Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Selektiivinen mutismi, onko kukaan kuullut tallaisesta, varsinkin kaksikielisella?

09.09.2008 |

Tytto 4v aloitti koulun viime viikolla. Kaikki mennyt ihan hyvin, niin ainakin luulin, kunnes tana aamuna opettaja sanoi ettei tytto ole puhunut sanaakaan koulussa. Tanaan oli siis jo viides paiva, kay pehmeaa laskua nain aluksi eli 3h paivassa.

Opettaja valaytti termin "selective mute" johon tietenkin takerruin.



Lapsi on jo kauan ollut todella ujo sosiaalisissa tilanteissa, kotona puhuu kuin papupata, taukoamatta. On kaksikielinen ja erittain puhelias lapsi oman perheen sisalla, sujuva molemmilla kielilla.



Han on kaynyt esikoulussa 2v 9kk ikaisesta asti ja siella on puhunut jonkin verran, mutta siellakin valitsi tarkkaan kelle puhuu ja milloin, riippui paljon mielialasta ja tilanteesta. Halusi kovasti leikkia muiden lasten kanssa, mutta oli ujo puhumaan heille. Joten usein leikki heidan rinnallaan.



Siisujoksi olen nyt tahan asti tyttoa luullut. Kun luin enemman mita tuosta mutismista sanotaan, tuntuu etta melkein kaikki kay toteen meidan tyton kanssa, kuin hanta kuvailtaisiin! Eli nyt olen pikkaisen ihmeissani mita asian kanssa tehdaan ja miten tasta paastaisiin yli.



Luin lisaksi etta jos tama mutismi esim. koulussa kestaa yli kuukauden silloin se luokitellaan tuoksi selektiiviseksi mutismiksi.



Onko kenellakaan minkaanlaista kokemusta vastaavasta??

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan ajattelet 'elective mutism'

googlaa se.

En usko että lapsesi siitä kärsii. Hänhän on vain viikon ollut hiljaa.



Lastentarha opettajat eivät ole päteviä tekemään diagnoosia. Ihme että noin nopsaa ovat lastasi diagnoimassa.



Selektiivinen tarkoittaa että tavallaan on oma valinta olla hiljaa, joten sen takia se on muuttunut 'elektiiviseksi'. Ja siitä kärsivät ovat todella turhautuneita koska eivät puhu ja se ilmenee kotona raivokohtauksina.

Vierailija
2/12 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Selective mutism is usually characterised by the following:



Consistent failure to speak in specific social situations (in which there is an expectation for speaking, e.g., at school) despite speaking in other situations"



Juuri tuollaiselta tyttomme kuulostaa. Mutta esim. jos tapaa sukulaisia tai tuttavia joita ei ole paljoa tavannut tai ei pitkaan aikaan, niin siihen lampiamiseen etta haluaa puhua saattaa kestaa tunnin parikin.



Opettaja tosiaan mainitsi tuon puhumattomuuden tanaan ja minulle ei siis ole edes tullut mieleen mikaan sen vakavampi kuin todella valtava ujous.



Lapsen isa on myos ujohko erityisesti sosiaalisissa tilanteissa, ja mieheni veli kertoi kerran etta pienena oli niin ujo ettei han taida muistaa pikkuveljen edes puhuneen mitaan ensimmaisen 5 vuoden aikana. Tuokin voisi selittaa aika paljon!!



Tytto oppi puhumaan noin 13kk iassa ja oppi suomenkielta nopeasti ja ensin, oli suht sujuva silla jo noin vajaa 2-vuotiaana. Englantia, mika on vanhempien yhteinen ja ympariston kieli, oppi vahan hitaammin, mutta noin 3v. oli sillakin sujuva.



Lapsella on isosisarus samassa koulussa, hanella ei ole kielellisia ongelmia, eika tallaista puhumattomuutta. On kylla myos hieman ujo, muttei tassa skaalassa.



Vahan outoana pidin muuten kun menin hakemaan isomman lapsen tanaan koulusta ja tama kertoi minulle etta tama nuoremman sisaruksen opettaja oli tullut hanelta kysymaan etta lukiko pikkusisko eilen illalla laksyt? Olin kirjoittanut "reading recordiin" etta tytto oli innoistaan saamastaan laksysta ja luki sanat todella hyvin (kuten tekikin). Opettaja oli siihen kirjottamalla puolestaan vastannut, ettei lapsi tunnistanut yhtaan sanaa. Etta ajatteli sitten tarkistaa isosiskolta minun luotettavuuttani..?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
10.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nelivuotias on aika pieni vielä "oikeaan" kouluun. Ehkä hän ei syystä tai toisesta pidä opettajasta tai luota häneen, eikä siksi halua vastata kun kuulustellaan kotiläksyjä - mielestäni ihan turhaa toimintaa muutenkin tässä iässä. Kolmivuotiaani käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin kuvailet, eikä tarhassa ensimmäiseen kuukauteen halunnut jutella aikuisille mitään, sitten alkoi kyllä puhua. Ehkä teilläkin tilanne korjaantuu itsestään kun lapsi tottuu kouluun, opettajaan, muihin lapsiin, läksyihin... paljon uutta pienelle. Älä huolestu suotta.

Vierailija
4/12 |
11.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilla on nuorempi myos juuri tollanen ( tayttaa nyt 6v marraskuussa ) ja ei yksin kertaisesti HALUA puhua jos aikuiset sita odottaa tai painostavat/kyselevat.



Koulussa nyt receptionissa kesti lahes koko vuoden ennen kun alko sanoon Yes tai No'ta pidempia sanoja opelle tai yleensakkaan selittaan itteensa yhtaan... Kuitenkin noin oppitasollisesti kaikissa "aineissa" ikaistaan ja luokkatovereitaan huomattavasti edella eli kuitenkin luki opettajalle, viittas ja vastas matskun juttuihin jne jne PAKOLLISET mutta ei sit kuitenkaan jaanyt selitteleen niita naita vaan halus tuoda julki etta han osaa kylla ja reipaasti sen hoitikin mutta sitten muuten ei, ei ja ei vaan jutellut.



Vanhempain illassa sitten opettaja vaan sano etta tytto puhuu paljon kavereilleen ja he tietaa etta puhuu sujuvasti englantia (mehan ollaan 3 kielisia ) ja ovat pystyneet asses tasollisesti lapsen kaikilta muilta osin paitsi verbaaliset osiot ( opettajillahan on sellanen lista mista ne tick aina et osaako nyt niin ja nain ).



Sitten meilla saattaa olla vieraita vaikka esim. 4h ja tytto ei sano mitaan sina aikana vieraille ( aika hoh, siina mielessa kun mies tulee tosi sosiaalisesta kulttuurista, niin aina se painostus ja jonkun ainen syyttely alkaa: "etko halua puhua auntylle, etko, miksi, miksi".......*huoh ja yleensa pyydankin likan vaan sit autteleen mua ettei kiusaannu lisaa ja opi "varomaan" omiaan kun aina painostavat.. )... Sanottakoot kylla etta ei ole yhta ummikko suomalaisten keskuudessa.



Pojan luokalla on tytto joka ei puhunut nurseryssa MITAAN koko 1,5v mita siella oli ja ei muutamaa sanaa enempaa reception'issa tai year1 mutta nyt jo ihan ( tayttaa siis seuraavaks 8v ja on year3 ) jutustelee tuntemattomillekkin.



Mutta siis point oli se etta en huolstuisi tytosta yhtaan ( teilla saattaa olla myos se etta teidan lasten kouluhan on kaiketi ymmartamani mukaan tasokas ja pieni, eli voi olla koska heilla ei ole kokemusta "ulkolaisten" lapsista niin paljoa etta opettaja on tullut johtopaatokseen hiukan liian pikaisesti.. )



Mutta siis itse en aio painostaa lastani puhumaan vaan uskon etta itsestaan, ajan kanssa lapset alkaa puhumaan kun eivat koe olevansa koko ajan "on the spotlight" ja varmasti teilla on myos juuri nain.



Sorry taa pitka postaus mutta itella on nykyaan sitten suomenkielen kanssa vaikeuksia ja tuntuu etta en osaa enaa yhtaan selittaa lyhyen kaavan mukaan mitaan niin etta joku ymmartaisi mita tarkoitan :)



Me ei siis tana kesana ekaa kertaa 7v menty suomeen kesaksi ja ihan selvasti saan tehda taas toita itseni ja tietty viela enemman lasten suomenkielen yllapitamiseksi.....



Mutta jeps Oita ja hyvaa uuden lukuvuoden alkua teillekkin :x

Vierailija
5/12 |
11.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tavannut yhden tyton, 5v, joka puhui toista kotikieltaan vain lapsille, ei aikuisille kuten opelle tai kaverien vanhemmille. Oli saannollisessa terapiassa, taman hetkista tilannetta en tieda.



Kaikkiin kehitysviiveisiin ym ongelmiin minulla on erilainen lahestymistapa kuin monilla muilla. Menisin keskustelemaan asiasta spesialistin kanssa. Asiaan tulisi selvyytta ja jos esim. terapialla jotain voitaisiin tehda, se aloitettaisiin varhain.



Olen itse kaynyt opan tyttareni kanssa lapi sen, kuinka solmitaan ystavyyssuhteita tilanteessa, jos ei tunne ketaan entuudestaan. Joudumme loma-aikoina laittamaan lapsia kerhoihin ja leireille, joissa he eivat entuudestaan tunne ketaan. Tama on ollut lapsille henkisesti raskasta, mutta meilla ei ole ollut vaihtoehtoja. Viime kesana tyttareni oli lopultakin ylpea kehittyneista sosiaalisista taidoistaan: han sai joka viikko uusia ystavia.

Vierailija
6/12 |
12.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyva kuulla etta muillakin on ollut samanlaisia ongelmia tai kokemuksia.

Juttelin asiasta tuona samaisena iltana tyton kanssa ja selitin kuinka mukava kaikista olisi etta puhuisit jotain koulussa, ainakin "lukisit laksyt" ja niinhan tytto sitten teki. (Lupasin etta mennaan pyorailemaan, rakastaa sita yli kaiken. :o)) Lukukirjassa oli palautteena kehuja ja tapasin luokanopettajan myohemmin sattumalta jolloin kertoi etta lapsi oli ollut reipas ja olivat saaneet muutaman sanan vaihdettua taman kanssa.



Juttelin tanaan myos lapsen esikoulun johtajan ja omanhoitajan kanssa, ja kysyin heilta lisaa lapsen kaytoksesta eskarissa ja heidan mielipidettaan koulussa tehdysta "nopeasta diagnoosista". He molemmat sanoivat etta tytto puhui eskarissa, seka lapsille etta aikuisille. Oli tosin ujohko, mutta kun aikuinen sai lapsen luottamuksen, tama avautui heille. Johtaja viela mainitsi etta eskarin loppu aikoina lapsi oli jopa ollut hieman liian puhelias, hanen joskus oli jopa ihan kaannyttava katsomaan etta meidan tyttokos se oli joka hopotteli.

Heidan mielestaan ei mitaan huolestuttavaa ole ikina ollut ja sanoivat etta olisivat kylla minulle kertoneet jos jotain aihetta olisi ollut!



Ja viela koulusta sen verran, on pieni kylakoulu (noin 120 oppilasta) 4-11 vuotiaille. Monikulttuurisia koulussa omien lastemme lisaksi on vain hyppysellinen, joista kaksikielisia 3. Eli enpa usko etta opettajilla on todellakaan tarpeeksi kokemusta tallaisesta tai eivat ainakaan tunnu sita laittavan kaytantoon. Tuntuu etta kaikkien taytyisi olla samalla lahtoviivalla.



Meilla (tai siis lapsen tuolloisella opettajalla) oli "ongelmia" myos esikoisen aloittaessa koulun. Kahtena ensimmaisena paivana lapsi oli vain turvautunut opettajaan, ja ollut aika hiljainen, ei ollut sosiaalistunut kavereiden kanssa vaan seuraillut opettajaa esim. valitunneilla jne. Give child a break, olimme kk aikaisemmin muuttaneet alueelle, eika lapsi tuntenut ketaan, kaikki oli uutta! Minusta ihan normaalia etta turvautui opettajaan. Kolmantena paivana opettaja oli havahtunut tajuamaan etta lapsi oikeastaan olikin tosi fiksu tytto ja sen jalkeen ei olekaan kuulunut kuin positiivista palautetta.



Maisha, asutteko te Englannissa?

Minunkin mieheni tulee sosiaalisesta kulttuurista, mutta heillakin perheen isa ja mieheni ovat toooodella hiljaisia, aiti ja veli kylla sitten korjaavatkin statistics ja kompensoivat sen edesta. ;oD

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
14.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyva etta tytto on jo alkanut avautua koulussa. Ei varmasti ole oikea selektiivinen mutismi kyseessa, kun kuitenkin pystyy puhumaan opettajalle ja muille lapsille, vaikkakin sitten vahan.



Meilla on myos 4v tytto. Kotona puhutaan kahta kielta, mutta kodin ulkopuolella myos kolmatta, joten tytto on taysin kaksikielinen ja osaa myos kolmatta kielta (ymmartaa ja puhuu muiden lasten kanssa, mutta kieli ei ole kotikielien veroinen). Aloitti koulussa (kay koulua toisella kotikielista) 2v4kk osa-aikaisena ja puolipaivaisena, ja viihtyi ihan hyvin, mutta ilmeni ettei puhunut ikina koulussa mitaan. Olimme vahan huolissamme, mutta opettaja mukaan lukien, emme pitaneet asiaa mitenkaan kummallisena kun kyseessa oli kuitenkin niin pieni ja kolmen kielen sekamelskassa kasvava lapsi.



Seuraavana vuonna koulu alkoi muuten hyvin, mutta opettaja kertoi pian ettei tytto puhunut koulussa ikina opettajalle - muille lapsille kyllakin erittain vuolaasti, mutta hiljeni heti jos opettaja tuli lahelle. Sain lahjomalla (lupasin jotain kivaa koulun jalkeen) tyton sanomaan koulussa esim. "kiitos" opettajalle, mutta siihen se jai.Tata jatkui puolisen vuotta, kunnes eraana paivana tytto vaan pyysi pettajalta mehua. Ja siita eteenpainkin aina silloin talloin sanoi jotain spontaanisti tai vastasi kysymykseen. Kavimme psykologin juttusilla, kun lastenlaakari antoi lahetteen asiasta mainitessani. Psy oli sita mielta ettei kyseessa ole selektiivinen mutismi, jos lapsi kerran luokassa puhuu edes muiden lasten kanssa. Tytto on todella sosiaalinen ja suosittu kavereiden keskuudessa, ja puhui kolussakin kavereilleen niin paljon ja kovaaanisesti etta opettaja joutui toppuuttelemaan.. ;)



Nyt siis 4v. ja on kaynyt uutta luokkaa reilun viikon, ja on selvastikin ihan eri asenteella liikenteessa. On jo puhunut (uudelle) opettajalle pariin otteeseen ja on itse siita kertonut ja ollut ylpea. Selvastikin ujous vaivaa, mutta siita ollaan paasemassa yli. :) Kuten joku toinenkin mainitsi, niin samanlainen ujous vaivaa tyttoa myos kun vieraita tulee kaymaan, mutta lahinna vain jos vieraat puhuvat isan kielta tai kolmatta kielta, suomeksi lampenee noepammin ja alkaa jutella.



Onneksi satuin nakemaan taman keskustelun, silla koskaan aiemmin en ole kuullut kenestakaan samantyyppisesta tapauksesta kuin tyttareni. Nuorempi sisarus on ihan eri maata. Ja kun eletaan hyvin sosiaalisessa kulttuurissa, niin hiljaisempi ja vetaytyvaisempi lapsi on aina kummastelun kohde. Tuntuu etta Suomessa siihen ei kiinnitettaisi laheskaan yhta paljon huomiota.

Vierailija
8/12 |
19.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tytto sanoo joka paiva etta sanoi jotain koulussa, mutta kun katson hanen reissuvihkostaan niin siella lukee etta ei ole puhunut.



Kommentit tyyliin etta nyokkaili tai pudisti paataan vastauksiksi kysymyksiin.

Eivat sitten oikein anna lisaa lukuvihkojakaan kun ei niita koulussa aaneen lue, kotona lurittelee kuin Runeberg. Ja alkaa kohta tylsistya samoihin lukujuttuihin.



Tanaan kommenttina oli etta ei ole puhunut mitaan, paitsi hiljaisesti mumissut sanan 'mum', huulilta pystyi juuri ja juuri sen lukemaan.



Eika tepsi enaa pyorailyt sun muut kivat jutut syottina. Eika tykkaa enaa menna kouluun. Ekan viikon oli aivan innoissaan ja sanoi etta RAKASTAN koulua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
19.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta silti mielestani ihan tavallisen nelivuotiaan kaytosta. Ehka han ei todellakaan pida opettajasta? Han saattaa ikaan kuin mielenosoituksena olla hiljaa. Minkalainen tyyppi se ope oikein on? Lahipiirissa on hieman kokemusta siita, kun kurja opettaja pilaa alun koulunkaynti-innostuksen..

Vierailija
10/12 |
19.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

..etta viime vuonna opettaja antoi aina pienen askartelu koru-tarran tytolle aina kun tama sanoi jotain. Tytto sai itse valita minka varisen sai. Loppukevaasta tuli koulusta melkein paivittain sellaisen kanssa. Kun juttelet opettajan kanssa, niin sitakin voi ehdottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
19.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

.. mutta meilla tilanne on tana vuonna tosi paljon parempi. Viime vuonna (tytto siis 3v silloin) oli aivan samanlainen. Aluksi saatiin lahjonnalla suu auki pariin otteeseen, muttei sen enempaa. Enka sitten halunnut kamalasti lahjoakaan, ettei koko hommasta tullut ns. "power struggle", on nimittain erittain itsepainen lapsi. Kun paattaa jotain, niin paa ei kaanny enaa, eika ainakaan vakisin. Tytto ei myoskaan ollut mitenkaan innoissaan menossa kouluun, vaikka jai sinne aina ihan mielellaan.



Meita auttoi asiassa se, etta tytto loysi luokalta kaksi parasta kaveria, ovat edelleenkin jatkuvasti yhdessa. Nama kaverit olivat aikuisten suhteen paljon suulaampia, joten tytto paasi heidan siivellaan tilanteisiin ja niista pois. Ja koska opettaja kertoi meille etta tytto palattaa kavereidensa kanssa jatkuvasti, niin emme olleet muuten pahemmin huolissamme vaan annoimme ajan kulua. Kevaalla tytto jo vastasi opettajan kysymyksiin, kun jokaisen piti vastata vuorollaan. Jos opettaja otti tyton erilleen, niin suu napsahti heti takalukkoon - porukassa oli rohkeampi.



Ihan varmasti on lapsikohtaista ja riippuu lapsen luonteesta mika tapa toimii parhaiten. Mutta meilla huomattiin etta mita enemman asiaan kiinnitettiin huomiota, sita vahemman edistysta tapahtui. Kun annettiin asian olla, niin lapsi alkoi itse hitaan eteenpain menon.



Tyypillista 4v kaytosta sekin etta sanoo puhuvansa opettajalle, vaikkei puhu. Se on lapsen toiveajattelua, ja silloin voi sanoa etta "Sina voit puhua opettajalle sitten kun sinusta silta tuntuu. Tiedan etta osaat kun haluat." Kannattaa varmistaa opettajan kanssa, ettei tee asiasta liian isoa numeroa, koska silloin lapselle tulee vielakin korkeampi kynnys sanoa yhtaan mitaan.



Meilla tana vuonna ennen koulun alkua (ja jo viime lukuvuoden lopussa) puhuttiin siita etta kun koulu alkaa niin olet jo vanhempia ja iso tytto, ja isot lapset puhuvat opettajille, jne. Ei siis komennettu puhumaan, mutta sanotiin etta sina rupeat kylla sitten puhumaan kun olet vahan vanhempi ja uskallat paremmin. Viime vuoden opettaja (lapsipsykologi koulutukseltaan) sanoikin jossain vaiheessa tytolle etta kun sina taytat 4-vuotta, niin sitten rupeat juttelemaan minulle. Siihen oli silloin viela monta kuukautta aikaa, joten tytto nyokkasi vastaukseksi, ja varmaan pohti asiaa. Loppukevaan synttarin jalkeen rupesikin sitten vahan rohkeammaksi.



Jutteleeko lapsi sinulle (siis vanhemmilleen) luokkahuoneessa? Jos olet luokassa lapsen kanssa, niin puhuuko sinulle vai pelkastaan nyokkailee ja pudistelee paataan? On hyva jos lapsi puhuu luokassa tarvittaessa sinulle, mutta jos ei, niin silloin ei varmaankaan "pysty" puhumaan, eli tilanne ahdistaa niin paljon ettei kykene sanomaan mitaan vaikka mieli tekisi. Etenkin silloin on tosi tarkeaa ettei kukaan painosta puhumiseen. Oletko kysynytmiksi lapsi ei puhu opettajalle? Meilla tytto vastasi viime vuonna "Koska olen viela pieni." tai vain "En halua".



Viela halusin toivottaa tsemppia, luulen etta teidan tapauksessa auttaa aika ja karsivallisyys opettajan ja muiden taholta. Meilla se on nyt kantanut hedelmaa, ja tytto on alkanut puhua opettajalle jopa useita kertoja paivittain. Aivan VALTAVA edistys viime vuoteen verrattuna, mutta karsivallisyytta kysyttiin!

Vierailija
12/12 |
22.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitoksia vastauksista!



Tama lapseni luokanopettaja on arviolta noin 55-60-vuotias nainen. On aina todella ystavallinen, ainakin meille vanhemmille, puhuu oikein kohteliaasti, vaikkakin kylla hieman "yli-maireasti", vahan lassynlassyn. Esim. kun avaa luokkahuoneen oven, saattaa sanoa, "heeeellloo, my little angels...." mika saa mun niskakarvat pystyyn! Mutta uskoisin etta han on koulussa lasten kesken aika tiukka, ja lapset kunnioittavat hanta. Vanhempi tyttareni sanoo etta tama opettaja on ihan ok, mutta kuitenkin tiukka. Niin ja on siis myos koulun headteacher.

Luokassa on myos luokka-avustaja, noin 45v. nainen. Ennen kuin tyttareni meni kouluun han kysyi kerran kuka tama nainen on, ja kysyi tuleeko han hanen omaksi opettajakseen? Tytto sanoi etta luokka-avustaja nayttaa ihan noita-akalta, eika tykannyt hanesta yhtaan. (Voin sanoa etta yhdennakoisyytta loytyy ;o)), ja kahea aani, joka varmaan pelottaa vielakin enemman, mutta ihan mukava avustaja on.)

Heilla tulee olemaan myos kolmas opettaja kunhan aloittaa kokopaivaisena, tama henkilo opettaa iltapaivisin, ja on mielestani oikein sympaattinen ja ihana ihminen, uskoisin etta naista kolmesta lapsi pystyisi helpoimmin avautumaan talle henkilolle.



Kun kysyn lapselta miksi ei puhu koulussa niin ei oikein osaa vastata mitaan. Sanoo vaan etta huomenna puhun tms. On erittain paattavainen lapsi, tai siis paremminkin itsepainen, etta jos paattaa ettei puhu, niin sitten ei puhuta. Kun paatti etta on poika niin on ollut nyt "poika" melkein vuoden verran. Koulussa haluaisi kovasti leikkia poikien kanssa, ja ei edes pyri tyttojen seuraan, ja en sitten tieda ottavatko pojat hanta mielellaan seuraansa. Kunhan nyt paasee koulu kunnolla alkuun niin taytyy pyytaa koulukavereita leikkimaan koulun jalkeen, josko lapsi saisi edes jonkun laheisemman ystavan.



Tiedan etta asian pitaisi vain antaa olla ja antaa ajan kulua, mutta tottakai sita miettii miten lapsi tulee parjaamaan siella joukossa. Tiedan etta parjaa kylla, mutta saalittaa kun ensin oli niin innoissaan koulusta ja nyt sitten kavi nain.



En paljoa ole luokassa pyorinyt, koska opettajat rohkaisevat lapsia itsenaistymaan niin pian kuin mahdollista (just joo), ja toivovat etta vanhemmat lahettavat lapset vain ovelta ja lapset itse sitten hoitavat laukut ja takit paikoilleen ja itsensa luokkaan. Mutta kylla lapsi minulle puhuu jos tarvitsee, mutta on kylla koko ajan tietoinen kuka kuuntelee, ja saattaa sanoa tosi hiljaa jos opettaja on lahettyvilla.



Opettaja kertoi minulle jo silloin kun kertoi tasta puhumattomuudesta, etta oli kysynyt neuvoa selektiiviseen mutismiin eraalta toiselta opettajalta, jolla on enemman kokemusta kyseisesta asiasta. Eli opettaja on ilmeisesti "diagnosoinut" lapsen ja pitaa tata s.mutistina. Pyysin heita olemaan karsivallisia lapsen kanssa ja antamaan aikaa, mutta sanoin myos etta pitaisivat silmalla ettei lapsi jaa yksin jos ei puhu luokkatovereillekaan. Tytto itse sanoo valilla ettei leikkinyt kenenkaan kanssa koulussa jonain paivana, isosisko sanoo etta nakee pikkusiskoa silloin talloin ja on hanen mielestaan leikkinyt jonkun lapsen kanssa...



Muissa tilanteissa lapsi on myoskin puhumatta aluksi. Meidan naapurissa asuu 2v. poika eika meidan tytto ei puhu tuon pojan aidille mitaan jos tapaamme ulkona ja mina olen mukana, tai jos nahdaan muualla, mutta tytto on kutsuttu heille leikkimaan kahdesti ilman minua ja naapuri sanoi ettei jutusta tullut loppua, puhui kuin papupata! Samoin kun nahtiin hyvaa ystavaani ja heilla oli tullut Suomesta mummi kaymaan, tapasimme puistossa. Tytto ei puhunut kenellekaan mitaan, ei ystavalleni eika mummille. Sitten he kutsuivat tytot heille kylaan yhdeksi iltapaivaksi ja johan aukesi suu. Tytto tuntuu tarvitsevan sellaisen one-to-one jolloin pystyy avautumaan.



Kotona on kokeiltu myos tarrapalkintoja, sellaista kalenteria johon saa tarroja hyvasta kaytoksesta ja sitten palkinnon kun tietty maara tarroja. Tyttoa ei tunnu liikuttavan saako tarroja vai ei. En nyt muuta oikein osaa tehda kuin antaa ajan kulua. Mieheni ei ole yhtaan huolissaan. Muistaa kun oli itsekin samanlainen pienena.



Kiitoksia joka tapauksessa teidan kertomuksista, on mukavaa kuulla muidenkin kokemuksista. Toivotaan etta tama tilanne lahtisi tasta parantumaan ja etta lapsi alkaisi puhumaan! Ja kun tiedetaan etta sen taidon osaa!!!