Miksi lapset muuttavat vanhemmistaan kauas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin kehyskunnasta. En muuttaisi sinne takaisin mistään hinnasta. Sinne jäi kouluajoilta ne vitosen oppilaat. Joku vanhempana on paluumuuttanut perittyään vanhempiensa talon, mutta useimmat ovat selvinneet maailmalle. Miksi sinne vanhempien maailmaan pitäisi jäädä koko iäksi?

Suurin osa suvustani on liuennut muualle aikojen saatossa. Minulla on syvät juuret syntymäkuntaan isäni puolelta, mutta ollut enimmäkseen ulkopuolinen. 

Ihan tervettä vaihtaa maisemaa ja etsiä uusia elämisen mahdollisuuksia. 

Ja nyt on äitikin muualla, kun isä on kuollut.

Ei ole töitä. Naisena voisin olla kotiäitinäkin, mutta nykymiehet eivät suostu siihen, tai sitten pitää ottaa joku naista hakkaava juntti

Oma äitini on muuttanut myös kaupunkiin. Miksi itse homehdut siellä maalla, jos kaipaat lapsiasi?

Muutin toiselle paikkakunnalle opintojen takia. Opintojen jälkeen muutin sitten vielä toiselle paikkakunnalle miehen perässä.

Entä se lapsen puoliso? Ennen vanhaan ne otettiin kotikyliltä, mutta geneettisesrikin kestävämpää sekoittaa sakkia.  Molempien kotikuntaan ei voi samanaikaisesti palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin 19-vuotiaana 400 kilometrin päähän lapsuudenkodistani syystä että inhosin sitä perähikiää ja kaipasin omaa elämää. Takaisin en mene ikinä, sinne juoruämmien ja -ukkojen pällisteltäväksi. 

Samallaisia ihmiset on jokapuolella

No ei ole! Ero on kuin yöllä ja päivällä. Itse asun Helsingissä ja vanhempani pienessä körttipitäjässä siellä kaukana, ja kun kyseessä on tosiaan pikkukylä, kaikki tuntevat toisensa ja luulevat tietävänsä kaikkien muiden asiat. Tottakai täälläkin juorutaan, mutta mittakaava on aivan toista mitä siellä pikkupitäjässä, eikä täällä koko kylä tiedä heti, jos vaikka käyt lääkärissä/apteekissa/kaljalla tai mitä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni varmasti palaisi tai ainakin harkitsisi paluuta, jos löytyisi sieltä "maalta" töitä ja mahdollsiesti vielä kumppanillekin töitä.

Yliopisto-opiskelija

En missään tapauksessa muuttaisi takaisin, vaikka olisi mikä jobi tarjolla.

Tunkkainen, umpimielinen ja häviäjien ilmapiiri leijailee lapsuuteni pienpaikkakunnalla.

Vanhempani asuvat pk-seudulla ja heidän takiaan asun siellä itsekin. Töitä voisin hyvin tehdä muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Asumme maaseudulla ja kumpikin lapsemme asuu tällä samalla paikkakunnalla ja heillä on vakituiset työpaikat täällä.

Monella ei noin ole. Eikä puolisoaan ole kotoisin samalta paikkakunnalta.

Jos vaasalainen muuttaa opiskelemaan Tampereella ja tapaa siellä kuopiolaisen ja menevät naimisiin. Minne heidän pitäisi muuttaa, jotta asuvat lähellä vanhempiaan? Ja jos töitä olisi tarjolla vaikka Turussa ja Helsingissä, miten tilanne ratkaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos vaasalainen muuttaa opiskelemaan Tampereella ja tapaa siellä kuopiolaisen ja menevät naimisiin. Minne heidän pitäisi muuttaa, jotta asuvat lähellä vanhempiaan? Ja jos töitä olisi tarjolla vaikka Turussa ja Helsingissä, miten tilanne ratkaistaan?

Nyky logiikan mukaan silloin pitäisi muuttaa kotkaan. Kunhan kotikonnut on mahdollisimman kaukana.

Että pääsin eroon määräilevistä vanhemmistani. Heillä oli täysi suunnitelma minua varten vaikka olivat 40 vuotiaita kun muutin pois.  He olivat suunnitelleet, että jään siivoamaan ja tekemään ruokaa. En ymmärrä tänä päivänäkään. 

Eivät minun lapseni ole muuttaneet kauas vanhemmistaan. Olemme kaikki Helsingissä.

Mikä oletus tuo on, että jos muuttaa kauas, muttaa maalta pois? Mun lapsi muutti Oulusta Tampereelle.

Naapurin rouva, jonka lasten opiskelu jäi peruskouluun, sanoi minulle lasten haihduttua yliopistokaupunkeihin opiskelemaan: tahtovat päästä kotoa pois, ei meidän lapset kun koti on hyvä.

Hyvä niinkin, rouva ja lapsensa asuvat edelleen tässä lähiössä, kukin kylläkin omassa kodissaan.  Kaksi on ollut töissä, kolmas narkkari. Paljon hoitaa lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naiset muuttaa usein miehen työn/sukulaisten perässä. 

Entä sitten?

Asun  nyt taas väliaikaisesti vanhalla kotipaikkakunnalla, mut pakko muuttaa viimeistään ens vuonna pois ko mulla menee vähintään 4,5h päivässä (!) aikaa työmatkoihin. Ei oo järkeä vaikka muuten en haluaisi muuttaa taas.

N32

Pakko on asua muualla kuin synnyinkaupungissa. Ensin piti lähteä muualle opiskelemaan ja sen jälkeen muualle töihin. Synnyinkaupungissa kun ei voinut opiskella haluamaani alaa, eikä ole alani töitä. Halusin myös asua jossain muuallakin. Kaikki kaveritkin muuttivat pois.

Nykyisin asun noin 70 km päässä synnyinkaupungistani. Teoriassa voisi muuttaa takaisin, koska nykyisin etätyöt onnistuvat 3/5 pv viikossa, mutta asumiskustannukset ovat varmaan 2-3 kertaiset nykyiseen pikkukaupunkiin verrattuna. Se on aika ratkaiseva tekijä, vaikka nykyinen pikkukaupunki on suoraan sanoen per*eestä, eikä jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt koskaan muuttaa tänne. Alunperin hyvä työpaikkakin on muuttunut persläveksi viimeisen 10 vuoden aikana. Lapsilla ja vaimolla on kavereita, mutta minä kuolen tylsyyteen täällä.