ei se aina ole nainen joka on suhteessa haluton...

Osuit asian ytimeen. Meidänkin perheessä se haluton osapuoli on mies. Itse olen myös kuudennella kuulla raskaana enkä koe ollenkaan itseäni enää naiseksi "seksuaalisesti". Mieheni energian ja kaiken mielenkiinnon vie vain työ, työ ja työ. Ongelma on esiintynyt aina aika ajoin meidän suhteessa, mutta nyt olen aivan totaalisen kyllästynyt tähän seksittömään elämään. Olen aivan suoraan huomauttanut montakin kertaa asiasta, mutta mitä enemmän puhun sitä enemmän mies menee "lukkoon" eikä edes osaa kommentoida asiaa. Tässä vaiheessa raskautta haluaisin enemmän huomiota ja hellyyttä, mutta tunnen itseni vain entistä yksinäisemmäksi.



Itsekin yritin aluksi olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti, mutta enää en voi olla ottamatta. Toi sun reaktio tuning-lehtien repimisestä on kyllä ihan ymmärrettävää. Odotan, koska saan itsekin samanlaisen kohtauksen, että alkaa tavarat lennellä. Päivällä itkin ja porasin jälleen kerran ongelmaa miehelleni ja hän sanoi, että lähtee ulos vähän puuhastelemaan ja rauhoittumaan. No juuri äsken hän tuli sisälle ja ilmoitti varovaisesti, että menee huomenaamulla pikaisesti työmaalla käymään ennen kuin appivanhemmat tulee kylään. Siis mulla alkoi kyllä kiehumaan taas aivan totaalisesti. Olen vakavasti miettinyt , että ilmoittaisin meidät johonkin parisuhdeterapiaan.

Itsekin olen huomannut tuon että mies menee enemmän lukkoon jos asiasta yrittää puhua. Mutta jotenkin on todella vaikeaa kuukaudesta toiseen "lässyttää" asiasta, itsekin olen tullut siihen pisteeseen että välillä huomaan piikittäväni häntä aiheesta todella ilkeästi. Vaikka ymmärrän että se ei varmasti asiaa vie eteenpäin.

Joskus tunnen että minä olen ainut suhteessamme jolle tämä seksittömyys on ongelma, en huomaa että mieheni yrittäisi asialle mitään tehdä vaikka siitä kuinka puhuisi. Se on myös erittäin turhauttavaa.

Usein huomaan miettiväni aikaa ennen häntä, ja ihmettelen miksei tähän olisi törmätty jo jonkun muun kohdalla jos syy olisi täysin minussa.

Ehkä miehet ovat vielä varmempia siitä että nainen ei lähde suhteesta seksin takia, tai ei petä tms. Ehkä he eivät ota asiaa vakavasti.

Itse en miestäni halua pettää ja rakastan häntä paljon. Koen kyllä että 23 vuotiaana luovun aika paljosta jos loppuelämä on tällaista. Mies on minua 3 vuotta vanhempi, ei luulisi että hänelläkään alkaa "ikä painaa".

En tiedä mutta erittäin turhauttavaa tämä on.

Voimia sinne ja valaise meitä muitakin (ellemme ole 2 ainutta tämän ongelman kanssa :) ) jos keksit ratkaisun tuohon mystiseen ongelmaan.

Olen alkanut toivoa sitäkin että synnytyksen jälkeen minusta tulisi haluton ja kylmä miestäni kohtaan, ehkä silloin hän ymmärtäisi mistä on kyse

Nyt olen jo niin väsynyt, etten kirjoita pitkään, mutta halusin kommentoida tähänkin kohtaan, että minulla on sama kokemus. Raskausaikana tilanne alkoi ja jatkuu edelleen vaikka lapsi on 4. Ei siis täysin seksitöntä, mutta aika harvinaiseksi herkuksi on seksi käynyt. Ja muu läheisyys myös.



: (

Olenkin kirjottanut ihan oma aiheen tosta seksittömyydestä..

Hoh!!!

eli meitä on monta... ikävä kyllä!

oltiin kyllä molemmat ihan lukossa heti kun raskaustestiin tuli plussa. Kysyinkin mieheltä session jälkeen, että pelottiko sitä että vauvalle tapahtuu jotain, kun oli niin outo. Ja vastas että pelotti, varsinkin kun tuli mun mahan päälle makaan. Eli kannattaa tosta keskustella, jos ei oo ollu puhetta. Tohon en kyllä osaa kommentoida että on neljä vuotta jatkunu.

Meillä parisuhdetta takana 7 vuotta, 3 lasta, asuntolaina ja tila-auto. Sellainen peruskuvio. Kaiken pitäisi olla oikeinkin hyvin.



Mutta musta tuntuu, että mua on petetty.



Suhteen alkuaikoina meillä oli sellaisia viikonloppuja, että sängystä noustiin vain syömään ja käymään pesulla, sitten sujahdettiin takaisin peiton alle pelehtimään. Nykyään mieheltä irtoaa ehkä kerran viikossa, mä taas olisin valmis vaikka 24/7. Ärsyttää. Enkä mä tiedä missä vaiheessa tämä tilanne noin muuttui, tai mistä johtuu.



Miestä ei tunnu kiinnostavan seksi tuon enempää vaikka mä tekisin mitä.. Joskus olen ostanut hepeneitä, ei vaikutusta. Olen aktiivinen, ei vaikutusta. Leikin valloitettavaa prinsessaa, ei vaikutusta. Leivon pullaa ja heilun kotihengettärenä, ei vaikutusta. Otan vaatteet pois ja sujahdan saman peiton alle, ei vaikutusta. Mikään ei auta, tosiaan noin kerran viikossa saatan saada miehestä panokaverin.



Eniten ärsyttää se, etten saa edes hellyyttä. En halauksia, suukkoja tms. Nekin ovat kadonneet johonkin.



Tässä tilanteessa on erittäin pelottavaa se, että mä tietäisin mistä saisin.. Eräs miespuolinen ystävä on tunnustanut tunteensa mua kohtaan, ja kieltämättä kiinnostaisi. Mutta mä en halua heittää parisuhdetta ja perhettä "pelkän" seksin takia hukkaan. Tyydyn siihen tietoon, että kulahtanut kolmen lapsen kotiäiti vielä kiihottaa jotakuta, vaikkei se joku olekaan oma mies.

Edellisestä kerrasta nyt kolme kuukautta. Kaikki seksi meillä on minun aloitteesta, joita en enää tule tekemään. En halua enää tulla torjutuksi ja seuraavan päivän sääliseksi vaan vituttaa.



Pari vuotta vielä tätä kulissia pidän pystyssä mutta sitten tulee ero. Pettämistä mietin, mutta mistä ihmeestä saan luotettavan rakastajan? No onneksi niitä puutteessa olevia kulissiliiton uhreja on myös miehissä.



N36

Ei millään pahalla arvon 9, mutta kerran viikossa on aika lailla normitahti. Älä nyt ymmärrä väärin, en tietenkään vähättele sinun tilannettasi ja halujasi, mutta se, että harrastatte kerran viikossa seksiä, ei oikein sovi tämän topicin alle...On kurjaa että halunne eivät ole yhteneväiset, mutta fakta on se, ettei edes monia miehiä paneta ihan joka päivä, tai edes joka toinen päivä etenkään kun parisuhdetta on takana XX vuotta.



Se että mies pihtaa/ei halua seksiä on mielestäni tietyllä tavalla erityisen karua, kun kuitenkin varmasti yli 90% suhteista tilanne on toisinpäin. Siis jos seksittömyyttä esiintyy. Sen vuoksi "säälin" teitä naisia, kun kuitenkin lähes jokainen mies haluaisi harrastaa seksiä teidän tahtiinne, mutta juuri se teidän omanne ei.



Mies, puutteessa totta kai.

Miehen kiinnostus loppui kun lapsi saatiin alulle. (vuosia sitten) nyyh.

..meillä lapsi täytti vuoden just, seksiä on ollut KOLME kertaa lapsen alulle saaton jälkeen.

eikä ole mun syy.

Parikymppisenä oli ihan eri tilanne. Usein 2-3 kertaa päivässä. Mutta en valita. Mielestäni seksielämämme on keskimääräistä vilkkaampaa, kun pannaan 2-3 kertaa viikossa. 10 vuotta suhdetta kuitenkin takana. Ei MILLÄÄN voi innostua joka kerta yhtä paljon seksistä kuin ensimmäisten vuosien aikana. Liian tuttua ja tavanomaista. Silti se on usein erinomaisen hyvää ja varsinkin peppuseksi on mahtava uusi "löytö". Vielä paremman asiasta tekee se, että vaimo vieläpä nauttii siitä! Älkää ottako naiset henkilökohtaisesti. Teissä ei tarvi olla mitään vikaa, jos mies haluaa vain kerran viikossa. Ette vain ole enää niin kiinnostavia kuin vuosia sitten. Raskauden, synnytyksen ja imetyksen tuomat muutokset pahentavat asiaa entisestään. Ainakin jos mies kiihottuu erityisesti visuaalisista ärsykkeistä.

M30

fakta on se, ettei edes monia miehiä paneta ihan joka päivä, tai edes joka toinen päivä etenkään kun parisuhdetta on takana XX vuotta.

tavallaan ihanaa löytää ihmisiä jotka on samassa tilanteessa ku mä, aloin jo vaipua epätoivoon et olenko ainoa jolla tää tilanne on just niin päin et mies ei halua! nyt on toista kuukautta ilman seksiä ja raskaus yli puolen välin..otin asian puheeks, mies sano et se tuntuu jotenkin väärältä ja oudolta ku välissä on vauva..okei,no sanoin et ei sen pidä niin vakavasti miettiä asiaa..eipä sitä itekään muista mitä omat vanhemmat on tehny ku on ite mahassa ollu :) no siihen se tokas et perustuuko meidän suhde vaan seksiin! No ei todellakaan, mut mä rakastan miestäni ja haluan sen niin lähelle mua ku mahollista..ei se seksi nyt se pää ajatus vaan se ku voi tuntea toisen niin lähellä ja nyt on muutenkin tosi hellyyden kipeä ja herkkä et se loukkaa ku toinen ei halua. kaikki muutoksen omassa kehossa tuntuu oudolta ja uudelta, ei ole mitä seksikkäin olo ja vielä vähemmän ku tulee torjutuksi. no viikko sit tää asia tuli uudelleen esille ja nyt miestä ei tee sen takia mieli ku mä painostan sitä ja se alkaa tuntuu siltä vaan suoritukselta! "kiva" nyt tietää et olen ite näköjään pilannut meidän seksielämän...nyt oon ollu asiasta hiljaa, muuten pusutellu ja huomioinu mut yrittäny näyttää et ei tässä sit pitemmälle tarvii mennä jos se tuntuu niin kamalalta suoritukselta,HITTO! tulee välillä niin paha mieli ku ajattelee et jos olisin tieny mitä kaikkea paskaa tää raskaus tuo tullessaan en olis tähä ryhtynykkää mut enpä mä kuitenkaan haluais poiskaan tätä tulevaa taaperoa..pelottaa vaan et menikö se parisuhde tähän..mitenkä tässä käy, saako sitä kohta kuulla et ukko onkin löytäny uuden..ei raskaana olevan..hullua mut kaikkea vaan tulee mieleen...jos joku mies jolla on haluttomuutta omaa kultaansa kohtaa lukee tätä, niin kirjottakaa ihmeessä mikä se oikea syy siihen on..tarviiko sitä pelätä et kaikki on ohi!

Olen myös kuudennella kuulla ja meillä ollut samanlaista jo jonkin aikaa ja olen yleensä tyytynyt yksin itkemään asiaa. Viikko sitten otin viimeksi asian esille ja sen etten ole onnellinen näin. Pikaset sitten lakanoiden välissä ja sen jälkeen taas palattiin seksittömään ja tunteettomaan arkeen. Mieheni pitäisi kyllä olla varsin tietoinen siitä etten kauaa jaksa katsella tällaista. Vuosi sitten suhteemme kylmeni myös kokonaan ja mies oli aina vain enemmän töissä. Niinpä päätin jättää hänet ja lähteä ensimmäisen eteen tulevan mukaan. No ei sitä kauaa kestänyt, kun oltiin jo taas yhdessä. Kyllä sitä vaan välillä tulee miettineeksi, että teinkö oikein kun palasin hänen kanssaan yhteen. Tottakai rakastan häntä todella paljon, mutta haluaisin tuntea myös, että minua rakastetaan. Joskus tulee niinkin hölmö ajatus,että etsisi vaikka netistä jonkun joka ihailee raskaana olevia ja vain seksin takia pettäisi miestä...

.. sepä lähti nopesti.



Eli odotan toista lastamme ja olen viimeisilläni raskaana. Voinee sanoa että meillä tätä seksittömyyttä on jatkunut koko raskauden. Oliskohan yksi ainut yhdyntäkerta jossain ennen keskiraskautta. Eipä sillä että meillä olisi kauhean vilkasta seksielämää ollut ennen raskauttakaan. Tätä seksittöyyttä on oikeastaan jatkunut esikoisen (4-vuotta) syntymän jälkeen. Toimintaa on ehkä keskimääräisesti ollut kerran kuussa.



Nyt alkuraskaudessa sen jotenkin vielä ymmärsin, kun itsekin olin niin väsynyt. Keskiraskaudessa omat halut heräsivät, mutta mies pelkäsi vahingoittavansa maskuasukkia. Nyt lopussa häntä pelottaa entistä enemmän lapsen vahingoittaminen ja synnytyksen käynnistyminen. Olemme keskustelleet asiasta ja hän kokee nyt viimeaikaiset ehdotukseni pakottamisena ja että minulla on vain taka-ajatuksena synnytyksen käynnistyminen. Myös se on paljastunut että hän ei koe mahakkaita naisia erityisen viehättävänä. Tämä käynnitymisen pelkääminen johtuu taas siitä, että esikoisen kohdalla 40+1 viikolla sain kuin sainkin kampitettua miehen puoliväkisin yhdyntään ja muutama tunti tämän jälkeen minulla menikin lapsivedet. Nyt on siis turha haikailla seksiä, kun työtilannekin on vielä hankala. Tietyt hommat on kuulemma saatava tehtyä ennen kuin voi jäädä isyyslomalle..

Toisaalta ymmärrän häntä, mutta olen yrittänyt kertoa että kyllä tämä seksittömyys jatkuu synnytyksen jälkeekin jonkin tovin. Kait tämä vain on otettava niin, että tämä seksittömyys liittyy tiettyyn vaiheeseen elämässä. Halimista ja muuta huomioimista meillä kyllä riittää...

Se ikivanha oletus, että miehet vonkaa ja naiset pihtaa, on se, mikä musertaa meidän seksittömissä/ vähäseksisissä suhteissa elävien naisten itsetuntoa. Tosiasia tänä päivänä on se, että miehet pihtaa. Yhä useammassa ja useammassa parisuhteessa tilanne on se, että naisella olisi haluja huomattavastikin enemmän kuin miehellä. Mutta se, että tuo asia on vielä aika hämärän peitossa "suurelta yleisöltä" saa tuntumaan nöyryyttävältä sen, että naisena onkin suhteessa se, joka haluaa enemmän seksiä ja joka on puutteessa... Miehille on "normaalimpaa" (en tarkoita, että helpompaa), olla puutteessa kuin naiselle ja siihen vaikuttaa hirveästi vuosikausia perässä kulkeva media, joka edelleen itsepintaisesti toitottaa, että naiset pihtaa ja miehet vonkaa. YHDEN artikkelin olen viime vuosien kuluessa lukenut aiheesta niinpäin, että nainen onkin puutteessa. Todellisuus suhteissa on kuitenkin ihan toinen!

Totta! Kun mediassa ja pornossa mies esitetään aina halukkaana saalistajana ja nainen palkintona, seksin mankuminen mieheltä tuntuu alentavalta. Oma parisuhteeni on kestänyt melkein neljä vuotta. Ensimmäinen vuosi meni seksin saralla hyvin, sen jälkeen miehen kiinnostus seksiin on pikkuhiljaa lopahtanut. Nykyään harrastetaan seksiä kerran kuussa, mua huvittais useamman kerran viikossa. Mies sairastaa masennusta, joka osaltaan selittänee haluttomuutta. Silti se loukkaa helvetisti, kun joka kerta kun yritän, torjutaan (harvoilla kerroilla, kun seksiä saan, mies tekee aloitteen). Itsetunto on ihan nollissa, tuntuu, että olen ruma ja inhottava kun mua ei haluta (vaikka järki uskoo, että haluttomuus johtuu masennuksesta, tunne ei usko). Aiheesta puhuminen on vaikeaa, en haluais syytellä ja painostaa. Mutta minä tämän aiheen joudun ottamaan esille. Eilen taas aikani kärvisteltyäni otin haluttomuuden esille, ja itkuksi ja riitelyksi meni taas. En tiijä, suhteessa on tosi paljon hyvää; hellyyttä, huumoria ja se seksi silloin harvoin on kivaa, mutten mä tällaista loppu ikääni jaksa. Pettäminen on käynyt mielessä, muttei vieraat sängyt kiinnosta. Ehkä pitäisi vain erota, rakastan, mutten meinaa jaksaa. Mainittakoon vielä, että lapsikin on tilauksessa, mutta eipä sitä taida tällä paneskelutahdilla meille siunaantua.

...yritän, vaikkei se helppoa ole tästä aiheesta.



Ei millään pahalla, mutta Vauva-lehden palsta on niitä ainoita paikkoja, jossa törmää seksin puutteessa kärvisteleviin naisiin. Ja samaan hengenvetoon totean, että miehen haluttomuus on takuulla lisääntynyt viime vuosina. Tai vähintään naisten itsenäisyyden myötä ainakin naisille on "sallittua" haluta ja olla aktiivinen.



Mutta silti väitän, että mies on 9 kertaa 10:stä parisuhteessa se, joka seksiä haluaisi enemmän. Tämä ei toki yhtään vähättele tätä yhtä naista, joka on puutteessa, ehkäpä enemmänkin päin vastoin.



Kyllähän naiselle on helpompi olla seksittä. Sen todistaa jo sekin, että baariin kun menee niin naisen kuin naisen on satumaisen helppo saada seksiä sekä vapailta että varatuilta miehiltä. Miehelle tämä vaatii jo vähän panostamista, kun halukkaita naisia on niin paljon vähemmän.

Niin, tai sitten se haluaminen ei kuitenkaan, vieläkään, ole yhtä "sallittua" kuin miesten. Kyllä niitä baarista miehiä yhdenillanhoidoiksi metsästäviä naisia vieläkin arvostellaan hanakammin negatiivissävytteisesti kuin miehiä. Mä ainakin sain kuulla "toi nyt panee kaikkia" -kuiskutuksia, kun olin menevä sinkku (vaikka olin sänkyseurani suhteen hyvinkin valikoiva).



Nyt elän vähäseksisessä suhteessa, eikä se TODELLAKAAN ole helppoa. Ehkä pitäisi olla, kuin en varatut miehet, joilta kirjoittamasi mukaan nainen kuin nainen saa baarissa satumaisen helposti seksiä. Moraali ei vaan anna myöten! Ja siitä tässä just on kyse; naisen tuskin on mitenkään biologisesti helpompi olla ilman seksiä kuin miehen. Miehet vaan on "kasvatettu" (media ym) siihen, että omat seksuaaliset tarpeet oikeuttaa mihin tahansa: pettämiseen, epäeettisesti tuotetun pornon katseluun ja köyhien itänaapurin huorien hoiteluun.