Lue keskustelun säännöt.
Mulla menee hermot teini-ikäiseen, miten voi tuntea omaa lasta kohtaan näin voimakasta ärsyyntymistä
20.07.2024 |
14-vuotias poika. Koko ajan jonkun perheenjäsenen kimpussa fyysisesti (taputtelee, halaa, roikkuu selässä) tai psyykkisesti (jankuttaa/toistelee jotain asiaa). Makaa ja valittaa, mieluiten pelaisi tai lojuisi. Söisi roskaruokaa. Kovaääninen. Haastaa riitaa pienempien sisarusten kanssa ja ärsyttää tahallaan. Tunnen ärsyyntymistä, enkä yhtään jaksaisi viettää aikaa hänen kanssaan. Mikä tietysti tuntuu pahalta ja yritän parhaani mukaan peittää. Mutta aina on joku tilanne päällä kun hän on mukana! Mietin että onko kasvatus vain mennyt täysin pieleen vai kuuluuko normaaliin murrosikään tällaista taantumaa? Ollut aikaisemmin aivan ihana, kiva, herkkä ja reipas poika.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kehitysvammaiselta
Ei ole kehitysvammainen. Nepsy-juttuja olen nyt alkanut tämän kesän aikana miettiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No teinit ovat ärsyttäviä. Se on luonnonlaki. Älä hirttäydy siihen omaan ärsytyksen tunteeseesi. Anna olla.
Kuulostaa kovin tutulta. Tosin meillä teini on asperger ja halailun yms. sijasta tökkii sormella, läpsii yms.
Onneksi koulu alkaa pian ja teini on arkipäivät toisella paikkakunnalla. Meinaan, pikkusiskot ovat aivan hermoromahduksen partaalla.
Se tarttis tyttö- tai poikaystävän.
Sellaista se on teinin kanssa elämä. Välillä nuo aikuisetkin lapset ihan selvästi ärsyttää minua ihan tahallaan. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan normaalilta teini-ikäiseltä kuulostaa! Meillä sama meno alkoi 13-vuotiaana ja nyt kolme vuotta myöhemmin on enää vain osa-aikaisesti tuolla tavoin rasittava ja muun ajan jo tosi jees. Tiedän tuon tunteen, kun oma rakas lapsi käy hermoille lähes koko ajan. Kun tuntuu, että kaikki entinen normaali käytös katoaa johonkin kaivoon ja mikään puhe ei mene perille. Ja tuttua on myös tuo syyllisyys, kun teinin seura vie kaiken energian. Mutta sinä selviät siitä! Jätä ikävät kommentit huomioimatta. Sinä selviät ja saat olla välillä kypsä teiniisi.
Vierailija kirjoitti:
No teinit ovat ärsyttäviä. Se on luonnonlaki. Älä hirttäydy siihen omaan ärsytyksen tunteeseesi. Anna olla.
Eivät kaikki ole. Sitä paitsi teini-ikä ei ole mikään tekosyy käyttäytyä kusipäisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa ettei roiku kenenkään selässä, jos se voi satuttaa selkää tai niskaa. Ei saa mennä pienten sisarusten luokse haastamaan, eri huoneet, kai pienten ääni häiritsee joskus vai hänen ääni pienempiä. Tee kaikille omaa tilaa. Jos on kovaääninen sano että, nyt pitää pienentää ääntä, paitsi jos on raivohetki - antaa tulla ulos ettei tukahduta. Korjaa valituksen aiheet kuntoon, ehkä on jokin tarve joka ei täyty. Tai tunne, ahdistus tms.
Nuori ei ole vielä maistanut paljoa roskaruokaa tai muuta, ehkä siksi haluaa kokeilla. Onko ruoka mautonta ja liian suolatonta teillä. Anna lojua jos haluaa ja pelatakin, ei hän ole mikään aktiivihiiri tai sun käskyläinen, että jaksaa koko ajan tehdä. Kai joskus ulkoilee tms. Hän valitsee itse jo mitä tekee. Missä toinen vanhempi on, jos sä et halua olla pojan kanssa erityisesti. Lue joku teinikirja, joka keskittyy poikien tilanteeseen.
Kyllä se siitä muutamassa vuodessa rauhoittuu. Muista ottaa välillä omaa aikaa, jos meinaa pinnaa liikaa kiristää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kehitysvammaiselta
Ei ole kehitysvammainen. Nepsy-juttuja olen nyt alkanut tämän kesän aikana miettiä.ap
Jos on nepsy, mitä tänne kirjoitat? Nepsythän ovat ihan toista luokkaa ! Selvitä tämä juttu ensin, ja sitten usko, että terveillä teeneillä toimii IHAN SAMA KUIN ESIM. UHMAIÄSSÄ: RAKKAUTTA JA RAJOJA. Mitään muuta ei tarvi, mutta molempien suhteen tuntuu moni nykyajan vanhempi olevan ihan ulalla, ihan tietämätön, kädetön ja varsinkin PELKURI.
Kovaäänisyys ja jankuttaminen ainakin kuulostaa autismilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta kuulostaa. Missä vaiheessa muuten murrosikää? Nuoren fyysinen kehitys on tunne-elämän kehitystä nopeampaa. Psyykkiset toiminnot taantuvat varhaisnuoruudessa. Pojilla taantuma on voimakkaimmillaan noin 13,5-vuotiaana. Tytöillä taantuma on poikia lievempi, ja sen näkyy selvimmin noin 12-vuotiaana. Taantumassa lapsenomaiset piirteet korostuvat. Nuori kaipaa vanhemmiltaan yhtä aikaa fyysistä ja psyykkistä läheisyyttä, mutta myös etäisyyttä. Hän saattaa näyttää etäisyyden tarpeensa väliin voimakkaasti. Hän voi alkaa käyttäytyä huonosti, puhekieli usein köyhtyy ja lauseet lyhenevät
Tuttua että ärsyttää ja vie energian. Mun teini kiukkuaa, uhmaa, kiroilee, laiskottelee, syö epäterveellisesti, valittaa, ivaa. Aiemmin ollut ihan jees. Nyt en jaksaisi. Tyttö vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna se adoptioon/sijaisperheeseen.
Niin pitkään kun ei ole rikollisilla teillä, niin on ehkä vain kestettävä. Itse menossa teinin kanssa sovitteluun kun olivat rikkoneet kaupasta oven. Iso lasku on tulossa. Alkoholikokeilu päättyi sairaalaan. Lastensuojelu jututti teiniä ja meitä vanhempia. Siinä oli selittämistä miksi nämä teot olivat tapahtuneet. Aikaisemmin hyvin kiltti nuori. Ei teini itsekään ymmärtänyt mitä oli tehnyt.
Lojuminen ja ärsyttäminen menee teineilyn piikkiin (tosin on niitä reippaita hyväkäytöksisiäkin teinejä), mutta jankutus, väkisin halailu ym kuulostaa nepsyilyltä. Koko tyyppi kuulostaa myös vähän siltä että äly ei ehkä ole huipputasoa.
Hyödyllisempi kysymys voisi olla: MIKSI teini hakee huomita tällaisilla tavoilla?
Miten olette yrittäneet huomioida häntä? Tehdäänkö joskus mitä hän haluaa? Kuunnellaanko häntä kun hänellä on asiaa tai huolia?
Vierailija kirjoitti:
Lojuminen ja ärsyttäminen menee teineilyn piikkiin (tosin on niitä reippaita hyväkäytöksisiäkin teinejä), mutta jankutus, väkisin halailu ym kuulostaa nepsyilyltä. Koko tyyppi kuulostaa myös vähän siltä että äly ei ehkä ole huipputasoa.
En ole aiemmin missään kohtaa hänen lapsuutta/varhaisnuoruutta ajatellut että olisi mitään nepsyjuttuja. Tämä kesä on ollut kuitenkin erilainen. Ihan perusfiksu, ei tosiaan mitään huipputasoa, mutta keskitasoa, pärjää koulussa, ei oppisen haasteita, keskiarvo n.8. Ei päihdekokeiluja tai muita sekoiluja. Kavereita on. Ap
Hormonitasojen rakettimainen nousu voi olla nuorelle hämmentävää, eikä hän ehkä itsekään tiedä miten päin olisi tai mihin suuntaisi energiansa. Tämän ohjaamisessa vanhemmilla on tärkeä rooli.
Kuulostaa kehitysvammaiselta