Mun mies ei kuulemma uskalla aina puhua totta vaan valehtelee, kun kuulemma suuttuisin kuitenkin.
Mitä mieltä olet tästä?
Toki olen joskus suuttunut jostain, en sitä kiellä. Mutta miten tuollaisen kanssa voisi elää. Niitä valheita sitten aina välillä paljastuu. Ja toki minä valheistakin suutun. Ja sen takia mun kanssa on vaikea elää.
Onko täällä joku, joka ei suuttuisi valehtelusta? Onko se muka joku syy valehdella, etten suuttuisi.
Kommentit (149)
Tämä on yllättävän yleistä. Olen itse nainen ja exäni joutui aina olemaan varpaillaan kanssani. Tajusin vasta jälkeenpäin kuin raskas ihminen olen ollut, enkä ihmettele jos/kun minulle kaunisteltiin asioita.
Kuuntelin veljeni vaimon nalkutusta veljestäni, kuinka veljeni sitä ja tätä ja miehet sitä ja tätä. Teki mieli sanoa että sinulle ei varmaan ole kauhean kiva kertoa asioita kun tylytät ja lyttäät aina ihan kaiken. Osa miehistä on aivan syystäkin alkanut pelkäämään kumppaniaan, naiset osaavat olla todella julmia sanallisesti.
Jokainen voi mennä peilin eteen miettimään, niin miehet kuin naisetkin. Olenko minä sellainen ihminen jolle on helppo puhua, saanko kiukkukohtauksia mitättömistä syistä, arvostelenko toisia?
Näin on ollut aina maailmassa. Miehen rooli on viihdyttää naista, ei suututtaa. Nainen on vaikeasti tavoiteltava ja voi suutahtaa.
Naiset on aikuisia lapsia. Niitä pitää puijata ettei ne ala rääkymään.
Vierailija kirjoitti:
Ellet tivaa koko ajan, paheksu, arvostele ja painosta, tuskin on syytä kiertää ja valehdella. Ehkei se ole noin ihan kuin mies sanoo? Mitä jos mies valehtelisi muutenkin vai tosiaan pelkää kauheasti mitä sanot. Missä se rehellinen kumppani on sitten. Edes osarehellinen. Hmm. Ehkä asia selviää tai hyvään suuntaan.
En todellakaan ole mikään tivaaja tai tenttaaja.
Saatan tehdä kysymyksen johon vastaa suoraan. Jälkeenpäin jostain selviää että oli vale. Yleensä itse puhuu itsensä pussiin myöhemmin tai kuulen toiselta. Ja nämä valheet ei edes ole semmoisista asioista, jotka voisi esim eroon johtaa. Mutta valheet voi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oot vissiin aika läski
Läskeille vaimoille voi valehdella vai? :D
Vierailija kirjoitti:
Oot vissiin aika läski
Saako läskeille siis valehdella? En tiennytkään, täytyy alkaa vedättämään pomoa ja avomiestä ihan rehdisti.
Riippuu varmaan minkälaista suuttumista. Jos taipumusta aggressiivisuuteen suuttuessaan ymmärrän, jos ei niin helposti halua sanoa muuta kun kivoja juttuja. Ja hos henkilön tuntee niin tietää mistä jutuista tykkää kuulla ja mitkä ei ole ok.
Vaikka: Harvinaisen iso vesilasku. Ei kannata sanoa.
Mennään kauppaan. Mä maksan. Ihan ok sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen avovaimoni kyseli asioita, joihin ei voinut vastata rehellisesti niin, etteikö hän olisi suuttunut. Ylensä yritin olla vastaamatta tai muuttaa puheenaihetta. Jos se ei onnistunut, livautin valkoisen valheen, kun en halunnut alkaa riitelemään.
Mitä hemmettejä on parisuhteessa asiat joihin ei voi vastata rehellisesti?
No esim minun ex tivasi koko ajan, että milloin vien hänet näytille vanhemmilleni. Samalla tivasi myös, että milloin vaihdan paremman profiilin työpaikkaan tai haen korkeakouluun. Viihdyin itse silloisessa työssäni ja vanhemmilleni taasen en vie näytille naista sellaisesta suhteesta, jonka koen noin epävakaaksi.
Pikkasen väärä kumppani on tullut valittua, jos ei pysty mihinkään hänen kysymykseensä vastaamaan valehtelematta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellet tivaa koko ajan, paheksu, arvostele ja painosta, tuskin on syytä kiertää ja valehdella. Ehkei se ole noin ihan kuin mies sanoo? Mitä jos mies valehtelisi muutenkin vai tosiaan pelkää kauheasti mitä sanot. Missä se rehellinen kumppani on sitten. Edes osarehellinen. Hmm. Ehkä asia selviää tai hyvään suuntaan.
En todellakaan ole mikään tivaaja tai tenttaaja.
Saatan tehdä kysymyksen johon vastaa suoraan. Jälkeenpäin jostain selviää että oli vale. Yleensä itse puhuu itsensä pussiin myöhemmin tai kuulen toiselta. Ja nämä valheet ei edes ole semmoisista asioista, jotka voisi esim eroon johtaa. Mutta valheet voi. Ap
Sehän näillä kroonisilla valehtelijoilla oudointa onkin, että valehdellaan myös asioista, joilla ei ole mitään väliä. Sitten ei enää edes muisteta mitä on valehdeltu, ja valehdellaan lisää päälle, kun toinen huomaa epäjohdonmukaisuudet. Pohjasakkaa, hanki parempi mies.
Joidenkin kanssa on pakko toimia näin. Kysyvät kysymyksiä ja tosi vastaus aloittaa riidan, kumpi tahansa vastaus on väärä tai tulkitaan valehteluksi. "Olenko mielestäsi lihava?" tai "olisitko kanssani jos olisin mato?"
Oon kokenut saman. Ymmärrän jos se sun reagointi on oikeesti vahvaa suuttumista ja tietyistä asioista kyllä saa suuttua. Itse jätin tuon valehtelevan luuserin. Sen äiti suuttu aina kaikesta nii varmaa jäi siitä toi toimintamalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.
Eihän kukaan tolkun mies halua vaimoaan suututtaa. Siitä tulee vain huutoa. Parempi jättää kertomatta tai muunnella totuutta sopivasti.
Sitten on myös sellainen vaihtoehto, että jättää kokonaan perseilemättä.
Joo, ei ole normaalia. Mutta patologisilla valehtelijoilla on juuri tuommoinen metodi. On hiton raskasta, kuin hyllyvällä suolla. Jos pitkäaikainen käyttäytyminen, niin tuskin muuttuukaan enää. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.
Eihän kukaan tolkun mies halua vaimoaan suututtaa. Siitä tulee vain huutoa. Parempi jättää kertomatta tai muunnella totuutta sopivasti.
Juurikin näin. Sitäpaitsi vaimo jankuttaa ja jankuttaa siitä sitten tunteja, päiviä... Jos kertoo totuuden. En todellakaan kerro.
Olenko maailman kaunein?
Onko naapurin Pirkko kaunis?
Oletko koskaan rakastanut ketään muuta kuin minua?
Pidätkö vanhemmistani/sisaruksistani/suvustani?
... jne loputtomiin 🙄
Eli mies kääntää oman valehtelunsakin sinun syyksi...Sitä kutsutaan henkiseksi väkivallaksi.
Naisia pitää aina miellyttää ja pitää heidät hyvällä tuulella. Silleen sujuu kaksin mukavammin.