Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mistä olette katkeria elämässänne?
18.07.2024 |
Ja ei kiitos lässytystä, jos et ole katkera niin ole onnellinen ja poistu ketjusta.
Minä olen katkera:
- Yksinhuoltajuudesta, joka ei ole mielestäni oma syyni koska mies muuttui niin kauheaksi että olisi ollut hyvin haitallista lapsille jatkaa avioliittoa.
- Rahojen riittämättömyydestä. Olen korkeasti koulutettu ja edennyt niin hyvin kuin vain rahkeet riittävät. Teen paljon töitä mutta mikään ei riitä kun keskiluokkaisilta revitään joka ikinen penni käsistä.
- Parisuhteen puuttumisesta. Surettaa kun toisilla on hyvät miehet ja helppo elämä.
Kommentit (57)
Avioerosta, ydinperheen hajoamisesta ja siitä, että kaikki velat kaatui niskaani ja työhaluton vaimo pääsi niistä kuin koira veräjästä, vaikka velat peräisin hänen vaatimuksistaan.
Toki osin omaa syytä, kun alistuin kiristämisen edessä, mutta lapseni minulle tärkeimmät ja niitä vaatimuksiakin toteutin omasta halusta (tosin uskoen ja luottaen vaimon puheisiin), joten en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen kaikki asiat oikein (akateeminen koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, omistusasunto, elämänhallinta kunnossa jne.), mutta naiset kiinnostuvat joka hemmetin kerta hulttiokaveristani.
Sun fyysiset ominaisuudet ovat erittäin vajavaiset.
Elämästä: parempi, jos ei olisi syntynyt tai voisi mitätöidä olemassaolonsa.
Vierailija kirjoitti:
Oon katkera koska en saa enää töitä 45 vuotiaana vaikka minulla on hyvä koulutus ja kokemus. Ennen sain palkkaakin 3700 euroa nettona mutta nykyään en kelpaa töihin vaika olen hakenut kaikenlaista työtä.
Hae siivoojaksi, sinne pääset.
En ole katkera, mutta en myöskään poistu ketjusta minnekään. Katkeruuden aiheita kyllä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että vaikka olen tehnyt kaiken ns. oikein ja fiksusti, se ei riitä.
Ei olisi pitänyt edes yrittää. Luottaa siihen, että elämä muka kantaa.
En mistään, mitä ihmeen iloa tai hyötyä siitä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkera siitä että lapsuudesta jäi kiintymyssuhde juoppoon.
Joten kärsittyäni ensimmäiset 20 vuotta juoposta isästä valitsin typeryyttäni juopon miehen ja kärsin siitä seuraavat 20 vuotta, kunnes onneksi tajusin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Persuista !
Törkeän likaisista vihervassareista, jotka yrittävät häpeällisesti vaihtaa väestön ja tuhota Suomen kulttuurin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mistään.
Kaikki se mitä minulle on tapahtunut, on opettanut minusta itsestäni jotakin. Olen oppinut pärjäämään omillani. Olen kasvattanut hyvän itsetunnon jota kukaan ei pysty viemään.
Olen oppinut ymmärtämään heitä joilla menee huonosti, sillä tiedän mitä se on. Empatiakykyni on kasvanut jne.
En todellakaan haaskaa yhtäkään hetkeä elämässäni katkeruuteen. Elämä on liian lyhyt siihen.
Miksi velloisin katkeruudessa kun voin kääntää katseeni uuteen ja tulevaan. Mennyt on mukanani mutta se ei määrittele minua eikä estä nauttimasta elämästä tässä ja nyt.
Piti sitten kuitenkin tulla lässyttämään ja itseä kehumaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mutta kuitenkin
Joskus tuntuu että liikaa menetin
En ole katkera mutta kuitenkin
Tuntuu niin kuin siipirikko olisin
Lasten kanssa elää elämääni tahtoisin
Lapsilleni kuulun minäkin...
T: viikonloppuisä
Missä olit sä silloin ennen
Kun isää tarvittu ois
Paitaa vaihdoit vain ohimennen
Ja läksit jälleen pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että en ikinä ole saanut parisuhdetta ja kokenut rakkautta. Keski-ikäisenä sinkkuna, kun muut porskuttaa pitkissä hyvissä parisuhteissaan on aika ankeeta. Itsellä menee joka sentti palkasta, että saa kaikki kustannukset maksettu yksin. Toiset porskuttaa, kerää omaisuutta ja suunnittelee varhaista eläköitymistä. Eikä pahinta ole edes tuo materia ja raha, vaan se, että ei ole tukea missään asiassa. Kaiken joutuu hoitamaan itse. Parisuhteessa olevat ystäväni pitävät miehen hoitamia asioita aivan itsestään selvinä. Tuntuu, ettei oikein kohdata enää, kun eletään niin eri tilanteissa. Puhumattakaan miltä tuntuisi, jos joku rakastaisi ja tuntisi intohimoa minua kohtaan. Kaikesta tästä paitsi jääneenä kyllä olen katkera.
Katkeruuteen auttaa kosto ja menestyminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työkyvytön ja siksi syrjäytynyt. Äiti ei välitä vaikka huolia olisi kyllä. Ei edes kysy koskaan miten menee.
Hometalo mistä vielä paljon maksettavaa. Krooninen selkäkipu. Onneksi sentään aikuiset lapset pärjäävät elämässään.
Elämässäni on tapahtunut ikäviä asioita, kuten syöpä, mutten ole niistä katkera monesta syystä.
Olen sen sijaan erittäin katkera siitä, että ostin omakotitalon, josta paljastui törkeitä piileviä rakennusvirheitä ja hometta. On taloudellinen katastrofi asua tässä ja yrittää saada myyjä vastuuseen, joka ei myönnä mitään ongelmia laajoista tutkimuksista huolimatta. En näe valoa tunnelin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Siitä että opiskelin vuosikausia ihan turhaan ja olen koko työurani tehnyt hanttihommia, joita voisin tehdä pelkän peruskoulun käyneenäkin.
Paitsi ettet saisi niitä vain peruskoulupohjalta koska niitä tekemään löytyy maistereitakin tässä "työvoimapulasta" kärsivässä maassa.
Kun siskolla on vaikeaa.