huomion ihanuudellaan.
Minut sektioitiin kanssa ensimäisessä raskaudessa ja nyt toista odotellessa samanlaisissa fiiliksissä olen toisinaan ollut kuin sinäkin. Sitten kuitenkin muistan tosiaan, että kaiken sen kivun tajusi oikeastaan vasta jälkeenpäin, kun oli taas terve ja kivuton.