Mies nousee joka aamu väärällä jalalla ja se ahdistaa minua

Moni on maininnut kivun. Kivun ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa noin voimakkaasti mielialaan. Toista ei voi kohdella kuin psskaa, vaikka miten sattuisi. Epäilen, että kenelläkään tulee edes mieleen, jos pää on kunnossa.

Voi vaatia parempaa käytöstä jos tiuskitaan ym. Siinä menee kahdella päivä pilalle. Ikävä kyllä tämä on joidenkin käsitys siitä, miten kivun saa lievenemään! Älkää hyväksykö tuollaisia selityksiä.

Kun muuttaa omaa asennetta ja lopettaa kiukuttelun, SILLÄ on positiivinen vaikutus kipuun. 

Vierailija kirjoitti:

Nousetteko yhtä aikaa? Koita nousta vähän aiemmin ja mene keittiöön tms., minne nyt on luonteva mennä ja ole pois jaloista, kunnes se hirviö alkaa muuttua ihmiseksi. Aamuäreitä on olemassa ja ei niihin kai auta mikään. Minusta ne on masentuneita, mutta sanopa se niin saat jo aamusta turpaan.

Ne nyt vaan on sellaisia. Asia on niin että on aamu- ja iltaihmisiä ja kumpikin on äreänä siellä omalla epämukavuusalueellaan, aamuvirku illalla kun väsyttää ja yökyöpeli aamulla kun haluaisi nukkua.

Minkä hän sille voi jos on vääräsäärinen?

Ethän sinäkään mahda mitään sille, että sinulla on normaalia painavammat luut ja suuremmat solut kuin muilla ihmisillä.

Aikaisemmin olin aamuisin tosi huonolla tuulella.  Iän mukana olen rauhoittunut.  Pystymme seurustelemaan asioista ja ajattelen, että onpa ihanaa kun sama nassu istuu aamuisin vastapäätä.  En todellakaan tiedä mistä tämä muutos johtuu.  

Mitäpä jos antaisit miehesi herätä aamuisin siihen kun otat häneltä poskeen? Osoittaisit hänelle kuinka paljon häntä rakastat ja et sylje pois vaan nielet kaiken kauniisti hymyillen. Tuo pieni hellyyden osoitus voi muuttaa välillänne kaiken ja syventää yhteenkuuluvuuden tunnettanne.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos antaisit miehesi herätä aamuisin siihen kun otat häneltä poskeen? Osoittaisit hänelle kuinka paljon häntä rakastat ja et sylje pois vaan nielet kaiken kauniisti hymyillen. Tuo pieni hellyyden osoitus voi muuttaa välillänne kaiken ja syventää yhteenkuuluvuuden tunnettanne.

 

Tuosta jäisi joka aamusta hyvä maku suuhun molemmille..

Aloituksen mies kuulostaa kofeiininarkomaanilta, jolla on vajarit huumeestaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni on maininnut kivun. Kivun ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa noin voimakkaasti mielialaan. Toista ei voi kohdella kuin psskaa, vaikka miten sattuisi. Epäilen, että kenelläkään tulee edes mieleen, jos pää on kunnossa.

Voi vaatia parempaa käytöstä jos tiuskitaan ym. Siinä menee kahdella päivä pilalle. Ikävä kyllä tämä on joidenkin käsitys siitä, miten kivun saa lievenemään! Älkää hyväksykö tuollaisia selityksiä.

Kun muuttaa omaa asennetta ja lopettaa kiukuttelun, SILLÄ on positiivinen vaikutus kipuun. 

Sulla ei näköjään ole mitään käsitystä siitä, millaista on esimerkiksi nivelrikkokivut tai ylipäätään mikään pientä kolotusta suurempi kipu.

Aamuäreistä ihmisistä tulee aina mieleen yksi Karvisen strippi. Siinä Karvinen on juuri herännyt ja on kärpäslätkä käpälissään. Tuumaa siinä, että aamu lähtee aina paremmin käyntiin, kun on saanut mrhattua jonkun. 

Onko muutoinkin äreä, jos näin, saattaa olla tyytymätön suhteeseen ja tekee itsensä sinulle ikäväksi jotta tajuaisit lähteä. Jos on ollut aina äerä aamuisin, saattaa nyt vain olla sellainen, mutta jos viime aikoina muuttunut, huono juttu. 

Minä olen aamulla ääniherkkä ja koko keho "tuntuu liikaa". Jos joku on siinä naaman edessä puhumassa, niin tekisi mieli tappaa se. Tarvitsen kahvia ja tunti hiljaisuutta herätäkseni. Sillä ei ole mitään väliä, miten pitkään nukun, niin joka aamu on sama juttu. Sen tunnin jälkeen olen hyvin rauhallinen ja iloinen persoona. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne vaimoni kanssa. Olen itse aina jo herätessäni juttutuulella, mutta vaimo on todella kiukkuinen ja saattaa hermostua jos edes toivotan hänelle huomenta. Olenkin sitten oppinut ajan myötä olemaan aamuisin puhumatta mitään ja antamaan hänelle aikaa mököttää, koska kyllä hän siitä sitten myöhemmin tokenee. Ajattelen asian niin että olemme tässä vain kovin erilaisia ihmisiä: vaimolla on vahvempi temperamentti ja minä taas suutun todella harvoin mistään. On tämä meille myös iso vahvuus: vaimo hoitaa sellaiset tilanteet joissa meidän on kyettävä vaatimaan itsellemme jotain, ja minä hoidan sellaiset tilanteet joissa meidän on kyettävä rauhoittelemaan toista osapuolta. Hyvin on toiminut, kun molemmat tiedostavat toistensa erilaisuudet.

Luulin ensin, että olet mieheni mutta tuossa temperamenttikohdassa alkoi faktat erota.

Minä en halua heti aamulla jutella, pitää saada juoda kahvimukillinen omassa rauhassa ja sitten olen taas normaali ja hereillä. Miehellä taas alkaa suu käydä heti kun saa silmänsä auki.

Jos se väärä jalka oikaistaisiin vaikka kirurgilla, niin ehkä hän olisi sen jälkeen paremmalla tuulella aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Oma makuuhuone ja oma rauha auttaa asiaan.

Olen aamuäreä. Tämä on ollut erittäin hyvä ratkaisu! 

Vaihtakaa sängyssä puolia. Jos sit nousis oikealla jalalla. 

En ole aamuäreä, mutta en myöskään ole juttutuulella heti herättyäni. Olenkin sanonut, ettei minulle kannata jutella ennenkuin olen saanut ensimmäisen kupillisen kahvia, koska oikeasti herään vasta silloin. 

Miksi pitää mennä yhtä aikaa nukkumaan ja herätä samaan aikaan? En ymmärrä tätä sitten ollenkaan, ellei olla vielä teinejä... Tai edes nukkua samassa huoneessa, jos tilaa on nukkua erillään? 

Itse en ole äreä, mutta en jaksa aamulla ensimmäiseen tuntiin mitään enkä ketään. Haluan olla yksin ja hiljaisuudessa ilman kenenkään kuuntelemista, pakkojutustelua ja ilman mitään vaatimuksia. Herään siis ennen muita, että saan olla yksin. Tai jos mulla on vapaa ja muilla aikainen aamu, lojun sängyssä hereillä ja odotan, että muut häipyy keittiöstä.

En siis myöskään ymmärrä, että nukkumaan pitää käydä yhtä aikaa, jos toista ei vielä nukuta. Tai kun herätykset on eri aikaan, niin miksi sen toisen pitää joko venyttää nukkumaan käyntiä tai toisen aikaistaa, että ollaan samaan aikaan sängyssä? Yksi työkaveri valittaa koko ajan liian lyhyistä yöunista, kun joka ilta valvoo, kunnes miehen nukkumaanmeno aika tulee. Toisella 2h aikasempi herätys töihin. Ihan aikuisia ihmisiä! 

Vierailija kirjoitti:

Nousetteko yhtä aikaa? Koita nousta vähän aiemmin ja mene keittiöön tms., minne nyt on luonteva mennä ja ole pois jaloista, kunnes se hirviö alkaa muuttua ihmiseksi. Aamuäreitä on olemassa ja ei niihin kai auta mikään. Minusta ne on masentuneita, mutta sanopa se niin saat jo aamusta turpaan.

En usko masennushypoteesiasi. Olen itse "aamuäreä". Jos en saa rauhassa "herätä" sen jälkeen kun olen noussut jalkeille. Olen introvertti. Olen sen verran aistiherkkä (näkö, kuulo), että niiden pitää hiljaisuuden (uni) jälkeen "totutella".

Ja on minulla kolme lasta (nyt jo aikuisia) ja yhä vielä sama mieskin (27vuotta jo). Aikanaan ratkaisin tämän niin, että usein heräsin pari tuntia aikaisemmin kuin muut. Mutta en tietenkään aina. Lapsetkin vanhemmiten oppivat, ettei kannata heti hyökätä kimppuun kaikkien asioiden kanssa, koska luvansaanti ja muut myönnytykset meni silloin heikoiten läpi:) Yleensä sitten kahvikupillisen jälkeen vetäydyinkin yksin tekemään jotain päivittäisistä askareista.

Ymmärrän, jos joku on aamukiukkuinen, varsinkin silloin, jos heti aamulla herättyä ympäröidään taukoamattomalla puhumisella, ja ilmapiiri on muutenkin äänekäs ja levoton.

Tästä syystä myös heräsin töihin kolme tuntia ennen työpäivän alkua. Että voin hymyillä ja olla oma hyväntuulinen itseni. 

Itsetuntemus on hyvästä. Ja kyllä kuvittelisin, että lähipiirikin tuntisi, ja ottaisi tällaiset ihmiset huomioon.

Jos nukutte parisängyssä, vaihtakaa puolia. Sinä nukut siinä, missä hän on nukkunut tähän asti, ja hän nukkuu siinä, missä sinä olet aikaisemmin nukkunut. Jos aamuäreys loppuu siihen, tiedät, että syy siihen oli väärällä jalalla ylös nouseminen. Jos taas aamuäreys jatkuu entiseen tapaan, tiedät, että sillä ei ole mitään merkitystä, kummalla jalalla hän nousee ylös.

Pihtaat siltä seksiä joten mies on kiukkuinen. Illalla pitää olla seksiä aina ja silloin mies herää aamulla iloisena.