Olympialaiset 2024 OFFICIAL
Virallinen ketju vuoden 2024 olympialaisille. M28
Kommentit (10479)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Ei ole, koska esimerkiksi USA:ssa liikunta arvioidaan numerolla (tai heidän tapauksessaan kirjaimella) ja voit ihan itse nähdä onko se johtanut 0 mitaliin.
Jos sillä koulu-urheilulla olisi edes tarkoitus. Olisi mahdollista edetä pitkälle jo koulun antamalla valmennuksella ja stipendejä parhaimmille. Haarahypyt tuskin pelastavat Suomen tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Seliseli. Jos ihmistä aidosti kiinnostaa tavoitteellinen urheilu, siihen ei koululiikunnalla ole paskankaan vaikutusta. Jos taasen ei kiinnosta, ei se kiinnostus jollain tunnin kouluhöntsäilylläkään nouse. Seuratoiminnasta se lähtee ja siitä, että kiinnostuneita ei pakoteta jo 10-vuotiaana treenaamaan 10 kertaa viikossa. Ja ennen kaikkea tarvitaan asiantuntevaa valmennusta sitten, kun ikää alkaa olla 15+. Ei mitään "yritä parhaasi katso mihin se riittää", vaan kunnon asennetta.
Ratamelonta on kunnon meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Ei ole, koska esimerkiksi USA:ssa liikunta arvioidaan numerolla (tai heidän tapauksessaan kirjaimella) ja voit ihan itse nähdä onko se johtanut 0 mitaliin.
Jos sillä koulu-urheilulla olisi edes tarkoitus. Olisi mahdollista edetä pitkälle jo koulun antamalla valmennuksella ja stipendejä parhaimmille. Haarahypyt tuskin pelastavat Suomen tilannetta.
Ei ole olemassa mitään koulu-urheilua. Koulussa on liikuntatunnit. Jos haluaa urheilla, meillä on sitä varten urheiluseurat. Kaikkea ei voi ulkoistaa koululle, vaan ihmisillä on omakin vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Seliseli. Jos ihmistä aidosti kiinnostaa tavoitteellinen urheilu, siihen ei koululiikunnalla ole paskankaan vaikutusta. Jos taasen ei kiinnosta, ei se kiinnostus jollain tunnin kouluhöntsäilylläkään nouse. Seuratoiminnasta se lähtee ja siitä, että kiinnostuneita ei pakoteta jo 10-vuotiaana treenaamaan 10 kertaa viikossa. Ja ennen kaikkea tarvitaan asiantuntevaa valmennusta sitten, kun ikää alkaa olla 15+. Ei mitään "yritä parhaasi katso mihin se riittää", vaan kunnon asennetta.
Pitäisi tarjota liikuntaa joka voi herättää sen kiinnostuksen. Mutta Suomen koulut ei taida oikein soveltua siihen.
Onko Suomessa urheilukoulua, samaan tapaan kuin Norjassa. Treenaavat sopivia määriä omia lajejaan, opettelevat syömään terveellisesti ja riittävästi, vaalivat lepoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Koululiikuntaa ei pitäisi olla ollenkaan. Se oli hirveää ja vihasin sitä yli kaiken. Tiesin muutenkin olevani kömpelö, lihava ja surkea ja se vei viimeisenkin kiinnostukseni liikuntaa kohtaan. En ole koskaan varsinaisesti mitään liikuntaa harrastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Seliseli. Jos ihmistä aidosti kiinnostaa tavoitteellinen urheilu, siihen ei koululiikunnalla ole paskankaan vaikutusta. Jos taasen ei kiinnosta, ei se kiinnostus jollain tunnin kouluhöntsäilylläkään nouse. Seuratoiminnasta se lähtee ja siitä, että kiinnostuneita ei pakoteta jo 10-vuotiaana treenaamaan 10 kertaa viikossa. Ja ennen kaikkea tarvitaan asiantuntevaa valmennusta sitten, kun ikää alkaa olla 15+. Ei mitään "yritä parhaasi katso mihin se riittää", vaan kunnon asennetta.
Ei kouluilla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Urheilu on vapaa-ajan toimintaa, jota harjoitetaan urheiluseuroissa. Siellä ne ongelmat ovat, eivät koulussa. Koululiikunta on koululiikuntaa ja urheilu on urheilua. Kaksi täysin eri asiaa.
Onko Suomessa urheilukoulua, samaan tapaan kuin Norjassa. Treenaavat sopivia määriä omia lajejaan, opettelevat syömään terveellisesti ja riittävästi, vaalivat lepoa jne.
---
Onhan meillä nopeana esimerkkinä nyt vaikka Mäkelänrinteen urheilulukio tai Vierumäen urheiluopisto. Urheilulukioita on kaikissa isommissa kaungeissa. Pienemmille tuon opastuksen hoitaa urheiluseura. Ei menestymättömyys siitä ole kiinni, etteikö osattaisi syödä ja levätä. Ihan muualla ovat ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisten huonon pärjäämisen syy koululiikunnassa? Jos liikuntatunneista ei annettaisi numeroa, niillä voisi ehkä olla hauskempaa ja lapset ehkä alkaisivat kiinnostua eri tavalla. Lisäksi koulun jälkeiset kerhot takaisin. Jotain täytyy alkaa tapahtua tai sitten ei enää kannata osallistua kisoihin. Onhan sekin vaihtoehto.
Seliseli. Jos ihmistä aidosti kiinnostaa tavoitteellinen urheilu, siihen ei koululiikunnalla ole paskankaan vaikutusta. Jos taasen ei kiinnosta, ei se kiinnostus jollain tunnin kouluhöntsäilylläkään nouse. Seuratoiminnasta se lähtee ja siitä, että kiinnostuneita ei pakoteta jo 10-vuotiaana treenaamaan 10 kertaa viikossa. Ja ennen kaikkea tarvitaan asiantuntevaa valmennusta sitten, kun ikää alkaa olla 15+. Ei mitään "yritä parhaasi katso mihin se riittää", vaan kunnon asennetta.
Neuvostoliitossa ainakin kykyjenetsijät kiersivät aivan tavallisia peruskouluja löytääkseen lahjakkuuksia koulun liikuntatunneilta. Sieltä parhaat sitten poimittiin treenattaviksi huipulle. Olisiko jollain tavoin sama systeemi myös Yhdysvalloissa käytössä?
Mäkelänrinteen urheilulukio on ainakin olemassa. Pojan luokkakaveri lähti sinne peruskoulun jälkeen. Lukion jälkeen haki ja pääsi Yhdysvaltoihin opiskemaan sekä urheilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Golfissa suomen naiset näyttävät tekevän kaikkensa että saisivat kaksi viimeistä sijaa.
Pystyisikö vasta-alkajakin hyvällä tuurilla saavuttamaan tuon Suomen golfnaisten tason? Sen huonoutta kun on nyt niin mediassa hehkutettu. En tiedä golfista juuri mitään.
Kymmenen lyöntiä per kierros yli par vaikealla kentällä on edistyneen harrastajan tasoa.
Raivostuttavaa tämä kiipeilyn termistö. Ajatukset harhailevat ihan muualle.
Turhaan te kouluista selitätte. Kaikki lähtee KOTOA. Jos lapsi oppii siihen, että ainut liikunta on käden liike sipsipussista suuhun, on ihan turha ihmetellä, että urheilussa ei tule menestystä.
Selostaja kiipeilyssä: Yleisö kaipaa toppia.😂🤣
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa urheilukoulua, samaan tapaan kuin Norjassa. Treenaavat sopivia määriä omia lajejaan, opettelevat syömään terveellisesti ja riittävästi, vaalivat lepoa jne.
---
Onhan meillä nopeana esimerkkinä nyt vaikka Mäkelänrinteen urheilulukio tai Vierumäen urheiluopisto. Urheilulukioita on kaikissa isommissa kaungeissa. Pienemmille tuon opastuksen hoitaa urheiluseura. Ei menestymättömyys siitä ole kiinni, etteikö osattaisi syödä ja levätä. Ihan muualla ovat ongelmat.
No millä ne seurat tavoittaa ne lahjakkaat lapset ja nuoret? Miten lapsi tai nuori osaa sinne seuraan hakeutua?
En kyllä itsekään sotkisi koulua ja urheilua, mutta olisi hienoa jos lapselle olisi tarjolla mahdollisuus ohjattuun liikuntaan ja ikäänkuin kuuluisi asiaan, että koulun jälkeen mennään kavereiden kanssa liikkumaan. Ei mitään ryppyotsaista menoa tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa urheilukoulua, samaan tapaan kuin Norjassa. Treenaavat sopivia määriä omia lajejaan, opettelevat syömään terveellisesti ja riittävästi, vaalivat lepoa jne.
---
Onhan meillä nopeana esimerkkinä nyt vaikka Mäkelänrinteen urheilulukio tai Vierumäen urheiluopisto. Urheilulukioita on kaikissa isommissa kaungeissa. Pienemmille tuon opastuksen hoitaa urheiluseura. Ei menestymättömyys siitä ole kiinni, etteikö osattaisi syödä ja levätä. Ihan muualla ovat ongelmat.
No millä ne seurat tavoittaa ne lahjakkaat lapset ja nuoret? Miten lapsi tai nuori osaa sinne seuraan hakeutua?
En kyllä itsekään sotkisi koulua ja urheilua, mutta olisi hienoa jos lapselle olisi tarjolla mahdollisuus ohjattuun liikuntaan ja ikäänkuin kuuluisi asiaan, että koulun jälkeen mennään kavereiden kanssa liikkumaan. Ei mitään ryppyotsaista menoa tietenkään.
No mikä estää sinua vanhempana ohjaamasta niitä lapsiasi liikkumaan kavereiden kanssa koulun jälkeen? Vai meinaatko, että kaikki pitää tulla ulkoa annettuna ja mitään ei tarvitse itse tehdä omien lastensa eteen? Koskee ihan kaikkia vanhempia, vaikka nyt kohdistankin viestin sinulle.
Mikä se typerä hoilotusbiisi joka tulee joka stanan päivä tuolla kisoissa? Jotenkin "oh sunny day" tms lauletaan.
Tavoitteelliseen ja menestyksekkääseen ammattiurheilijan uraan pyrkiessäkin pitäisi muistaa, että mikään eläkeikään kestävä ura se ei ole ja vain harvassa lajissa ja vielä harvempi suomalainen tienaa niin paljon miljoonia, että uran jälkeen ei tarvitse tehdä töitä ja rahat riittävät loppuelämäksi. Koulutukseen on siis myös panostettava ja töitä tehtävä urheilu-uran jälkeen. Jos jättää kaiken muun kuin urheilu on köyhyyden, työttömyyden, mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien riski suuri. Lisäksi monet urheilusankarit unohdetaan ja jätetään yksin ongelmineen tai niistä tehdään täysiä pellejä ja näistä tehdään kohujuttuja ja vaikeuksilla retostellaan ja myydään lehtiä. Näitä kohtaloita on monta.
Vois riskejä tyttölapsia houkutella voimalajien pariin. Ehkä useampi löytäisi liikunnan ilon. Kaikki ei halua hyppiä tai juosta, mutta moukari saattaa lentää.
Ei ole, koska esimerkiksi USA:ssa liikunta arvioidaan numerolla (tai heidän tapauksessaan kirjaimella) ja voit ihan itse nähdä onko se johtanut 0 mitaliin.