Huoli lapsen taantumisesta
Apua, nyt kaivataan neuvoa. Meillä 10v tyttö, kehittynyt normaalisti mutta vauvana epilepsiaa. On nyt saatu kuntoon ja lääkityskin purettu aikapäiviä sitten. Eka- ja tokaluokalla koulu sujui hyvin, tyttö oppi eskarissa lukemaan, hieman on todettu sanavarasto ikätasoa huonommaksi ensimmäisen luokan testausten aikana (on seurannassa neurolla epilepsian vuoksi ja koulun ohr seuraa myös). Nyt kesällä olen patistellut tyttöä lukemaan ja mielellään lukeekin Merja Jalon heppakirjoja. Kielioppiasiat koulussa ovat opettajan mukaan sujuneet hyvin, mutta sanavarasto ja tekstin tuottaminen itsessään hänellä on hyvin niukkaa. Verbaalinen puoli myös heikko, ei juurikaan puhu edes kotona saati koulussa, touhuaa mielellään yksin ja nyhtämällä saa kyseltyä kuulumisia, jolloin vastaakin vain yhdellä sanalla. Olemus jotenkin jäykkä. Oppimisvaikeuksia tytöllä on myös matematiikassa ja käy erityisopettajalla.
Minulla on huoli tytön taantumisesta. Kognitiiviset kyvyt todettiin nyt viime kevään testauksissa alentuneen ja hän on tällä hetkellä hieman ikätasoaan jäljessä kaikessa. Toisaalta taas käytös alkaa olla ihan teiniä, kiukuttelee, tunteet ailahtelee, finnejä alkanut ilmestyä. Voiko taantuminen johtua murrosiästä vai mikä ihme voisi olla vialla? Hirveä huoli ja pelko vakavammasta. :(
Kommentit (66)
Ei tuo ole mitään ja kerroitkin itse jo syyn, eli kavereiden puute vaivaa. Kasvunrauha! Lapset on erilaisia kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Rettiin kuuluu myös hidas pituuskasvu ja liikuntakyvyn heikkeneminen, tyttö on kuitenkin harrastanut monipuolisesti erilaisia urheilulajeja ja on kasvanut jo pituuttakin ihan huomattavasti. Nyt on jo 162cm pitkä eikä kuukautiset vielä ole alkaneet. Tykkää tanssia ja joogata.
ap
Provo! 10 v. ei ole noin pitkä. Yksikään ei yli 150 cm. Hidastunut pituuskasvu joopa joo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rettiin kuuluu myös hidas pituuskasvu ja liikuntakyvyn heikkeneminen, tyttö on kuitenkin harrastanut monipuolisesti erilaisia urheilulajeja ja on kasvanut jo pituuttakin ihan huomattavasti. Nyt on jo 162cm pitkä eikä kuukautiset vielä ole alkaneet. Tykkää tanssia ja joogata.
ap
Provo! 10 v. ei ole noin pitkä. Yksikään ei yli 150 cm. Hidastunut pituuskasvu joopa joo..
Taitaa olla tällä lukijalla luetun ymmärtämisessä ongelmia ;) Ap totesi ettei kyse todennäköisesti ole Rettistä koska Rettiin kuuluu hidastunut pituuskasvu ja ap:n lapsi tosiaan on ikäisekseen melko pitkä. Kyllä moni 10v nykyään alkaa olla jo liki 160cm pitkiä.
Pelaa lauta-ja korttipelejä paljon lapsen kanssa. Näissä kun sitä sanallista vuorovaikutusta tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kiusattu ja on tosiaan äärimmäisen herkkä tulkitsemaan muiden katseita ja toimintaa, kokee kiusaamisena jo liian pitkän katsekontaktin ja usein sanoo, ettei opettaja pidä hänestä. Hänen mielestään kiusaamista on ollut myös se, että muut leikkivät eikä hän halua enää leikkiä. Kokee muut jotenkin lapselliseksi.
Ap
Kannattaa siellä neurolla pyytää tutkii että ei ois mutismia.
Vierailija kirjoitti:
Rettiin en usko. Lapsi siis osaa kyllä halutessaan puhua täysin normaalisti mutta ei vain halua ja on jotenkin ärsyyntyneen oloinen muihin ihmisiin. Psykologi on arvioinut että kyseessä olisi ennemmin vain persoonallisuudeen piirre kuin varsinainen nepsyongelma. En ole siitä niin huolissani kuin tuosta älyllisestä taantumisesta.
Ap
Meillä 10v tyttö ja hyvin paljon samaa hänessä, saatiin vuosi sitten autismi diagnoosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, edellinen kommentti ei mennyt läpi. Tyttö on siis tosiaan fyysisesti kehittynyt normaalisti ja alkaa olla finnejä, pituuskasvua on tullut normaalisti ja alkaa olla luonteeltaankin Aika teinimäinen. Välillä saa itkukohtauksia ja kertoo miten veetuttaa kun koulu menee huonosti, inhoaa itseään koska on " k 3 h ā r ! " (Sensuuri iski). Pitää siis itseään kehitysvammaisena vaikkei diagnoosia vielä olekaan ja tämä on musertanut hänen itsetuntonsa.
Ap
Lapselle pitäisi kertoa usein että jokainen on yksilö, jokaisella on asioita missä on hyvä ja missä huono. Liikunta on ilmeisesti hänen vahvuutensa ja siihen kannattaa panostaa, että ois paljon sellaista tekemistä arjessa missä on hyvä ja mistä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta olen miettinyt, tyttö on aika passiivinen ja todella huono ottamaan muihin kontaktia. Harvoin hymyilee tai nauraa, vakavamielinen. Ei oikein tunnu välittävän mistään "hömpästä". On kuitenkin todella empaattinen ja avulias, hoitaa lemmikkejä, lohduttaa muita ja tarjoaa apua aina kotitöissä. Itkee jos näkee toisten itkevän, puhuu kyllä hankalissa tilanteissa hyvinkin mukavasti toisille. Taannoin tyttöjen lemmikkikani piti lopettaa ja 10v lohdutti itkevää isosiskoaan ja tuolloin kyllä jutteli ihan normaaleja ikätasoisia lauseita, totesi ettei kanilla enää ole kipuja ja saa levätä rauhassa ja halasi siskoaan pitkään ja sanoi monta kertaa "voi että" empaattiseen sävyyn. Käyttää runsaasti ilmeitä ja eleitä puhuessaan eikä vaikuta ns luontevissa tilanteissa lainkaan autistiselta, jostain syystä koulussa näyttäytyy jäykkänä ja autistimaisena.
Ap
Autismia on monenlaista, jos se on lievä, niin sitä ei havaitse ihan pienellä lapsella, juurikin iän myötä ne piirteet tulee vahvemmin esiin, osa saa vasta aikuisena diagnoosin.
Epilepsia johtuu aina jostakin. Kai sen syy on selvitetty? On oireyhtymiä ja sairauksia, joissa kehitys taantuu. Luulisi, että olisi tutkittu onko sellaisia. Esim. juuri tuo mainittu Rett ja Agu.
En osaa vastata kysymykseesi suoranaisesti, tiedän kyllä että epilepsia voi joskus heikentää lapsen kogn. taitoja, mutta mikäli kielellisissä taidoissa kuten sanavarastossa, oman tekstin tuottamisessa, lukitaidoissa, on puutteita niin suosittelen puheterapiaa. Ota asia puheeksi neurologin kanssa ja kysy voisiko lapsesi hyötyä puheterapiasta kielellisten taitojen vahvistamiseksi. Joskus vanhempien tulee osata myös kysyä palvelujen perään. Iän puolesta hän ei ole vielä liian vanha terapiaan.
Nim. puheterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö paljon älylaitteita, telkkaria, pelikonsolia? Näillä saa helposti taantumistakin aikaan. Tai välttämättä kyse ei ole taaantumisesta, mutta taidot eivät kehity ja koska iän karttuminen nostaa testeissä vaatimustasoa, niin vaikuttaa että on taantunut.
Meillä tuttavaperheen lapsi jäi luokalle, koska pelaa, katsoo videoita, pelaa ja taas katsoo videoita. Menee nukkumaan puoliltaöin, nukahtaa johonkin youtube videoon tabletti käsissä. Aamulla niin väsynyt, ettei koulu suju ja iltapäivällä jaksaa vain pelata ja katsoa videoita. Nyt kesä menny pelatessa ja videoita katsellen. Kukaan kaveri ei enää hae sitä ulos tai soittele. Puuhailee siis yksinään.
Mutta siis joo, jos teillä on hoitokontakti jo olemassa niin ota yhteyttä sinne.
Oletko ilmoittanut tuosta johonkin?
Äiti on itse nyt ottanut yhteyttä koulupsykologiin ja terkkariin. Kehotin häntä niin tekemään heti kun kuulin, että lapsi jää luokalle. Mä en ole tiennyt, että tilanne on jo niin paha. Lapsen tuleva opettaja on mun tuttu, niin hänelle mainitsen asiasta kunhan koulu alkaa ja näen hänet.
Ehkä se parhaan kaverin muutto pois oli tytölle tosi paha paikka? Jonkinlaiselta alakulon ja toisaalta hieman heikkojen sosiaalisten taitojen yhdistelmältä kuulostaa tuo tilanne. Murrosikä voi edistää omaan kuoreen vetäytymistä, etenkin jos jo alun perin kokee olevansa jotenkin erilainen. Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen voi aiheuttaa jäätymistä silloin, kun pitäisi ilmaista itseään puhumalla. Mihinkään geneettiseen syndroomaan en oikein usko tässä tapauksessa - tyypilliset oireet olisi tunnistettu jo aikaisemmin, etenkin kun tyttöä on selvästikin seurattu asiantuntijoiden kanssa aika tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on myös kiinnostunut kovasti monista asioista ympärillään, ei ole kuitenkaan sillä tavalla passiivinen ettei mikään kiinnostaisi koskaan. Lukee tosiaan hyvin mielellään heppakirjoja, on harrastanut ratsastusta ja pohtinut aloittaisiko uudelleen, pelailee nettipelejä. Ei mielestäni vaikuta ollenkaan "tyhmältä" tai "jälkeenjääneeltä" varsinaisesti, on mielestäni kuitenkin tunnetaidoiltaan aika kypsä kun saa lypsettyä riittävästi, osoittaa tosiaan suurta empatiaa ja välittämistä toisia kohtaan, on kohtelias ja tykkää eläimistä. Seuraa mielellään nuortensarjoja joissa keskiössä ihmissuhdedraamat, on sosiaalisesti ikätasollaan vaikkei juuri puhukaan. Kielioppiasiatkin on oppinut hyvin koulussa ja korjailee mielellään muiden pilkku- ja yhdyssanavirheitä. Itsetunto hänellä kyllä on todella huono vaikka aina on kannustettu, on urheilullinen ja nätti tyttö, empaattinen ja katuviisautta on. Olen miettinyt myös olisiko kyse oikeasti vain laisku
Eikö noi heppakirjatkinnole ole pelkkää ihmissuhdedraama? Ja telkkarista sitten lisää. Olisko sieltä saanut päähänsä, ettei ole riittävä, riittävän suosittu, riittävän kaunis, riittävän hyvä jne.
Sanoit, että ruutuaikaa on tunnin päivässä. Sisältääkö se pelien lisäksi muun nettisurffailun ja nuo nuortensarjat?
Neurolla ovat varmasti viisaampia, siitä huolimatta laitan lusikan soppaan.
Voiko jähmeys sekä "tylsämielisyys" ja toisaalta ikätoverien lapsellisesta seurasta vetäytyminen olla defenssi? Tyttö ymmärtää, ettei osaa riittävästi ja ratkaisee ahdistavan ristiriidan vetäytymällä sosiaalisesti ja varomalla paljastumista. Jos kyse on oppimisen haasteista ja hankaluudet saadaan nimettyä, apua on helpompi antaa.
Olen valitettavasti tavannut nuoria, jotka ovat peittäneet ujouteen tai uhmaan oppimisen ongelmia, joita aikuiset eivät ole nähneet ja tunnistaneet. Tyhmyydestä, ulkopuolisuudesta ja kelpaamattomuudesta on silloin tullut osa nuoren persoonaa.
Tyttö on masentunut/alakuloinen ja ehkä autismin kirjolls.
Nyt teet näin: lue kirjaa ääneen hänelle joka päivä (sanavarasto), pakota harrastukseen kerran viikossa, pakota koiran kanssa lenkille monta kertaa viikossa (sovitte vuorot siskojen kanssa, siis jos koira on sellainen, että lapsi pärjää) ja käytte kerran viikossa liikkumassa yhdessä esim. uimahalli ja erittäin tärkeää on säilyttää sama rytmi koko viikon. Näin lapsi saa liikunnasta hyvää oloa, kirjoista sanavarastoa ja harrastuksesta ystäviä tai edes ikätovereita.
Vierailija kirjoitti:
Onko tutkittu ettei epilepsiakohtauksia enää ole? Nehän aiheuttavat tuhoa aivoissa, periaatteessa vauvaiässäkin saadut voi vaikuttaa läpi elämän.
Tuota ajattelin minäkin, vertasin oman epileptikkoni ja ap:n tyttären oireita. Epilepsia kun ilmenee yhtä monella tavalla kuin on epileptikoita. Lääkkeetkin sivuvaikutuksineen hankaloittaa elämää, mutta tässä tapauksessa lääkkeet on kertoman mukaan purettu jo pois. Neurologian yksikköön voisi hyvinkin laittaa sanaa jo ennen sovittua käyntiä.
Lapsi tosiaan harrastaa liikuntaa runsaasti, joogaa, tanssii, on käynyt ratsastamassa aiemmin, juoksee, tykkää käydä urheilukentällä treenaamassa ja pelaisi mielellään pallopelejäkin, mutta on niin ujo ettei ole uskaltanut joukkuepeliä aloittaa. On hyvin hoikka ja liikunnallinen. Nyt kesällä ollaan käyty paljon uimarannalla ja muutoin käydään usein uimahallissa. Muutenkin tehdään perheenä yhdessä asioita, tälle kesälle ollaan käyty huvipuistossa, kierretty museoita, käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä. Vielä ollaan menossa sukuloimaan tälle kesälle pohjoiseen ja kylpyläreissu ja leffaan meno tiedossa loman päätteeksi.
Kirjoja on hänelle luettu aina paljon, joka ilta iltasadut ja nyt koululaisena halunnut itse kuunnella äänikirjoja. Sanavarasto ei kuitenkaan ole karttunut vaikka mielellään kuuntelee äänikirjoja ja lukeekin itse myös tavallisia perinteisiä kirjoja. Kotona keskustellaan paljon ja isosisko osallistuu aktiivisesti keskusteluun, 10v usein on hiljaa tai sanoo jokusen sanan joskus. Joskus saattaa kysyä jotain esimerkiksi uutisia kuunnellessa radiossa ja jos jutellaan esimerkiksi lomasuunnitelmista tai mitä tehtäisiin viikonloppuna, ottaa kyllä kärkkäästikin kantaa.
Parhaan kaverin kanssa tykkäsi myös käydä tallilla ja leikkiä keppareilla, heppahommat jäi kun kaveri muutti pois. Tallilta ei tainnut oikein muita kavereita jäädä.
Olen tuota defenssiä miettinyt ja siltä minustakin vaikuttaa. Tyttö ehkä pelkää tulevansa hylätyksi ja kokee tietynlaista ulkopuolisuuden tunnetta, pitää itseään tyhmänä ja häpeää oppimisvaikeuksiaan. On ollut kiusattu erityisopetuksessa käynnin takia. Muut luokan tytöt ovat kiinnostuneita meikeistä, askartelevat mielellään ja ovat muodostaneet tiiviin kaveriporukan. Meidän tyttö on kömpelö käsistään ja hienomotoriikka on heikkoa vaikka liikunta sujuukin, inhoaa kaikkia askarteluja ja käsitöitä, ei ole kiinnostunut mistään muotijutuistakaan eikä seuraa esimerkiksi tubettajia mitkä ovat hänen luokkansa keskuudessa pinnalla. On sellainen oman tiensä kulkija.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tosiaan harrastaa liikuntaa runsaasti, joogaa, tanssii, on käynyt ratsastamassa aiemmin, juoksee, tykkää käydä urheilukentällä treenaamassa ja pelaisi mielellään pallopelejäkin, mutta on niin ujo ettei ole uskaltanut joukkuepeliä aloittaa. On hyvin hoikka ja liikunnallinen. Nyt kesällä ollaan käyty paljon uimarannalla ja muutoin käydään usein uimahallissa. Muutenkin tehdään perheenä yhdessä asioita, tälle kesälle ollaan käyty huvipuistossa, kierretty museoita, käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä. Vielä ollaan menossa sukuloimaan tälle kesälle pohjoiseen ja kylpyläreissu ja leffaan meno tiedossa loman päätteeksi.
Kirjoja on hänelle luettu aina paljon, joka ilta iltasadut ja nyt koululaisena halunnut itse kuunnella äänikirjoja. Sanavarasto ei kuitenkaan ole karttunut vaikka mielellään kuuntelee äänikirjoja ja lukeekin itse myös tavallisia perinteisiä kirjoja. Kotona keskustellaan paljon ja isosisko osallistuu aktiivi
Mä en olisi huolissaan sanavaraston laajuudesta ollenkaan, lapsi kuitenkin puhuu. Ja saa kielellisesti kehittävää tekemistä ilmeisesti paljon mm. lukeminen ja äänikirjat. Puhuminen ei vaan ole kaikille ihmisille luontevin tapa kommunikoida, joillekin se voi olla vaikka piirtäminen tai tanssi tai musiikki. Ei pidä verrata lasta liikaa muihin lapsiin.
On ollut kiusattu ja on tosiaan äärimmäisen herkkä tulkitsemaan muiden katseita ja toimintaa, kokee kiusaamisena jo liian pitkän katsekontaktin ja usein sanoo, ettei opettaja pidä hänestä. Hänen mielestään kiusaamista on ollut myös se, että muut leikkivät eikä hän halua enää leikkiä. Kokee muut jotenkin lapselliseksi.
Ap