Lue keskustelun säännöt.
Äitini saa minussa aggression pahasti pinnalle. Kun on luonani niin vahtii mitä kaikkea minun pitää tehdä. Mitä tehdä?
17.07.2024 |
Tottakai äiti on minulle tärkeä ihminen ja yritän parhaani. Tuntuu kuitenkin, että jokainen kerta kun olemme yhdessä niin hän saa minussa todella vahvan vihan tunteen pinnalle loppuen lopuksi.
Taas meni vapaani koko ajan jotain tehdessä. Olivat minun luonani ja jatkuvasti piti siivota, leipoa, tehdä ja hoitaa. Katseli kun imuroi ja käski olla tarkempi, näytti mistä pitää imuroida ja miten. Sitten ennen kun sain yhden homman tehtyä niin kysyi jo, että koska oikein aion tehdä asian x. Ihan jatkuvasti. Itse välillä istui ja katsoi sivusta. Ärähdin muutaman kerran, että haluan välillä vain rentoutuakin.
Kyllä hänkin puuhasteli mutta oikeasti ei mitään iloa kun täytyy koko ajan suorittaa eikä mikään riitä. Siinä sitten hymyili ivallisesti kun ärähdin tai katsoi kummeksuen. Sitten vain hengitin syvään ja yritin koota itseäni tauoilla ja jatkaa sitten hommia.
Tämä on joka kerta. Minä teen, kokkaan, leivon, siivoan ja pitää koko ajan keksiä jotain uutta ja luovaa tai siistimpää lopputulosta. En minä ole sellainen ihminen, että kiinnostaa hääräillä jotain.
En minä hänenkään kotona neuvo tai patistele. Eikä sielläkään ole edes niin siistiä että voisi minulle kuittailla.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki megafoni. Huuda sillä hänen korvaansa: " Pää kiinni, äm-mä! "
Laske megafoni alas. Kysy normaalisti: " Otatko kahvia? "
Loppuu se. Takaan.
Tämäkin sai taas aikaan minulle yöllä itkua ja ahdistusta. Mietin paljon miksi en vain voi riittää tässä maailmassa. Ap
Googlaa äitihaava, ylisukupolvinen trauma. Niillä pääsee eteenpäin. Sun pitää pistää loppu tolle ennenkuin katkeroidut ja elämä livahtaa ohi äitin marionettina
Ei kai kukaan tuollaista käytöstä omassa kodissaan jaksaisi. Elät ja olet kuten haluat. Olet aikuinen ihminen, jonka ei tarvitse ottaa vastaan käskyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli kylään sitä, ongelma ratkaistu. Selvästi ei osaa olla oman lapsensa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästät äitisi hääräämään omaan kotiisi?
Äitisi mikromanageeraa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aikuinen ihminen ei osaa sanoa, että "en minä nyt tee mitään. Ja sinäkään et tee täällä mitään, koska tämä on minun kotini". Kuinka paskanen se kotisi on jos sitä pitää vierailun aikana ryhtyä siivoamaan.
Anoppi harrasti näytösluontoisesti tuollaista meillä, eikä lähtenyt kulumallakaan omaan kotiinsa joka on valitettavasti samassa kaupungissa. Ratkaisu: tapaamiset hänen luonaan tai sunnuntailounas jossain Rossossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten aikuinen ihminen ei osaa sanoa, että "en minä nyt tee mitään. Ja sinäkään et tee täällä mitään, koska tämä on minun kotini". Kuinka paskanen se kotisi on jos sitä pitää vierailun aikana ryhtyä siivoamaan.
Anoppi harrasti näytösluontoisesti tuollaista meillä, eikä lähtenyt kulumallakaan omaan kotiinsa joka on valitettavasti samassa kaupungissa. Ratkaisu: tapaamiset hänen luonaan tai sunnuntailounas jossain Rossossa.
Mun äiti vaan nauroi ivallisesti, haukkui murrosikäiseksi ja kyykytys senkun paheni kun noin sanoi. Lopetti vasta sitten kun sain lapsen, ilmeisesti alkoi hiipiä pelko perseeseen ettei pääse lapsia tapaamaan jos ärsyttää mua tarpeeksi. Toki on yrittänyt päsmäröidä lasten kasvatustakin mut sille pistin äkkiä pisteen. Sanomattakin lienee selvää että välit nykyään aika kalseat, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole montaa päivää kun kaksikin keskustelua, äiti/anoppi eivät tee mitään vaikka saattavat kolmekin tuntia istua kylässä.
Ihmisten pitäisi vaihtaa näitä äitejä/anoppeja keskenään
Ap vinkuu että tarvitsee terapiaa. Ei jumalauta. Yksikään ihminen ei ole vastuussa omasta vanhemmastaan, kaikkein vähiten juoposta ja persoonallisuushäiriöisestä äidistään.
Äitejä ei tarvitse miellyttää.
Miten vtussa tuollainen hirviö voi olla sinulle tärkeä ja rakas, ap? Olet itse mahdollistanut äitisi perseilyn. Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee.
No siinä tapauksessa voi suuttua tai pettyä kun en saa mitään aikaiseksi. Tai kuittailla joko suoraan tai hienovaraisesti. Eikä siinä mitään jos jotain puuhastellaan mutta että niin tarkkaan ja koko ajan, niin ei kyllä ole minun juttu sellainen. Tykkään kokkailla ja että on suurin piirtein siistiä mutta joku tuossa meidän yhtälössä vain ottaa pahasti pattiin välillä. Ap
Olet aikuinen ihminen. Äiti suuttuu ja pettyy vai sinä suutut ja petyt. Aseta rajat äidillesi.
Ei sinun auta muu, kuin tehdä rajat selviksi. Niin tiukasti, että äitisi tajuaa. Hän lienee kuitenkin täysivaltainen omista asioistaan päättävä ihminen, niin kuin olet sinäkin, niin se on hänenkin opittava päästämään irti. Eihän hän ventovieraan ihmisen kodissakaan rupea huseeraamaan ja määräämään, joten miksi ihmeessä sinun kotonasi niin käy? Voi olla, että hän uhriutuu, syyttelee, heittäytyy marttyyriksi, suuttuu ja huutaa, mutta mitä sitten? Itse hänen on nekin tunteet käytävä läpi, ne eivät ole sinun vastuullasi. Olet päästänyt tilanteen liian pitkälle, joten siitä irti riuhtaisukin tulee olemaan vaikeampaa, mutta jos aiot säilyttää edes jonkinlaiset välit, sinun on katkaistava äitisi tuhoisa käytös.
Oma äitini yritti muutamaan otteeseen kasvattaa minua, kun olin jo kolmekymppinen. Se ei tullut aikaisemmin esiin, mutta muutettuamme toiselle puolen Suomea lyhyet visiitit eivät enää olleet mahdollisia. Parin tällaisen visiitin aikana hän koetti vanhaa keinoa kasvattaa häpeällä, kun en ollut toiminut, kuten hän olisi halunnut, mutta annoin välittömästi takaisin, joten hän kyllä tajusi lopettaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan todeta että "neiti (vai rouva) istuu vaan sohvalle ja ei kerro ohjeita imuroimiseen" että nyt pitää lopettaa neuvominen. Älä miellytä ja käytä vapaitasi pelkkään leipomiseen. Elä omaa elämää. Äiti saa kyllä lepomuksia, ellei ole hyvin iäkäs ja leipomot on keksitty.
Eikun nimenomaan laittaa äidin imuroimaan, kun tämä on selvästi parempi. Ja itse sitten kyttää, ohjeistaa ja piikittelee. Jospa sitten menisi perille.
Oma äitini on samankaltainen. Meille hänellä ei ole mitään asiaa ennen kuin opettelee käyttäytymään ja tätä tuskin tulee tapahtumaan. Rajojen asettamisesta on seurannut mm. mustamaalausta selän takana. Silti on ollut hyvä päätös ottaa etäisyyttä ja lopulta katkaista välit kokonaan.
Ilkeily ja kontrollointi usein naamioidaan huolehtimiseksi ja välittämiseksi. Eron huomaa, kun kohtaa ihmisiä, jotka välittävät oikeasti. Valitettavasti kaikki eivät saa tätä kokea lapsuuden kodissa.
Tee vastavierailu. Nyrpistelw jo eteisessä äitisi kodin ummehtubutta sisäilmaa ja totea silmiä pyöritellen, että täälä on hometta ja sädesientä, laita sukkiesi päälle muovisuojat. Pyyhkäise sormella pöydän pintaa ja kysy, että eikö täällä ikinä siivota, onko pölynimuri tuttu laisinkaan. Passita äidin kumppani pesulle ja parranajoon, sillä se haiseva, apinaa muistuttava karvainen rötjäke ei täytä homo sapiens -määritelmää. Juo kahvia omasta termarista(koska äidin kahvikupeissa on sylkijäämiä em. rötjäkkeestä lähtöisin. Huonosti tiskattu siis, jos on tiskattu ollenkaan) ja kampaa jossain välissä olkkarin maton hapsut. Poistu yllättäen, mitään sanomatta ja niskoja nakellen. Jäi äiti itkemääääään.....
Äitini on hankala myös. Olen laiska, kun asiat on vähän rempallaan. Todellisuudessa olen kroonisesti sairas. Tee mitä pystyt / haluat ja anna neuvojen ja kitinän mennä ohi korvien. Jotkut äidit ei koskaan opi.
Taannut näköjään lapseksi äitisi edessä. Olisiko jo aika kasvaa aikuiseksi? Ottaa vastuuta hiukan tekemisistään!
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin sai taas aikaan minulle yöllä itkua ja ahdistusta. Mietin paljon miksi en vain voi riittää tässä maailmassa. Ap
😂😂😂😂
Yhdellä pytyllä vessassa käy.