Onko vaihdevuodet semmoinen kun olisi koko ajan pms?

Jollain on ja jollain ei.

Ei ole, mutta siinä missä tuon pms:n ajankohdan tietää niin (esi)vaihtarien aikaan sitä "mustaan aukkoon hyppäämistä" eli alakuloa ja toisaalta myöskään armotonta vitutusta ei oikein voi ennakoida. On niillä varmasti joo jokin rytmi, mutta siinä rytmissä ei ole mitään logiikkaa ja ei edes niin, että toinen seuraisi aina toista.

Suurimman osan aikaa on onneksi ihan ok/normaali olo, mutta sen jatkumiseen esim iltaan asti ei kannata itseään tuudittaa.

Ei todellakaan mulla ainakaan. Kärsin inhottavista pms-oireista, kuten turvotuksesta, mielialan vaihteluista ja synkistä ajatuksista - ja mikä helpotus, kun ei ole sellasta enää. 

Hikoaminen oli pahinta. Hikosin yöllä märäksi niin että heräsin siihen. Muutenkin univaikeuksia. Tällä oireella sain hormonikorvaushoitoa. Syönyt 10 v enkä lopeta. Nyt syön joka toinen päivä. N60

Mulla ei ole mitään oireita vaan on tosi mukavaa, kun menkat loppuivat, ja siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan mulla ainakaan. Kärsin inhottavista pms-oireista, kuten turvotuksesta, mielialan vaihteluista ja synkistä ajatuksista - ja mikä helpotus, kun ei ole sellasta enää. 

OKei. Itse olen lähes koko ajan ärtynyt ja vihainen 😔

Minusta tämä vaihtariaika on melko lailla yks yhteen sen kanssa mitä aikanaan väitettiin / varoiteltiin murrosiän olevan. 

Murrosikä ei tuntunut itsellä oikein miltään. Harmi vain, että siihen murrosikäisen oikutteluun ja raivoonkin suhtaudutaan poikkeuksetta ymmärryksellä ja lempeästi toisin kuin keski-ikäiseen naiseen joka kärsii vastaavista tuntemuksista niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä vaihtariaika on melko lailla yks yhteen sen kanssa mitä aikanaan väitettiin / varoiteltiin murrosiän olevan. 

Murrosikä ei tuntunut itsellä oikein miltään. Harmi vain, että siihen murrosikäisen oikutteluun ja raivoonkin suhtaudutaan poikkeuksetta ymmärryksellä ja lempeästi toisin kuin keski-ikäiseen naiseen joka kärsii vastaavista tuntemuksista niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Niin tämä. Minä en hirveästi kipuillut murrosiässä, panttasin näköjään henkiset myrskyt sekä esi-, että varsinaisiin vaihdevuosiin. Hikoilin yöt niin, että pidin isoa pyyhettä alla ja toista varalla, heitin unentokkurassa edellisen likomärän pyyhkeen lattialle ja otin uuden ihanan kuivan alle. Ja ne mielialan vaihtelut, oli todella, todella tekeminen, että pystyi joskus hillitsemään itsensä. Pahinta oli kun ne raivopuuskat tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt onneksi jo viimein ohi olleet jo vuosia. Veikkaan, että mulla ainakin huono uni kärjisti hormonimyräkkää. 

Tuskinpa. En tunne muita kuin rauhoittuneita naisia (ja miehiä, miehilläkin laskee hormonitasot). Ne joilla on sairauksia, esim. masennusta, saattaa masentua hetkellisesti.

En tiedä mistä se käsitys tulee, että naiset sekoaa iässä 40......55. Tulee paussia ja paussin paussia. Ehkä se sekoittaa päätä, jos käyttää päihteitä tai laiminlyö muuten terveyttä. Toisin sanoen ei ole terve.

Korjatkaa jos olen väärässä. Onko urheilijoilla (raittiilla) ollut pahoja oireita?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä vaihtariaika on melko lailla yks yhteen sen kanssa mitä aikanaan väitettiin / varoiteltiin murrosiän olevan. 

Murrosikä ei tuntunut itsellä oikein miltään. Harmi vain, että siihen murrosikäisen oikutteluun ja raivoonkin suhtaudutaan poikkeuksetta ymmärryksellä ja lempeästi toisin kuin keski-ikäiseen naiseen joka kärsii vastaavista tuntemuksista niin fyysisesti kuin henkisestikin.

No ei ole mitään syytä antaa aikuiselle, aikuisen elämänkokemuksen omaavalle ihmiselle vapaalippua törkeään käytökseen vain koska hän on tietyn ikäinen ja käy muutosta läpi.

Itse pitää tajuta hakua apua, jos ei hallitse tunnerektioitaan.

Meillä juuri tuollainen salamaraivarihullu riehuu  jo monetta vuotta putkeen ja alkaa pilkkuhiljaa tuntus että lapset täytyy saada turvaan edes puoleksi ajasta. Kasvavat aivan hermoheikoiksi jatkuvasta raivoamisest ja "väärin tehty"-huomauttelusta.

Menin niin sietämättömäksi, että mies jätti :(

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan mulla ainakaan. Kärsin inhottavista pms-oireista, kuten turvotuksesta, mielialan vaihteluista ja synkistä ajatuksista - ja mikä helpotus, kun ei ole sellasta enää. 

Mulla on nyt vasta alkanut pms tuntua. N51.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä vaihtariaika on melko lailla yks yhteen sen kanssa mitä aikanaan väitettiin / varoiteltiin murrosiän olevan. 

Murrosikä ei tuntunut itsellä oikein miltään. Harmi vain, että siihen murrosikäisen oikutteluun ja raivoonkin suhtaudutaan poikkeuksetta ymmärryksellä ja lempeästi toisin kuin keski-ikäiseen naiseen joka kärsii vastaavista tuntemuksista niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Sama täällä.

Osa hormoneista tuntuu katoavan ja tulee täti tai mummo.

N 56 ja mulla ei ole ollut muita oireita tähän mennessä kuin hiljalleen vähenevät kuukautiset. Parin vuoden ajan on ollut välillä muutamia kuukausia ilman kuukautisia. Nyt viimeisimmät huhtikuussa, joten koko ajan odottelen, että olivatko nyt vikat vai ei. Niveliä särkee rasituksessa. Mielestäni ei muita oireita. Nukun hyvin, olen ollut ärtyisä helposti aina, joten sekään ei ole muuttunut. 

Hakekaa apua noihin raivoihinne ja tunnehumppauksiin, jos teilla on jonkinmoisia läheisiä tai perhettä. Tuo on sellaista myrkkyä joka ei unohdu ja mitä ei anneta anteeksi - pilaatte monta elämää omanne lisäksi.

Ei, ainoat oireet oli kuumat aallot. Nekin pikkuhiljaa hiipumassa, onneksi!