Mulla menee hermot teini-ikäiseen, miten voi tuntea omaa lasta kohtaan näin voimakasta ärsyyntymistä

Vierailija kirjoitti:

Hormonitasojen rakettimainen nousu voi olla nuorelle hämmentävää, eikä hän ehkä itsekään tiedä miten päin olisi tai mihin suuntaisi energiansa. Tämän ohjaamisessa vanhemmilla on tärkeä rooli.

Tämä tuli itsellekin mieleen. Omia hulluja teinivuosia muistellen.

Vierailija kirjoitti:

Hyödyllisempi kysymys voisi olla: MIKSI teini hakee huomita tällaisilla tavoilla?

Miten olette yrittäneet huomioida häntä? Tehdäänkö joskus mitä hän haluaa? Kuunnellaanko häntä kun hänellä on asiaa tai huolia?

Pakko myöntää, että isossa monilapsisessa perheessä kuuntelu ja yksilöllinen huomioiminen on voinut olla vähän retuperällä. Ja nyt tämän käytöksen muuttumisen jälkeen tuntuu entistä haastavammalta tehdä hänen kanssaan hänen haluamiaan asioita. Toki pitäisi, mutta oman pinnani säästämiseksi ei huvita. Mutta kiitos, tätä on hyvä pohtia lisää ja miettiä miten ottaa ärsyttävää teiniä enemmän huomioon. Ap

Käytä lapsesi joissakin autismi yms testeissä varmuuden vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Hyödyllisempi kysymys voisi olla: MIKSI teini hakee huomita tällaisilla tavoilla?

Miten olette yrittäneet huomioida häntä? Tehdäänkö joskus mitä hän haluaa? Kuunnellaanko häntä kun hänellä on asiaa tai huolia?

Aiheellisia kysymyksiä. Jos koko perheellä on fiilis että yksi ei kuulu joukkoon, yksi on aina tiellä ja riesana, niin vähemmästäkin oireilu lisääntyy. Kunnes tarpeeksi pitään jatkuneena, voi saada aikaa katkeruutta, joka puolestaan voi manifestoitua lukuisilla eri tavoilla. Mikään niistä ei ole erityisen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyödyllisempi kysymys voisi olla: MIKSI teini hakee huomita tällaisilla tavoilla?

Miten olette yrittäneet huomioida häntä? Tehdäänkö joskus mitä hän haluaa? Kuunnellaanko häntä kun hänellä on asiaa tai huolia?

Pakko myöntää, että isossa monilapsisessa perheessä kuuntelu ja yksilöllinen huomioiminen on voinut olla vähän retuperällä. Ja nyt tämän käytöksen muuttumisen jälkeen tuntuu entistä haastavammalta tehdä hänen kanssaan hänen haluamiaan asioita. Toki pitäisi, mutta oman pinnani säästämiseksi ei huvita. Mutta kiitos, tätä on hyvä pohtia lisää ja miettiä miten ottaa ärsyttävää teiniä enemmän huomioon. Ap

Monet meistä on suorituskykynsä rajoilla viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä se varmasti ole helppoa yrittää sellaisessa tilanteessa vielä kehittää kommunikaatiokanavia, mutta kaikki muut vaihtoehdot ovat vielä epämukavampia. Ainakin keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä.

Nyt ollaan teinin elämän kannalta ratkaisevissa vuosissa. Jos tuntuu että itsellä ei yksinkertaisesti riitä pelimerkit tilanteessa, niin voisiko teinille löytyä joku organisoitu harrastus, jossa voisi käyttää tarmoaan ja josta saada sekä kavereita että onnistumisen tunteita?

Paraskaan harrastus ei tosin korvaa kotona saatavaa huomiota jota jokainen lapsi - myös toisinaan ärsyttävät lapset - kaipaa ja jonka ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

No teinit ovat ärsyttäviä. Se on luonnonlaki. Älä hirttäydy siihen omaan ärsytyksen tunteeseesi. Anna olla.

Anna olla?? Yksi kiusaa pienempiään, tekee muun perheen elämän helvetiksi, makaa ja pelaa ja SINÄ SANOAT ETTÄ ANNA OLLA?? Olet painajainen vanhempien joukossa, olet uusavuttomien huippusaavutus, et osaa kenellekään antaa kodin työtehtäviä, et osaa ohjata, kehua, vaatia, iloita, lohduttaa, etkä tietenkään AUTTAA missään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyödyllisempi kysymys voisi olla: MIKSI teini hakee huomita tällaisilla tavoilla?

Miten olette yrittäneet huomioida häntä? Tehdäänkö joskus mitä hän haluaa? Kuunnellaanko häntä kun hänellä on asiaa tai huolia?

Pakko myöntää, että isossa monilapsisessa perheessä kuuntelu ja yksilöllinen huomioiminen on voinut olla vähän retuperällä. Ja nyt tämän käytöksen muuttumisen jälkeen tuntuu entistä haastavammalta tehdä hänen kanssaan hänen haluamiaan asioita. Toki pitäisi, mutta oman pinnani säästämiseksi ei huvita. Mutta kiitos, tätä on hyvä pohtia lisää ja miettiä miten ottaa ärsyttävää teiniä enemmän huomioon. Ap

Monet meistä on suorituskykynsä rajoilla viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä se varmasti ole helppoa yrittää sellaisessa tilanteessa vielä kehittää kommunikaati

Oon tästä ihan samaa mieltä ja koen sekä syyllisyyttä että huonommuutta ja häpeää siitä, että pelimerkit on näin vähissä. Täytyy varmasti karsia jostain muusta. Olen vain antanut itseni ajatella, että niin kauan menee teinin kanssa hyvin kun se ei pyöri kartsalla hakkaamassa muita tai piikittämässä huumeita suoneen. Mutta eihän toi ole totta eikä tollaiseen voi tuudittautua. Ehkä hain tällä postauksella jotain synninpäästöä sille, että ei ole jaksamista murkun kikkailuille ja joku olisi vain sanonut että ihan normaalia ja ohimenevää. Ap

Se on (melko) normaalia ja (yleensä) ohimenevää.

Mutta se millä tavalla ja mihin suuntaan se menee ohi, ja mitä siitä seuraa, siihen voitte vaikuttaa.

Suosittelen jotain harrastusta. Liikuntaa tai miksei myös esim.soittamista. Entäs partio, vai onko jo liian myöhäistä? Jokin itsepuolustuslaji? Jos ei mikään ohjattu kiinnosta niin vaikka iskän kans kuntosalille, pyöräileen...

Tuossa iässä vois kiinnostaa mopon rassaaminen.

Jotain mihin saa energiaa purettua.

Vierailija kirjoitti:

Se on (melko) normaalia ja (yleensä) ohimenevää.

Mutta se millä tavalla ja mihin suuntaan se menee ohi, ja mitä siitä seuraa, siihen voitte vaikuttaa.

Kiitos

Entisenä nuorisolaisena teinipoikana (nyt on ikää jo lähemmäs 50) sekä kaksi teinipoikaa jo aikuiseksi kasvattaneena haluaisin tuoda keskusteluun yhden lisäpiirteen jota itse pidän erittäin tärkeänä: vaikka käytös on joskus täysin pähkähullun oloista, niin on tärkeä välttää asentamasta oletettuja motiiveja käytökselle.

Toisin sanoen, on hyvä tunnistaa itsessään mahdollisesti syntyvä ärsytys, mutta jos siihen toteaa perään että toinen "haluaa ärsyttää tahallaan", niin siinä otetaan usein hyppy johon ei olisi varaa. Voikin olla että oikeasti haluaa vain huomiota, muutei vain osaa ilmaista sitä rakentavasti.

Toisten motiivien arviointi kielteisiksi ja tahallisiksi pelkän käytöksen perusteella on helposti virhearvio joka vie huomion varsinaisesta ratkaisusta. Tämä toki koskee meitä kaikkia iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä nuorisolaisena teinipoikana (nyt on ikää jo lähemmäs 50) sekä kaksi teinipoikaa jo aikuiseksi kasvattaneena haluaisin tuoda keskusteluun yhden lisäpiirteen jota itse pidän erittäin tärkeänä: vaikka käytös on joskus täysin pähkähullun oloista, niin on tärkeä välttää asentamasta oletettuja motiiveja käytökselle.

Toisin sanoen, on hyvä tunnistaa itsessään mahdollisesti syntyvä ärsytys, mutta jos siihen toteaa perään että toinen "haluaa ärsyttää tahallaan", niin siinä otetaan usein hyppy johon ei olisi varaa. Voikin olla että oikeasti haluaa vain huomiota, muutei vain osaa ilmaista sitä rakentavasti.

Toisten motiivien arviointi kielteisiksi ja tahallisiksi pelkän käytöksen perusteella on helposti virhearvio joka vie huomion varsinaisesta ratkaisusta. Tämä toki koskee meitä kaikkia iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Kiitos muistutuksesta täältä sivulta. Minä arvelisin, että tuossa haetaan fyysistä läheisyyttä, kun ei oikein kehtaa sitä hankkia avoimesti. Meidän 14 vee poika on opetettu halaamaan ja hän hakeutuu tietyissä tilanteissa itse viereen. Hän on hellyydenkipeä ja se on hieno asia. Ennen tätä vaihetta oli tuota apinaroikkumista. Onneksi ymmärsin yskän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä nuorisolaisena teinipoikana (nyt on ikää jo lähemmäs 50) sekä kaksi teinipoikaa jo aikuiseksi kasvattaneena haluaisin tuoda keskusteluun yhden lisäpiirteen jota itse pidän erittäin tärkeänä: vaikka käytös on joskus täysin pähkähullun oloista, niin on tärkeä välttää asentamasta oletettuja motiiveja käytökselle.

Toisin sanoen, on hyvä tunnistaa itsessään mahdollisesti syntyvä ärsytys, mutta jos siihen toteaa perään että toinen "haluaa ärsyttää tahallaan", niin siinä otetaan usein hyppy johon ei olisi varaa. Voikin olla että oikeasti haluaa vain huomiota, muutei vain osaa ilmaista sitä rakentavasti.

Toisten motiivien arviointi kielteisiksi ja tahallisiksi pelkän käytöksen perusteella on helposti virhearvio joka vie huomion varsinaisesta ratkaisusta. Tämä toki koskee meitä kaikkia iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Kiitos muistutuksesta täältä sivulta. Minä arvelisin, että tuossa haetaan fyysistä läheisyyttä, kun ei oikein kehtaa sitä hankkia avoimesti. Meidän 14 vee poika on opetettu halaamaan ja hän hakeutuu tietyissä tilanteissa itse viereen. Hän on hellyydenkipeä ja se on hieno asia. Ennen tätä vaihetta oli tuota apinaroikkumista. Onneksi ymmärsin yskän.

Kiitos itsellesi! Kuvailemasi ilmiö hellyydenkipeyden haasteen kanssa on oman (suppean) kokemukseni mukaan täysin validi. Hienoa että oivalsit asian!