Ällöttää tuo "isähahmon" etsiminen
Jos on vanhempi mies, niin kommentoidaan aina tuo "etsii itselleen isähahmoa". Hyi mitä h*ttoa! Miten niin? Ootte sairaita.
Tekeekö jonku mieli paneskella omaa isää? Ällöttää. Toinen on tää "omassa isäsuhteessa jotain vialla". Kuinka niin?
Oma isäni on maailman kiltein ja huolehtivaisin isä. Aina auttanut ja ollut tukena. Myös silloin, kun avioeron jälkeen löysin lopulta samojen harrastusten parista 20 vuotta vanhemman miehen. Sehän se oliski hauskaa, kun isä olis hylännyt tyttärensä siinä pelossa, että olis pian joutunut oman lapsensa ahdistelemaksi! Tai kun ei kerta ole osannut olla isä lapselleen, kun tarvii vanhempaa miestä korvikkeeksi... huhhuh.
Perustelkaa nyt kunnolla, mitä sillä isähahmolla tekee? Mitä hahmoa te etsitte, kun otatte 5 vuotta vanhemman puolison? Miksi parisuhteeseen tarvitaan hahmo, eikö sitä pariuduta rakkaudesta?
Kommentit (17)
Ihmiset, jotka eivät pysty ajattelemaan omasta navasta 10 senttiä etäämmälle, tarvitsee tällaisia selityksiä omaa ahdasta mieltä varten.
En mä ainakaan mitä isähahmoa ole koskaan etsinyt. Mä nyt vain tykkään vanhemmista miehistä. Olin naimisissa 16 vuotta vanhemman miehen kanssa ja nyt mulla on seksisuhde 17 vuotta vanhemman miehen kanssa.
Mulla on hyvä isä joka on aina ollut mun elämässä ja mun tukena.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.
No joo, mutta eikös tää mene enemmän semmoseen fetissi- tai roolileikkielämään? Häiriintyneitä on joka lähtöön, jotku tykkää olla sadisteja ja hakata puolisoaan ja lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.
No joo, mutta eikös tää mene enemmän semmoseen fetissi- tai roolileikkielämään? Häiriintyneitä on joka lähtöön, jotku tykkää olla sadisteja ja hakata puolisoaan ja lapsiaan.
Hänellä se ulottuu myös parisuhteeseen muuten. On myös täysin holhottava tapaus.
Kyllä se siltä vaikuttaa, kun papparaisten perässä juostaan.
No ei sitä seksuaalisessa mielessä etsitä vaan henkisessä. Naiset joiden isä on ollut kaikkea muuta kuin mitä kuvailit omasta isästäsi, saattaa etsiä korvaavaa "isä" suhdetta puolisostaan. Joka on tuollainen isällinen. Kyseessä ei ole aina edes vanhempi mies. Itsellä taas (miespuolinen) exä kommentoi että hän tunsi itsensä minun äidikseni. Minulla on molemmat suhteet vanhempiin huonoja, etsin lähes kaikista ihmisistä itselleni isää ja äitiä.
Kuvaannollisesti etsitään isähahmoa. Kaikissa kulttuureissa sitä suorastaan tuputetaan, että miehen pitää olla reippaasti vanhempi. Hmm, niin miksiköhän?
Ei minulle tule pariskuntien ikäeroista ikinä mieleen, että toinen osapuoli etsisi isä/äitihahmoa, jos pariskunta muuten on normaali.
Mutta jotkut ihmiset kyllä tuntuvat toteuttavan suhteissaan jotain kaavaa, jos taustalla on huono suhde isään tai poissaoleva isä. Yksi lapsuudenystäväni on tällainen. Tulee mieleen myös joku Jasmin Mäntylä.
Yleensä se oireilu kyllä taitaa näkyä muussakin kuin suhteissa vanhempiin miehiin (esimerkiksi tuon lapsuudenystäväni kohdalla on ollut päihteitä ja kaikenlaista kummallista huomionhakuista käyttäytymistä, esim. hän on jäänyt monta kertaa kiinni siitä, että on teeskennellyt joutuneensa rikosten uhriksi).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siltä vaikuttaa, kun papparaisten perässä juostaan.
No perustelehan vähän. Minusta tuollainen kommentointi ilman mitään argumentointia vaikuttaa siltä, että juostaan vain provoamisen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.
Yyh..
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä seksuaalisessa mielessä etsitä vaan henkisessä. Naiset joiden isä on ollut kaikkea muuta kuin mitä kuvailit omasta isästäsi, saattaa etsiä korvaavaa "isä" suhdetta puolisostaan. Joka on tuollainen isällinen. Kyseessä ei ole aina edes vanhempi mies. Itsellä taas (miespuolinen) exä kommentoi että hän tunsi itsensä minun äidikseni. Minulla on molemmat suhteet vanhempiin huonoja, etsin lähes kaikista ihmisistä itselleni isää ja äitiä.
Niin, eli ei mitään tekemistä iän kanssa. Mutta tämä korvaavan isän etsiminen nostetaan aina esiin, kun mies on selkeästi vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.
Öööh... Kuulostaa kivalle. Not.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaannollisesti etsitään isähahmoa. Kaikissa kulttuureissa sitä suorastaan tuputetaan, että miehen pitää olla reippaasti vanhempi. Hmm, niin miksiköhän?
Ai missä kulttuureissa?
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.
Entä jos parikymppinen panee 60 vuotiasta mammaa, kehuuko että äippää tässä duunaan😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.
Entä jos parikymppinen panee 60 vuotiasta mammaa, kehuuko että äippää tässä duunaan😡
Niin meinaatko, että tuo isin pikkutyttö on päästään ihan okei? Yhtä sairasta kehuskella mamman painamisella.
Mä en ole tuota sanontaa edes ajatellut seksuaalisesti. Lähinnä sitä, että vanhemmasta miehestä "etsitään" huolenpitäjää taloudellisesti. Ennen piti kutinsa, muttei nykyään enää. Samalla tässä on ne isälliset puolet, rauha, lämpö ja rakkaus. Tiettyä luottamusta, kalliota elämään.
Mulla on 8 vuotta vanhempi mies ja saan kuulla toistuvasti, että isähahmoako olen vailla. Niin olinko vai ihan vaan itsenäistä aikuista miestä, jolla on hyvä pää harteilla ja suuri sydän, joka ei pelkää näyttää tunteitaan. Jos tätä sanotaan isähahmoksi, niin ehkä sitten.
Itsehän kyllästyin oman ikäisten seuraan (täysiä kakaroita, kaikki piti tehdä valmiiksi ja huolehtia) aikoinaan ja kerkesin olemaan nelisen vuotta sinkku. Sitten hän vaan tuli mun elämääni vaivihkaa. Melkein pari vuotta siinä meni ennenkuin näin hänet sillä silmällä.
Oma isä suhteeni taas on hyvinkin kaverillinen. Hän ei ole koskaan mulle ollut isä. Vaan leikkisämpi mies, veli? Se täyskakara, jonka raha-asioista mä pidin huolta, kun tää ressukka sitten tuhlas kaiken mitä tilillä oli... Olin parikymppinen opiskelija ja oma talous huollettavana, isäni ja niin poikakaverini. Alkoi vähän ahdistaa ja olin menettää uskoni täysin miessukupuoleen.
Joo, ei siinä yleensä ole kyse mistään tuollaisesta. Mutta tunnen yhden todella häiriintyneen tapauksen joka tosiaan etsii sellaista ja myöntää sen ylpeänä itsekin. Hän on isin pikkutyttö sängyssäkin.