Miehen joka viikkoinen juominen

Vierailija kirjoitti:

Olet lankenut tyypillisen narsistin uhriksi. Aluksi miellyttävä käytös, tekee kaiken, eträ jöisit loukkuun hänestä. Ja sitten alkaa pikkuhiljaa kuopan kaivaaminen sinun jalkoien alta. Älä epöröi yhtään. Eteenpäin on vaan huonnommat kokemmukset tulossa. Pakene kun rotta uppoavalta laivalta. Olisi pitänyt hälytyskellot soidaa jo silloin, kun kaikki oli liikakin hyvin, jopa niin hyvin, että et uskonut, että se on totta. Narsistit vievät satusta katastroofin juuri silloin, kun on tehnyt sinun itsestä riippuvaiseksi. Suosittelen vaihtaman maata, koska edes paikkakunnan vaihto ei auta. 

Nyt ei voi kyllä kuin suositella ottamaan ne lääkkeet.

Ehdoton ero, valitan. Muistan, ku oma isäni (joka on nyt kuollut, 9.2.2021) joi usein ja liikaakin. Aina kännis. Samoin oli äitikin, nyt se o rauhoittunut onneks, juo vaan ani harvoin. Sitä sai katsella liikaakin, et ne joi ja kännis olivat. Että hävetti ! Ja vielä, et ku olimme esim laivalla, ja ku mä täytin 18, sekin käytettiin hyväksi ja ne osti aina vaan enemmän ja enemmän alkoholia.........

Ap, valitettavasti muuta ratkaisua tuskin on kuin ero. Oletko koskaan pyytänyt miestä valitsemaan perheen ja alkoholin välillä? Kerro hänelle huolesi ja sano haluavasi erota, jos tilanne ei muutu, niin ei ainakaan tule ihan puskista ero miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä juon joka päivä.

Ihan ok joillekin. Mit'ä juot ja paljonko. Ok olisi valkoviinipuulo ja toisesta puolikas. Tai 8 lonkeroa.

Apn lynkkaajat oisitteko samaa mieltä jos kysees ois laittomat aineet? 😅 Ei toi naisen vika ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet lankenut tyypillisen narsistin uhriksi. Aluksi miellyttävä käytös, tekee kaiken, eträ jöisit loukkuun hänestä. Ja sitten alkaa pikkuhiljaa kuopan kaivaaminen sinun jalkoien alta. Älä epöröi yhtään. Eteenpäin on vaan huonnommat kokemmukset tulossa. Pakene kun rotta uppoavalta laivalta. Olisi pitänyt hälytyskellot soidaa jo silloin, kun kaikki oli liikakin hyvin, jopa niin hyvin, että et uskonut, että se on totta. Narsistit vievät satusta katastroofin juuri silloin, kun on tehnyt sinun itsestä riippuvaiseksi. Suosittelen vaihtaman maata, koska edes paikkakunnan vaihto ei auta. 

Nyt ei voi kyllä kuin suositella ottamaan ne lääkkeet.

Pataa kattila soimaa? Nimittäin olen itse ollut samassa jamassa kun aloittelija, tehnyt läpu tämän ja selvinyt. Tousta tiwtä narsistiwn kanssa ei vaan ole. Niin että menee lääkärille ja hae apuja itelles, jos tyhmyyden vastaan edes läänettä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Apn lynkkaajat oisitteko samaa mieltä jos kysees ois laittomat aineet? 😅 Ei toi naisen vika ole. 

Minä en ainakaan ole lynkannut AP:tä, alkoholi on ongelma jos se vaikuttaa parisuhteeseen kielteisesti, lupauksia ei pidetä ja asioita jää tekemättä. AP:llä on juuri näin, en vähättele.

Oma kommenttini koski kirjoittajaa/kirjoittajia, jotka olivat sitä mieltä että alkoholisti on AINA ja ehdottomasti epäluotettava ja kännissä 24/7. Ei ole, voi olla alkoholisti ja hoitaa velvoitteensa hyvin. Alkoholisti on meillä siksi, koska ei voi olla ilman ja kokonaisuudessaan normaalin käytön rajat paukkuvat, ei välttämättä ihan viikoittain mutta usein. Ei silti tarkoita että on toimintakyvytön tai edes näyttäisi olevan kännissä. Riippuu paljon siitä minkä verran ja miten nopeasti tai hitaasti juot.

Tsemppiä AP:lle toivottavasti tilanne ratkeaa ja häiritsevä alkoholinkäyttö loppuu tai sitten aloitat uuden elämän ilman puolisoa. 

Alkoholistin lupaukset muutoksesta parempaan ovat pelkkää sanahelinää. Lopetan ryyppäämisen, kun mennään naimisiin. Lopetan ryyppäämisen, kun saadaan lapsi. Muutosta ei kuitenkaan tullut. Onneksi kundi mokasi ryyppyreissullaan niin pahasti, että tuli ero ennen avioliittoa ja lasta. Nyt se päiväryypiskelee kaupungin puistossa varhaiseläkeläisenä ja haikailee menettämäänsä hyvää elämää. Ihan teki kaveri omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän kännissä ilkeä, väkivaltainen, pettääkö? Jos ei, niin mitä väliä. Kitiset tyhjästä. Harmiton juopottelu on harmitonta ja sinä ylikonrolloiva nalkuttaja jos haluat sen kieltää. 

Tuosta elämäntavasta riittää harmeja vaikka kuinka. Luettelenko?

No mainitse edes muutama. Siksihän kysyin että ymmärtäisin mikä siinä tissuttelussa itsessään joitain niin kovin ärsyttää.

Ap:n mies juo joka viikonloppu, koppa menee helposti. Elimistö tykkää? Riskirajat paukkuu ihan jo tissuttelullakin, jollekin tissuttelu on 2 lasia viiniä ja toiselle 10 lasia, jolloin humalatila nousee pikkuhiljaa tai pysyy tasaisena... Lapset kärsivät humalaisesta vanhemmasta.

Aika harva lapsi on ylpeä tissuttelevasta ja hilpeästi hiprakkaisesta isästä. Tätä voit kysyä alkoholistiperheissä varttuneilta lapsilta. Eivät he yleensä kehtaa pyytää kavereita kylään vaan pakenevat kotoa heti kun kynnelle kykenevät. Ja aika usein isän mallin mukaan omassa huumemaailmassaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään se, että joudut stressaamaan maha kipeänä viitenä päivänä seitsemästä, on tarpeeksi hyvä syy eroon. Ei noin kuulu elää. Mies ei muutu, koska ei näe siihen mitään syytä, ja on tämän sinulle selvästi sanonut. Usko häntä, hän on rehellinen.

Nyt kun eroat, sulla on vuoden päästä elämä kasassa ja pääset eteenpäin. 

Jos taas jäät, kärsit kaikki tulevatkin vuodet, kunnes nelikymppisenä pääsi hajoaa lopullisesti, ja sitten ero on vielä tuskallisempaa, koska sinua kaduttaa kaikki ne pilatut vuodet.

 

Lapsi, omakotitalo yms tässä taitaa olla se kinkkisempi tilanne eropäätöksessä.

Mun lapsuudessa vanhemmat kävivät töissä, ruokaa ja siistiä oli kotona, käytiin lomilla ja muutenkin sukulaisissa ja harrastettiin yms. Puitteet olivat normaalit vaikka perhe oli alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa.

Kuitenkin vanhempani joivat usein. Isä joi iltaisin töiden jälkeen. Istui olohuoneen sohvannurkassa ja otti hömpsyjä, katsoi teeveetä. Jossain vaiheessa iltaa oli humalassa jolloin saattoi yhtäkkiä raivostua jostain ja alkaa huutaa. Paras hetki oli kun isän pää retkotti rinnuksilla, oli sammunut. Silloin oli rauhallista ja saattoi huokaista helpotuksesta.

Äiti hoiti kotona kaikki kodin askareet, mitä nyt isä kävi kaupassa. Siivous jäi äidille, samoin lastenhoidosta ehkä suurempi osuus. Isä saattoi välillä räyhätä humalassa tai selvin päin äidille, normaali haukku oli "lehmä" tai "stanan lehmä" tai "turpa kiinni".

Äiti oli lapsuudessani ylpeä työihminen joka hoiti kodin, työn ja kaiken, raatoi. Vastapainoksi kolmivuorotyöläinen saattoi itsekin välillä ottaa kun olimmehan me lapset kohta jo isompia ja pärjäsimme yksinkin ihan hyvin. Humalassa äiti istui keittiön pöydän ääressä ja toisteli samaa lausetta kymmeneen tai kahteenkymmeneen kertaan ja pakoon ei päässyt. Minulla ja pienemmällä sisaruksella kun ei ollut omaa huonetta ja äänieristys ei olisi suodattanut möykkää ja karjumista. Isä kun saattoi viikonloppuna soittaa musiikkia täysillä aamuneljään asti (jolloin en saanut unta vaikka hyväuninen äiti kyllä sai...)

Nykyään vanhempani ovat seesteisen oloisia. Kumpikaan ei enää juo ja kohta kumpikin on eläkkeellä. Saan kohta itse lapsen ja vanhemmiltani olen oppinut yhden tärkeän läksyn: älä ikinä juo alkoholia lasten läsnäollessa. Aikuisillä join itse 20 vuotta, koska minua ahdisti suunnattomasti jokaikinen perjantai, jostain syvältä tuli ja tulee edelleen pakokauhun tunne joka viikonloppu jota olen turruttanut alkoholilla. Olen pääsemässä siitä pelosta hitaasti eroon. Vanhemmilleni en edes jaksa puhua asiasta, tuskin he mitään myöntäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä näköjään herättää keskustelua. Kiitos kaikista tsempeistä, neuvoista, ohjeista, avusta. Kiitos. Tämä keskustelu sai silmät vihdoin kokonaan auki. 

Teille jotka hyökkäätte nyt minun kimppuuni, kokeilkaapa joskus astua toisen saappaisiin. Hoitakaa ensin koko arki yksin toisen tehdessä pitkää päivää töissä. Tulee viikonloppu, haluaisitte itse myös rentoutua, mutta kappas ei voikaan kun toinen on korkkaamassa jo keskipäivällä, aivan päissään jo alkuillasta. Miettikää tätä sitten pienen lapsen silmin.

-ap

Miksi toisen korkkaaminen estää sua rentoutumasta? Sun psyykehän tuossa on se funktio, ei toisen teot.

Jos nainen haluaa rentoutua menemällä pariksi tunniksi pyörälenkille tai kolmeksi tunniksi kaverin kanssa elokuviin, niin miten se onnistuu, kun lasta ei voi jättää humalaisen hoiviin?

Humalainen vanhempi on lapsen silmissä äkkipikainen ja pelottava. Lapset tarvitsevat perusturvallisuutta enemmän kuin mitään muuta. Alkoholistivanhempi on lapselle traumaattista. Mitään turvallista ja muka kohtuullista juomakulttuuria ei ole olemassakaan kun lapsia on tilanteessa mukana.

Onko oikeasti niin että jos henkilö juo joka viikonloppu eikä vain lopeta vaikka puoliso pyytää, niin sitten vaihtoehdot ovat ne että se jatkuu tai sitten täytyy ottaa ero? Jos noin käytännössä on, eikö tämä ole asia josta täytyy vakavasti keskustella ennen parisuhteen aloittamista? Mutta voiko seurustelukumppanin sanaan edes luottaa? Mitä jos hän myöhemmin kehittää sitkeän mieltymyksen alkoholiin, niin sitkeän, ettei siihen väliin tule kukaan? Minä en katselisi viikoittaista juopottelua mutten myöskään haluaisi ottaa avioeroa. Hirveä tilanne!

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa vanhemmat kävivät töissä, ruokaa ja siistiä oli kotona, käytiin lomilla ja muutenkin sukulaisissa ja harrastettiin yms. Puitteet olivat normaalit vaikka perhe oli alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa.

Kuitenkin vanhempani joivat usein. Isä joi iltaisin töiden jälkeen. Istui olohuoneen sohvannurkassa ja otti hömpsyjä, katsoi teeveetä. Jossain vaiheessa iltaa oli humalassa jolloin saattoi yhtäkkiä raivostua jostain ja alkaa huutaa. Paras hetki oli kun isän pää retkotti rinnuksilla, oli sammunut. Silloin oli rauhallista ja saattoi huokaista helpotuksesta.

Äiti hoiti kotona kaikki kodin askareet, mitä nyt isä kävi kaupassa. Siivous jäi äidille, samoin lastenhoidosta ehkä suurempi osuus. Isä saattoi välillä räyhätä humalassa tai selvin päin äidille, normaali haukku oli "lehmä" tai "stanan lehmä" tai "turpa kiinni".

Äiti oli lapsuudessani ylpeä työihminen joka hoiti kodin, työn ja kaiken, raatoi. Vast

 "Humalassa äiti istui keittiön pöydän ääressä ja toisteli samaa lausetta kymmeneen tai kahteenkymmeneen kertaan"

Ihan hirveän ahdistavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa vanhemmat kävivät töissä, ruokaa ja siistiä oli kotona, käytiin lomilla ja muutenkin sukulaisissa ja harrastettiin yms. Puitteet olivat normaalit vaikka perhe oli alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa.

Kuitenkin vanhempani joivat usein. Isä joi iltaisin töiden jälkeen. Istui olohuoneen sohvannurkassa ja otti hömpsyjä, katsoi teeveetä. Jossain vaiheessa iltaa oli humalassa jolloin saattoi yhtäkkiä raivostua jostain ja alkaa huutaa. Paras hetki oli kun isän pää retkotti rinnuksilla, oli sammunut. Silloin oli rauhallista ja saattoi huokaista helpotuksesta.

Äiti hoiti kotona kaikki kodin askareet, mitä nyt isä kävi kaupassa. Siivous jäi äidille, samoin lastenhoidosta ehkä suurempi osuus. Isä saattoi välillä räyhätä humalassa tai selvin päin äidille, normaali haukku oli "lehmä" tai "stanan lehmä" tai "turpa kiinni".

Äiti oli lapsuudessani ylpeä työihm

Moni on lapsuudesta asti ehdollistunut tohon. Siksipä henkistä ja fyysistä väkivaltaa siedetään. Ei tiedetä muusta.

Minun pitäisi itse lopettaa juominen ihan kokonaan. Alkoholi aiheuttaa riitaa minun ja naisystävän välille aivan liikaa.

Naisystävä juo viikossa 30-40 annosta mietoja alkoholijuomia. Arkena 3-5 annosta ja jos vapaapäivä seuraavana päivänä niin ~10 annosta. Krapularyyppy(2-4 olutta) on ihan normaalia seuraavana aamuna. Itse ei näe ongelmaa asiassa tai ei ainakaan halua muuttaa asiaa tai ei ole käytöstä muuttanut vaikka ollaan asiasta puhuttu. Onko liikaa vaadittu että jos ehdollistan eroon, valinta on raitis minä ja hän tai hän jatkaa yksin alkoholin kanssa?

Hiton vaikeaa pääästää irti kun toinen on muuten täys unelma.