Lue keskustelun säännöt.
HS mielipiteessä kehotetaan vanhuksen luo yllätysvierailulle. Mitä mieltä?
17.07.2024 |
Kas kun tätä eilistä mielipidettä ei ole täällä käsitelty.
Minusta törkeähkö ehdotus: kyllä vanhuksilla on oikeus siihen, että häneltä kysytään etukäteen, saako ylipäätänsä tulla.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Kuva vanhuksesta tuijottamasta ikkunasta mitään tekemättä, siistissä mekossa, on aika "väritetty". Voipi olla vaikka siivoamassa tai suihkussa tms, ja sitten: Yllätys!!! HUI.
Tai piiskaamassa tuhmaa pikku poikaystäväänsä.
Vanhuksia on moneen lähtöön. Suurin osa niistä ei oe avuttomia hiirulaisia, jotka silmät kyynelissä kiittää touhutäti tättähääeän tullessa yllätysvierailulle.
Ne on yksilöitä kuten kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa aika huoleton lukijan mielipide. Hyvää kai tarkoitti. Kaikki vanhukset eivät asu maaseudulla omakotitaloissa ja pihaan vain kaarretaan autolla. Kaupunkioloissa asuvat vanhukset joutuvat vastaamaan summerin soittoon ja huonokuntoiset eivät pääse edes ylös vastaamaan summerin soittoon saati uskaltaisivat, niin aina on huomaavaisempaa soittaa etukäteen. Varmasti moni vanhus kuljettaa luuria mukanaan, niin kuin iäkäs äitini kaulassa roikkuvassa pussukassa, joten jo hänen itsensä toivomana hän haluaa tietää kuka tulee ja koska. Ei hänen kotiinsa rymistellä tuosta vain, vaikka olisikin avaimet hallussani.
Jos tuon jutun kirjoittaja tuntisi vanhusten maailmaa enemmän hän tietäisi, että se mukana tuotu kahvipulla voi olla iloinen yllätys. Ja jos vieras tajuaa tarjoutua avuksi keittämään kahvit, tiskaamaan tiskit voi vanhus todellakin nauttia vierailusta pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut matkapuhelimia, eikä puhelimia ylipäänsäkään. Silloin oli aika normaalia pistäytyä vaikka naapuriin ilmoittamatta etukäteen. Ei se enää sovi.
Sitten piti olla kuin neula paperissa, mitä ihmisetkin sanoo jos ne näkee. Naapurista kyllä osattiin arvioida, milloin sopii tulla ja milloin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa yllätysratsialta. AAAHAAA! Tutkitaanpa siisteys ja lääkedosetti ja jääkaappi!
Sitähän se osittain on. Mutta jos on aihetta epäillä elämänhallintaongelmia, näinhän vastuullinen toimii.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että täällä kommentoijat ovat about 20-30 vuotiaita. Ei mitään tajua asioista. Tottakai sitä vanhusta voi mennä moikkaamaan tuosta vaan.
No ei voi, ainakaan meidän suvussa. Ei ne ole kotona. Tai jos ovatkin, niillä on homma kesken.
Jos vanhus tahtoo vieraita, se kutsuu niitä, ihan kuten kaikki muutkin.
Ja suurin osa nykyvanhuksista on elänyt koko ikänsä kaupungeissa. Äitini on ainoa tuntemani maalaistaustainen ja asuu nykyäänkin maalla, ja sen luo kaikkein vähiten voi mennä kutsumatta.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei soittaisi ja sanoisi: tuli mieleeni haluaisitko tulle kivaan kahvilaan kanssani ja minä maksan ne kahvit. Ei olla nähty pitkään aikaan. Haen sinut autolla jos...
Miksei, mutta kiva kahvila voi olla vaikka 50 km päässä. Haetko tosiaan?
Vierailija kirjoitti:
Olipa aika huoleton lukijan mielipide. Hyvää kai tarkoitti. Kaikki vanhukset eivät asu maaseudulla omakotitaloissa ja pihaan vain kaarretaan autolla. Kaupunkioloissa asuvat vanhukset joutuvat vastaamaan summerin soittoon ja huonokuntoiset eivät pääse edes ylös vastaamaan summerin soittoon saati uskaltaisivat, niin aina on huomaavaisempaa soittaa etukäteen. Varmasti moni vanhus kuljettaa luuria mukanaan, niin kuin iäkäs äitini kaulassa roikkuvassa pussukassa, joten jo hänen itsensä toivomana hän haluaa tietää kuka tulee ja koska. Ei hänen kotiinsa rymistellä tuosta vain, vaikka olisikin avaimet hallussani.
Jos tuon jutun kirjoittaja tuntisi vanhusten maailmaa enemmän hän tietäisi, että se mukana tuotu kahvipulla voi olla iloinen yllätys. Ja jos vieras tajuaa tarjoutua avuksi keittämään kahvit, tiskaamaan tiskit voi vanhus todellakin nauttia vierailusta pelkästään.
Jos et pääse sängystä ylös, paikkasi ei enää ole yksin kotona.
Kun kirjoitat, muista kappalejako. Se tulee digivälineessä noin joka virkkeen (tai joka toisen) jälkeen ja helpottaa lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni jutussa puhutaan entisaikojen vanhuksista. Nykyajan vanhukset on jo nuorempaa sukupolvea. Kun olin lapsi, mummoni oli vielä tuota spontaania kyläilysukupolvea. Mutta eivät enää vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo kirjoituksen sanoma ollut välittäminen. Että muistaa ne vanhuksetkin. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole todellakaan ketään. Nuorena tuollaista yksinäisyyttä ei ymmärrä. Fiksu lukija varmaan tajuaa, että voi itsekin kantaa huolta muista. Ei kannata raivostua, vaikka tunteekin piston sydämessään.
Tarkkaan ottaen kenen pitäisi mennä yksinäisen vanhuksen luo kylään, jos sillä ei ole ketään? Jonkun ventovieraanko? Ja tämä mielestäsi sitä yksinäisyyttä jotenkin lievittäisi, eikä olisi yhtään ahdistavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kyseistä kirjoitusta. Vanhusten kanssa olen ollut tekemisissä 60 vuotta. Kukaan koskaan missään, ei edes maaseudulla tykkää yllätysvieraista. Kaikkein kamalinta on jos joku vieras ihminen tunkee sisälle ja olettaa että on kahvia tarjolla. Ei ole. Soittaako ja kertokaa koska tulette ja kysykää, tuonko pullaa ja kahvipaketin.
Yllätysvieraat on aina enemmän tai vähemmän ei toivottuja. Oli minkä ikäinen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 67-vuotias, ja meille ei yllätysvierailulle tulla. Eikä tulla edes ilmoittamalla, vaan sopimalla etukäteen siitä käynnistä.
Mun lapsuudessa 80-luvulla mummi kyllä ramppasi meillä päivittäin ihan noin vain ilmoittamatta. Äiti myös pyörähti mummilla meidän lasten kanssa vähän väliä.
Mummi oli aika yksinäinen ja varmaan hukassa itsensä kanssa papan kuoltua. Äitini väsyi joskus tähän ja laittoi minut ja sisarukseni mummille seuraksi.
Nyt jälkeen päin kuviot olivat aika rajattomia. Kenelläkään ei ollut yksityisyyttä, omaa rauhaa tai omaa aikaa. Koko ajan oli joku siinä ympärillä ja koko ajan piti ajatella toista ihmistä jatkuvine tarpeineen. Silti kukaan ei näyttänyt osaavan ottaa vastuuta itsestään ja omista tarpeistaan. Syyllistämistä ja marttyyrin viittaan oltiin kääriydytty kovin tiukasti.
En koskaan kuvittelisikaan meneväni kenenkään kotiin ilman kutsua. Äidilleni on pitänyt laittaa rajoja, ettei lapsuuteni kaltaista kuviota aleta toistamaan nyt minun ollessa perheen äiti ja äitini ollessa lähes 70-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiitos! Olen tehnyt kaikille selväksi, että kannattaa ilmoittaa, jos ovat tulossa, koska en pidä yllätysvieraista, enkä aina ole edes kotona. Ikää on jo sen verran, että useimmat tutut, ystävät ja sukulaiset kyllä tietävät tämän. Olen 83v.
En ilahtuisi yllätysvierailusta. Olen 75 ja minulla on usein "projekteja" kesken. Rupea siinä sitten kestitsemään vieraita. Kun on etukäteen sovittu vierailusta, siihen valmistautuu sekä tarjoilujen että henkisen iloitsemisen puolesta.
Minun käsittääkseni riippuu ihan vanhuksesta. Joku voi ilahtua kovastikin ja toinen taas on reissun päällä ja saa turhaan pimpotella. Ei tuo ole lähtökohtaisesti huono, eikä hyvä idea.
Vanhus saattaa olla just sairaalassa kun teet yllätyskäynnin
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut matkapuhelimia, eikä puhelimia ylipäänsäkään. Silloin oli aika normaalia pistäytyä vaikka naapuriin ilmoittamatta etukäteen. Ei se enää sovi.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Olen asunut omillani kohta 40 vuotta, enkä ole näinä vuosina päässyt tai saanut käydä äitini luona kuin kolme kertaa.
Äitini ei halua minua kotiinsa, nuo kolme kertaa ovat tapauksia jotka on sovittu kuukausia ennen vierailuja (joulun alla). Eikä silloinkaan ole eteistä pidemmälle kutsuttu, sen verran sisätiloihin, että sain annettua joulumuistamiset. Ajoin kuitenkin noin 250 km suuntaansa, mutta ei edes vettä tarjonnut. Jatkossa laitoinkin muistamiset postipakettina.
Eikä äidille sopinut tapaamiset kahvilassa viikkojen varoajalla, hänellä kun on muutakin tekemistä kuin istua kanssani kahvilassa tai ravintolassa.
Eiköhän tuo kirjoituksen sanoma ollut välittäminen. Että muistaa ne vanhuksetkin. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole todellakaan ketään. Nuorena tuollaista yksinäisyyttä ei ymmärrä. Fiksu lukija varmaan tajuaa, että voi itsekin kantaa huolta muista. Ei kannata raivostua, vaikka tunteekin piston sydämessään.