Lue keskustelun säännöt.
Huoli lapsen taantumisesta
18.07.2024 |
Apua, nyt kaivataan neuvoa. Meillä 10v tyttö, kehittynyt normaalisti mutta vauvana epilepsiaa. On nyt saatu kuntoon ja lääkityskin purettu aikapäiviä sitten. Eka- ja tokaluokalla koulu sujui hyvin, tyttö oppi eskarissa lukemaan, hieman on todettu sanavarasto ikätasoa huonommaksi ensimmäisen luokan testausten aikana (on seurannassa neurolla epilepsian vuoksi ja koulun ohr seuraa myös). Nyt kesällä olen patistellut tyttöä lukemaan ja mielellään lukeekin Merja Jalon heppakirjoja. Kielioppiasiat koulussa ovat opettajan mukaan sujuneet hyvin, mutta sanavarasto ja tekstin tuottaminen itsessään hänellä on hyvin niukkaa. Verbaalinen puoli myös heikko, ei juurikaan puhu edes kotona saati koulussa, touhuaa mielellään yksin ja nyhtämällä saa kyseltyä kuulumisia, jolloin vastaakin vain yhdellä sanalla. Olemus jotenkin jäykkä. Oppimisvaikeuksia tytöllä on myös matematiikassa ja käy erityisopettajalla.
Minulla on huoli tytön taantumisesta. Kognitiiviset kyvyt todettiin nyt viime kevään testauksissa alentuneen ja hän on tällä hetkellä hieman ikätasoaan jäljessä kaikessa. Toisaalta taas käytös alkaa olla ihan teiniä, kiukuttelee, tunteet ailahtelee, finnejä alkanut ilmestyä. Voiko taantuminen johtua murrosiästä vai mikä ihme voisi olla vialla? Hirveä huoli ja pelko vakavammasta. :(
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
On ollut kiusattu ja on tosiaan äärimmäisen herkkä tulkitsemaan muiden katseita ja toimintaa, kokee kiusaamisena jo liian pitkän katsekontaktin ja usein sanoo, ettei opettaja pidä hänestä. Hänen mielestään kiusaamista on ollut myös se, että muut leikkivät eikä hän halua enää leikkiä. Kokee muut jotenkin lapselliseksi.
Ap
Nämä moni kertomasi piirre vie ajatuksen autisminkirjoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vastailee myöhässä. Oltiin lasten kanssa kaupungilla. Minulla siis 2 tyttöä, 10v ja 12v. 12v koulu sujunut ongelmitta, on puhelias ja reipas lapsi, kavereita on ja muutenkin "normaali". Tämä meidän 10v on siis hyvinkin hiljainen eikä oikein koskaan haluaisi mitään. Ei pelaa sen enempää kuin siskokaan, kummallakin ruutuaika tunnin päivässä. Tämä 10v monesti ihan vain on ja tuijottaa vaikka seinää, 12v harrastelee kotona kaikenlaista käsityöprojektia, käy koiran kanssa lenkillä ja hänellä laaja kaveripiiri joten usein näkee kavereitaankin.
10v on melko yksinäinenkin, paras ystävä muutti pois toissa vuonna ja sen jälkeen ei ole ollut halukas tutustumaan muihin lapsiin. Pitää muiden juttuja ilmeisesti jotenkin typeränä ja lapsellisena, on aika teinimäinen asenteeltaan vaikka tosiaan kognitiiviset kyvyt nyt laahaa hänellä jäljessä jostain syystä. Neurologia olemme menossa tapaamaan koulujen alettua ja silloin kokoontuu myös
Rakasta lastasi sellaisena kuin hän on, äläkä vertaa häntä siskoonsa. Toiset ovat hiljaisempi, jurompia, mutta eivät silti yhtään huonompia. Nauti kesästä ja anna lasten nauttia lomasta. Näe hyvä lapsessasi.
En vertaile. Olen huolissani. Tytölle olen tehnyt selväksi että on rakas ja ihana, kehunut aina häntä että on selvästi liikunnallisesti lahjakas, on voimakas ja nopea. Se on hänen vahvuutensa. On myös kiltti ja kohtelias mikä onkin nykylapsille harvinaista, aina on kehuttu kauniista käytöstavoista ja siitä miten hienosti osaa esimerkiksi lohduttaa ja auttaa muita. Ollaan kehuttu myös että on sievä tyttö vaikkei muotivaatteet ja meikit kiinnosta, ihana ja luonnonkaunis oma itsensä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on myös kiinnostunut kovasti monista asioista ympärillään, ei ole kuitenkaan sillä tavalla passiivinen ettei mikään kiinnostaisi koskaan. Lukee tosiaan hyvin mielellään heppakirjoja, on harrastanut ratsastusta ja pohtinut aloittaisiko uudelleen, pelailee nettipelejä. Ei mielestäni vaikuta ollenkaan "tyhmältä" tai "jälkeenjääneeltä" varsinaisesti, on mielestäni kuitenkin tunnetaidoiltaan aika kypsä kun saa lypsettyä riittävästi, osoittaa tosiaan suurta empatiaa ja välittämistä toisia kohtaan, on kohtelias ja tykkää eläimistä. Seuraa mielellään nuortensarjoja joissa keskiössä ihmissuhdedraamat, on sosiaalisesti ikätasollaan vaikkei juuri puhukaan. Kielioppiasiatkin on oppinut hyvin koulussa ja korjailee mielellään muiden pilkku- ja yhdyssanavirheitä. Itsetunto hänellä kyllä on todella huono vaikka aina on kannustettu, on urheilullinen ja nätti tyttö, empaattinen ja katuviisautta on. Olen miettinyt myös olisiko kyse oikeasti vain laisku
En nyt kommentoi sen enempää, mutta lähes aina kun *teini-ikäistä* epäilee persoonallisuushäiriöiseksi, kyseessä on kuitenkin vain teini-ikä. En nyt siihen persoonallisuushäiriöön usko. Mutta yllä tuli jo muita hyviä kommentteja mm. autismikirjoon liittyen.
Lapsuuden epilepsia johtuu usein aivorakenteen poikkeamista. Eli suomennettuna valtaosa ihan pienenä epilepsiaan sairastuneista on kehitysvammaisia. Tietyllä osalla on kuitenkin epilepsia ns. idiopaattinen eli syytä ei tiedetä. Lapsesi kuulunee tähän ryhmään. Silti nämäkin lapset hyvin tyypillisesti kärsivät tarkkaavaisuuden haasteista, on lukihäiriötä jne.
Teillä on varmaan hoitosuhde neurolle. Ole sinne yhteydessä huolestasi ja lähde siitä, että lapsesi pärjää kuitenkin. Se on jo voitto näille vauva-/taaperoepileptikoille. Että pystyy olemaan normaalissa luokassa, olemaan muiden lasten kanssa jne.
Tulee kaksi vaihtoehtoa mieleen:
Epilepsia jotenkin vaikuttanut aivoihin vaikka varsinaiset kohtaukset saatu kuriin ja taantuma johtuu tästä.
Autismin kirjo. Älä sulje sitä pois, oireet voi olla moninaiset ja paljon sopii. Kaikki ei ole sosiaalisesti kovin rajoittuneita.