Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni nainen elää äidin varjossa?
17.07.2024 |
Minä aloin tässä miettimään, että olen elänyt koko elämäni todella vaativan äidin vaikutuspiirissä.
Teini pyysi koiraa ja minä vastaisin, että ei osteta koiraa vasta kun isovanhemmista aika jättää. En siis vieläkään osaa elää itselleni vaikka olen melkein 50-v.
Äiti ei antanut minun mennä lapsena balettiin, olin hänestä liian lihava. Ajatella lapsena!
En saanut mennä 18 vuotiaana festareille. Oli oltava nimet ja numerot selvillä minne menen ja häne soittanut vierailupaikan äidille.
Ei tullut minun ooiskelija-asuntoa katsomaan kuin vuosien päästä ja sanoi ensin että lattia on hirveä.
Ja lista jatkuu ja jatkuu.
Mitä tällä kirjoituksella haen. Haluaisin vapautua tästä taakasta ja elää vihdoinkin itselleni ja lapsilleni. Hitto ostan sen koiran ja hoidan sen. Hitto aloitan varmasti vatsatanssin ja lähden reppureissaamaan. Ennen kuin täytän 50.
Mitä ajattelette?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet Ap jo viisikymppinen ja itsekin äiti, niin kannattaa yrittää varmistaa ettei toimi oman äitinsä tavoin. Miten muuten miehesi suhtautuu asiaan, kokeeko hänkin että elät äitisi kontrolloimana?
En toimi kuin oma äitini. Keskustelen lasten kanssa ja he saa tuoda kavereita yökylään. Lasten kaverit moikkaa kaupassa minua itsenäisesti. Luulisin, että välit ovat ok.
Apllä ei ole miestä. Ei voi häneltä kysyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on ilkeä, pisteliäs, manipuloiva narsisti, joka lyttäsi itsetuntoni jo lapsena. Otin hänestä eron jo vuosikymmeniä sitten ja aloin elämään omaa elämääni ilman häntä. Vielä nytkin, olen 62v, hänen ilkeät sanansa kaikuvat takaraivossani. Edes terapia ei siihen auttanut, vaan koen edelleen olevani luuseri, josta ei koskaan tule mitään.
Höpö höpö taas. Täysipäinen ei jää jumiin johonkin äitiin.
No sehän siinä just on että pahimmillaan äiti voi aiheuttaa semmoisen eristämisen ja muun itsetuntovaurion ettei elämä välttämättä riitä sen korjaamiseen.
Itsellä tälläinen. Äitini ei kärsi mistä, hän sädehtii lukuisissa eri sivupersoonissaan. Kaikki ongelmat löytyvät muista.
Tuo on ihmisenä jotain niin käsittämätöntä että sitä on melko turha edes selittää normaalissa perheessä kasvaneelle.
Pitää tehdä ns. "äidinmurha", eli kylmän viileästi katkaista se napanuora äitiin. Äidin ja tyttären suhde voi olla pahimmillaan todella vaikea, ja silloin on paras kun on selvät sävelet molempiin suuntiin siitä, että kumpikin elää omaa elämäänsä omalla tavallaan eikä puutu toisen asioihin. Eikä ainakaan arvostellen. Ja antaa asioiden myös mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei äiditkään aina pahaa tarkoita.