Pyörii päässä itsemurha ajatukset
Oon yksinäinen ja eronnut ja vihaan tätä kaupunkia. En ole työelämässä
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlaisia ajatuksia mutta sitten kokeilin nyrkittää persvittuani ja löysin elämänhaluni.
Ei sellaista elintä kyllä tietääkseni ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sinua rukouksin.
Minä myös. Rakkautta lähetän sinulle 🥰
olet niin saamaton, laiska ja turha ihminen, ettet kykene edes itseäsi ta ppamaan, vaikka haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
olet niin saamaton, laiska ja turha ihminen, ettet kykene edes itseäsi ta ppamaan, vaikka haluaisit.
Miksi kirjoitat tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Mullakin, mutta eri syistä. Olen ylityöllistetty ja uupunut. Autismikirjolla oleva tytär vaatii jatkuvaa läsnäoloa nyt lomalla, kun ei ole yhtään kaveria. Hän on jo aikuinen. Riidellään jatkuvasti. Mulla ei saisi olla mitään omaa. Miesystävälle ei ole aikaa ja hänelläkin olisi loma, mutta en ehdi tekemään mitään hänen kanssaan, koska tytär alkaa heti kehittelemään itsemurha-ajatuksia, jos kokee, että en ole tarpeeksi (koko ajan) hänen kanssaan. Luonnollisesti miesystävä on nokka roikollaan tästä. Eli tein mitä vain, niin aina jotakuta harmittaa. Elämänhaluni on mennyt, en jaksa enää.
Odotan eläkepäätöstä, joka sekin on jumittanut kuukausia ja pelottaa, jos se on kielteinen. En jaksa edes ajatella, että mitä sitten.
Siskolla tai ystävillä ei ole aikaa minulle, ymmärrettävää, koska kaiken yhteydenpidon pitäisi tapahtua mun (ts. tyttären) ehdoilla ja aikatauluilla.
Tiedän helpon ja idioottivarman kei
Luojan kiitos, sinulla on poikasi, niin saamme pitää sinut vielä täällä keskuudessamme.
Tiedän tuon tunteen, kun on liian paljon töitä ja lisäksi omaiset, ystävät ym repivät seuraansa kaikkialta, vaikka itse on niin uupunut ettei jaksaisi mitään muuta kun nukkua.
Itseäni auttoi silloin vakava sairaus, koska psyyke ja fysiikka ei enää kestänyt. Vasta pitkän, kuukausien kestävän sairasloman jälkeen koin elämäni mielekkääksi jälleen.
Vierailija kirjoitti:
olet niin saamaton, laiska ja turha ihminen, ettet kykene edes itseäsi ta ppamaan, vaikka haluaisit.
Puhu vaan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae huomiosi muualta.
Älä viitsi olla noun töykeä, jokainen meistä tarvitsee välillä jelppiä.
Ikävä, jos hänellä ei ole ketään.
Ihan oma vika jos ei ole ketään eikä työtkään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet niin saamaton, laiska ja turha ihminen, ettet kykene edes itseäsi ta ppamaan, vaikka haluaisit.
Miksi kirjoitat tuollaista?
Älä välitä - palstan saatananpalvoja taas vauhdissa.👿
Vierailija kirjoitti:
olet niin saamaton, laiska ja turha ihminen, ettet kykene edes itseäsi ta ppamaan, vaikka haluaisit.
Sinäkin voisit poikaparkaa auttaa tarjoamalla eturauhastasi🌚
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae huomiosi muualta.
Älä viitsi olla noun töykeä, jokainen meistä tarvitsee välillä jelppiä.
Ikävä, jos hänellä ei ole ketään.
Ihan oma vika jos ei ole ketään eikä työtkään kiinnosta.
Kiinnostaisi kyllä, mutta kertoi olevan mt -rajoitteita, jolloin työnteossa on lähes mahdoton onnistua pitemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
olet niin saamaton, laiska ja turha ihminen, ettet kykene edes itseäsi ta ppamaan, vaikka haluaisit.
Ja sä olet PSYKO. Eri
Ajatukset ei ole totta.
Kannattaa tehdä toisin kuin aivot mieli/väittää.
Liikuntaa rankasti ei jaksa turhia murehtia. Hyvää lukemista, ruokavalio kuntoon. Katso peiliin ja sano et olet hyvä tyyppi. Lähde nauttii elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on nyt vaikeaa, mutta kenenkään elämä ei mene samaa polkua vuosikausia. Jotain uutta ja mukavaa on tulossa. En tiedä lohduttaako tämä sinua, mutta meitä yksinäisiä ja elämäänsä tarpeettomana pitäviä on paljon. Mulla on ulospäin kaikki hyvin, mutta tunnen kuolevani kohta rakkauden puutteeseen. Siihen ettei kukaan rakasta, eikä ole ketään jolle rakkauteni kelpaisi. Katsotaan kuitenkin elämää eteenpäin, jos se vaikka jotain ulos toisi.
Tämä lohdutti minuakin, kiitos. tv. eri
Ap, soita 112 ja kerro heille, mitä kirjoitit tänne.
Lopullista päätöstä ei kannata tehdä, elämän ongelmien takia, ne ratkeaa ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae huomiosi muualta.
Älä viitsi olla noun töykeä, jokainen meistä tarvitsee välillä jelppiä.
Ikävä, jos hänellä ei ole ketään.
Ihan oma vika jos ei ole ketään eikä työtkään kiinnosta.
Kiinnostaisi kyllä, mutta kertoi olevan mt -rajoitteita, jolloin työnteossa on lähes mahdoton onnistua pitemmän päälle.
Mt-ongelmat ovat nekin ihan omaa syytänsä.
Mullakin, mutta eri syistä. Olen ylityöllistetty ja uupunut. Autismikirjolla oleva tytär vaatii jatkuvaa läsnäoloa nyt lomalla, kun ei ole yhtään kaveria. Hän on jo aikuinen. Riidellään jatkuvasti. Mulla ei saisi olla mitään omaa. Miesystävälle ei ole aikaa ja hänelläkin olisi loma, mutta en ehdi tekemään mitään hänen kanssaan, koska tytär alkaa heti kehittelemään itsemurha-ajatuksia, jos kokee, että en ole tarpeeksi (koko ajan) hänen kanssaan. Luonnollisesti miesystävä on nokka roikollaan tästä. Eli tein mitä vain, niin aina jotakuta harmittaa. Elämänhaluni on mennyt, en jaksa enää.
Odotan eläkepäätöstä, joka sekin on jumittanut kuukausia ja pelottaa, jos se on kielteinen. En jaksa edes ajatella, että mitä sitten.
Siskolla tai ystävillä ei ole aikaa minulle, ymmärrettävää, koska kaiken yhteydenpidon pitäisi tapahtua mun (ts. tyttären) ehdoilla ja aikatauluilla.
Tiedän helpon ja idioottivarman keinon lähteä täältä. Ainoastaan poikani takia elän.