Hirveän yksinäinen olo

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Samoja tuntemuksia myös täällä. Masentavan yksinäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Samoja tuntemuksia myös täällä. Masentavan yksinäistä. 

Voi että, virtuaalihaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Samoja tuntemuksia myös täällä. Masentavan yksinäistä. 

Voi että, virtuaalihaleja.

Kiitos samoin. Eikä tähän oikein totu. Erosin yli vuosi sitten, eikä sen jälkeen ole ollut ketään uutta. Eikä energiaa etsiä kumppania, kun olen menettänyt läheisiä ja tehnyt surutyötä. No kaipa se elämä vaan on välillä tällaista ja jossain vaiheessa aurinko taas paistaa siihen kuuluisaan risukasaankin.

Täällä myös kohtalotoveri. Viime vuonna erosin pitkästä parisuhteesta. Jäin juuri kuukauden kesälomalle ja kalenteri on tosi tyhjä ja en tiedä miten kuluttaisin aikaa yksin. Moni ihmissuhde päättyi eron myötä ja muutin nykyiseen asuinpaikkaankin aikanaan puolison perässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Eli niin monta niistä ihmisistä, jotka toivat läheisyyttä ja turvaa, ovat hävinneet. Tuntuu, että on ihan yksin maailmassa ja se pelottaa.

Arkena yleensä pystyn pakenemaan tuota tunnetta sillä, että on sentään muuten ihmisiä ympärillä, mutta nyt kun kaupunki on autio niin sekään ei auta. Toki koska ero ja läheisen yllättävä menetys tapahtuivat samaan aikaan, niin autius ja tyhjyys tuntuvat pahoilta. Tänä kesänä oli tarkoitus viettää aikaa sekä miesystäväni kanssa hänen sukumökillään sekä tämän menettämäni sukulaisen luona. Yhtäkkiä kumpikin hävisi.

Pelottaa miten yksin olen jatkossa.

Mulla auttoi ja auttaa treeni ja juoksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Eli niin monta niistä ihmisistä, jotka toivat läheisyyttä ja turvaa, ovat hävinneet. Tuntuu, että on ihan yksin maailmassa ja se pelottaa.

Arkena yleensä pystyn pakenemaan tuota tunnetta sillä, että on sentään muuten ihmisiä ympärillä, mutta nyt kun kaupunki on autio niin sekään ei auta. Toki koska ero ja läheisen yllättävä menetys tapahtuivat samaan aikaan, niin autius ja tyhjyys tuntuvat pahoilta. Tänä kesänä oli tarkoitus viettää aikaa sekä miesystäväni kanssa hänen sukumökillään sekä tämän menettämäni sukulais

Tiedän tunteen. Epävarmuus pelottaa ja uuteen "tyhjyyteen" tottuminen ottaa aikansa. Onneksi itselläni on välillä nykyään päiviä, kun oikein nautin siitä että saan vaikka rauhassa kuunnella musiikkia ja siivota kotia. Taustalla ei meuhaa mies joka katsoo metelöiden jääkiekkoa tms. Ja menetetyille läheisille tykkään puhua ääneen. Uskon että se voisi auttaa sinuakin, uskoitpa tuonpuoleiseen tai et. Itse uskon. 

Kiitos kauniista viesteistä. Helpottaa jo jakaa tuntemuksia ja tietää, etten ole ainoa näiden tunteiden kanssa, vaikka toki on ikävä kuulla että muillakin on yksinäisyyttä.

Paras ystäväni, jonka seura on varsinkin viimeisen vuoden aikana tuonut minulle todella paljon iloa, on myös aika lailla hävinnyt nyt samaan aikaan elämästäni kun hänen parisuhteensa on syventynyt, joten he viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat muuttamassa yhteen. Hän on tähän asti ollut naapurini, joten olen tavannut häntä lähes joka päivä.

Ja tiedän, että tämä kuulostaa loputtomalta valitusvirreltä, juuri nyt vain niin monta tärkeää ihmistä on samaan aikaan hävinnyt elämästäni että välillä tulee juuri näin iltaisin haikea olo.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kauniista viesteistä. Helpottaa jo jakaa tuntemuksia ja tietää, etten ole ainoa näiden tunteiden kanssa, vaikka toki on ikävä kuulla että muillakin on yksinäisyyttä.

Paras ystäväni, jonka seura on varsinkin viimeisen vuoden aikana tuonut minulle todella paljon iloa, on myös aika lailla hävinnyt nyt samaan aikaan elämästäni kun hänen parisuhteensa on syventynyt, joten he viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat muuttamassa yhteen. Hän on tähän asti ollut naapurini, joten olen tavannut häntä lähes joka päivä.

Ja tiedän, että tämä kuulostaa loputtomalta valitusvirreltä, juuri nyt vain niin monta tärkeää ihmistä on samaan aikaan hävinnyt elämästäni että välillä tulee juuri näin iltaisin haikea olo.

Aloituksesi tuli kuin kreivin aikaan. Itsellänikin on juuri tänään ja usein näin iltasaikaan samanlaiset haikeat fiilikset. Tuntuu hyvältä jakaa tuntemuksia. Lähetän sinulle etänä myötätuntoisia fiiliksiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kauniista viesteistä. Helpottaa jo jakaa tuntemuksia ja tietää, etten ole ainoa näiden tunteiden kanssa, vaikka toki on ikävä kuulla että muillakin on yksinäisyyttä.

Paras ystäväni, jonka seura on varsinkin viimeisen vuoden aikana tuonut minulle todella paljon iloa, on myös aika lailla hävinnyt nyt samaan aikaan elämästäni kun hänen parisuhteensa on syventynyt, joten he viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat muuttamassa yhteen. Hän on tähän asti ollut naapurini, joten olen tavannut häntä lähes joka päivä.

Ja tiedän, että tämä kuulostaa loputtomalta valitusvirreltä, juuri nyt vain niin monta tärkeää ihmistä on samaan aikaan hävinnyt elämästäni että välillä tulee juuri näin iltaisin haikea olo.

Aloituksesi tuli kuin kreivin aikaan. Itsellänikin on juuri tänään ja usein näin iltasaikaan samanlaiset haikeat fiilikset. Tuntuu hyvältä

Voi kiitos ja samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Samoja tuntemuksia myös täällä. Masentavan yksinäistä. 

Voi että, virtuaalihaleja.

Kiitos samoin. Eikä tähän oikein totu. Erosin yli vuosi sitten, eikä sen jälkeen ole ollut ketään uutta. Eikä energiaa etsiä kumppania, kun olen menettänyt läheisiä ja tehnyt surutyötä. No kaipa se elämä vaan on välillä tällaista ja jossain vaiheessa aurinko taas paistaa siihen kuuluisaan risukasaa

Siihen pitää vain uskoa ja luottaa. Itselleni ei ole vaikeaa tutustua ihmisiin, mutta sen saman läheisyyden ja luottamuksen rakentaminen vain kestää niin kauan.

Tämä vähän hassua kun itse nautin olla varsinkin juhannuksena töissä, kaupunki on tyhjä ja hiljainen, kaikki ovat jossain, mutta minun ei tarvitse olla siellä. Melkein laulan ääneen, tyhmä autuas hymy pysyy naamalla melkein koko päivän, introverttiudessa on joskus omat etunsa.Suosittelen kielikurssia, savenvalantaa ihan mitä tahansa mitä on tarjolla, jossa tutustuu toiseen ihmiseen. Yksinäisyys on hankalaa sellaiselle, jota ei ole siihen tehty. Mutta joo leuka pystyyn ja tästä kunnollinen miehinen virtuaalirutistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en pidä juhlimisesta. Sitä vain kaipaa sitä arjen läheisyyttä parisuhteesta ja läheisiä sekä ystäviä, jotka tuntuvat kaikki olevan nyt muualla.

Oloa vielä pahentaa se, että menetin kaksi erittäin läheistä sukulaista yllättäen viime vuoden aikana.

Tuntuu, että ympäriltä ovat häviämässä kaikki turvaverkot.

Samoja tuntemuksia myös täällä. Masentavan yksinäistä. 

Voi että, virtuaalihaleja.

Kiitos samoin. Eikä tähän oikein totu. Erosin yli vuosi sitten, eikä sen jälkeen ole ollut ketään uutta. Eikä energiaa etsiä kumppania, kun olen menettänyt läheisiä ja tehnyt surutyötä. No kaipa se elämä vaan on välillä tällaista ja jossain vaihee

Näin se on itsellänikin. Tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa, mutta mistä löytää sellainen jonka kanssa saa sen läheisyyden. 

Miksi jotkut tuhlaavat aikaansa pitkään suhteeeseen sitten erotakseen siitä niin en ymmärrä tämmöisiä tapauksia ollenkaan. Kuinka se suhde kesti pitkään ja miksi ei erottu jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vähän hassua kun itse nautin olla varsinkin juhannuksena töissä, kaupunki on tyhjä ja hiljainen, kaikki ovat jossain, mutta minun ei tarvitse olla siellä. Melkein laulan ääneen, tyhmä autuas hymy pysyy naamalla melkein koko päivän, introverttiudessa on joskus omat etunsa.Suosittelen kielikurssia, savenvalantaa ihan mitä tahansa mitä on tarjolla, jossa tutustuu toiseen ihmiseen. Yksinäisyys on hankalaa sellaiselle, jota ei ole siihen tehty. Mutta joo leuka pystyyn ja tästä kunnollinen miehinen virtuaalirutistus.

Ihanaa että tällä palstalla on empaattisia miehiä! 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut tuhlaavat aikaansa pitkään suhteeeseen sitten erotakseen siitä niin en ymmärrä tämmöisiä tapauksia ollenkaan. Kuinka se suhde kesti pitkään ja miksi ei erottu jo aiemmin.

Erottu on siinä vaiheessa, kun on tullut selväksi, että ongelmat eivät ratkea. Ihan normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä vähän hassua kun itse nautin olla varsinkin juhannuksena töissä, kaupunki on tyhjä ja hiljainen, kaikki ovat jossain, mutta minun ei tarvitse olla siellä. Melkein laulan ääneen, tyhmä autuas hymy pysyy naamalla melkein koko päivän, introverttiudessa on joskus omat etunsa.Suosittelen kielikurssia, savenvalantaa ihan mitä tahansa mitä on tarjolla, jossa tutustuu toiseen ihmiseen. Yksinäisyys on hankalaa sellaiselle, jota ei ole siihen tehty. Mutta joo leuka pystyyn ja tästä kunnollinen miehinen virtuaalirutistus.

Kiitos. Sanoisin, että nämä neljän läheisen ihmisen menetykset viimeisen vuoden aikana (läheisen äkillinen kuolema joulukuussa, toisen läheisen erittäin äkillinen kuolema toukokuussa, parisuhteen loppuminen kesäkuussa ja läheisen, päivittäin elämässäni olleen rakkaan ystävän häviäminen omaan parisuhteeseensa ja muutto pois naapuristani nyt kesällä) ovat ne autiuden ja yksinäisyyden syyt. Siihen vain on helpottanut sitten se, että ainakin kun menee ovesta ulos niin tapaa ihmisiä, eli tuttuja naapureita ja on muutenkin elämää ja ihmisiä ympärillä jotka ovat vieneet ajatuksia pois näistä menetyksien surusta. Eli ei se siis ole se keskeinen syy. Ja kun tosiaan vielä läheisen kuoleman, eron ja ystäväni poismuuton takia yhtäkkiä kesälle tehdyt suunnitelmat hävisivät. Niin paljon elämästä vain hävisi yllättäen.

Olen hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja minun on helppo tutustua ihmisiin, joten sinänsä sosiaalisia kontakteja on helppo olla. Mutta olen todella arka päästämään ketään aidosti lähelle ja nämä menettämäni ihmiset olivat juuri niitä, jotka olivat läheisiä ja joiden kanssa uskalsin olla aidosti oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vähän hassua kun itse nautin olla varsinkin juhannuksena töissä, kaupunki on tyhjä ja hiljainen, kaikki ovat jossain, mutta minun ei tarvitse olla siellä. Melkein laulan ääneen, tyhmä autuas hymy pysyy naamalla melkein koko päivän, introverttiudessa on joskus omat etunsa.Suosittelen kielikurssia, savenvalantaa ihan mitä tahansa mitä on tarjolla, jossa tutustuu toiseen ihmiseen. Yksinäisyys on hankalaa sellaiselle, jota ei ole siihen tehty. Mutta joo leuka pystyyn ja tästä kunnollinen miehinen virtuaalirutistus.

Kiitos. Sanoisin, että nämä neljän läheisen ihmisen menetykset viimeisen vuoden aikana (läheisen äkillinen kuolema joulukuussa, toisen läheisen erittäin äkillinen kuolema toukokuussa, parisuhteen loppuminen kesäkuussa ja läheisen, päivittäin elämässäni olleen rakkaan ystävän häviäminen omaan parisuhteeseensa ja muutto pois naapuristani nyt kesällä) ovat n

Muista, että hyviä ihmisiä ja hengenheimolaisia on vielä maailmassa jäljellä. Täytyy vaan kohdata ne jossain. Kyllä se siitä taas lähtee. :)

Rakastellaan pikkuinen 💑

Erkka 57