Miehen haluttomuudesta - mikä auttoi?

Miehenä pitkän liiton aina aluksi seksi oli loistavaa. Vuosien mittaan puolison aloitteet katosivat ja mieheenkin voi sattua syliinottaessa puolisoaan kipakka kyynärpää vatsaan ja EI! Ei on ei. En enää koske, en haluakaan seksiä, vaikka tiedän olevani todella seksuaalinen. Tarpeeksi on jo tällä saralla henkisesti lyöty. Keskustella voi yrittää, jos haluaa nukkua sohvalla.

Naiset, mitä mies teki väärin? Olen haluton, mutta nytkö vika on silti minun?

Vierailija kirjoitti:

Miehenä pitkän liiton aina aluksi seksi oli loistavaa. Vuosien mittaan puolison aloitteet katosivat ja mieheenkin voi sattua syliinottaessa puolisoaan kipakka kyynärpää vatsaan ja EI! Ei on ei. En enää koske, en haluakaan seksiä, vaikka tiedän olevani todella seksuaalinen. Tarpeeksi on jo tällä saralla henkisesti lyöty. Keskustella voi yrittää, jos haluaa nukkua sohvalla.

Naiset, mitä mies teki väärin? Olen haluton, mutta nytkö vika on silti minun?

Hei, toivottavasti et tästä minun ketjustani syyllistynyt. Tilanteenne ei ole lainkaan verrattavissa meidän tilanteeseen. 

Itse alan ajatella että täältä tuskin löydän ratkaisua. Jos seksi ei kiinnosta niin tuskin tännekään eksyy. 

Aloittaja kiittää ja kuittaa. Toivottavasti tästä ketjusta on jollekin ainakin vertaistukea jos ei apua. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja täällä taas :) Kiitän keskustelusta ja varmasti moni muu on saman tilanteen edessä, varmasti tästä on muillekin jotain apua tai ainakin vertaistukea. 

Olen jälleen kerran nostanut asian esille mieheni kanssa kun itsestään tilanne ei tunnu kääntyvän. Hän vakuuttaa jälleen kerran että minussa tai meidän seksissä, silloin kun sitä on, ei ole mitään "vikaa". Että hän haluaa minua kyllä mutta ei vaan aina pysty suoriutumaan. Että ei ole tuntoa, jotenkin? Ei halua kokeilla mitään lääkkeitä tähän (en itse ehdottanut vaan otti itse puheeksi) vaan toivoo että tilanne paranee vielä itsestään. 

Itse ajattelen että ehkä nyt olennaisinta olisi että mies ei saa tästä mitään ylimääräistä stressiä. Sitä kun on varmaan työkuvioiden vuoksi ihan riittävästi. Sanoin jo ketjun alussa että en missään tapauksessa ole lähtemässä tästä suhteesta tai etsimään seksiäni muualta. Jatkamme siis näin. 

Tunto palautuu kun mies lopettaa poken katsomisen ja siihen liittyvän maanisen runkkaamisen. Jos on poke-riippuvuudesta kyse niin sillä on hyvin vähän tekemistä seksin kanssa, pikemminkin käsittelemättömien traumojen jne. Tunnon palautumisessa menee muutama viikko. Onneksi poke-riippuvuudesta vierotukseen auttaa ihan aito sutina hyvällä huumorilla ja pilke silmäkulmassa. Jos taasen työkiireisiin liittyy vähän muutakin painamista kuin töiden, niin silloin vaihtamalla paranee.

Vierailija kirjoitti:

Näin yli 50 kymppisenä miehenä ja 25 vuotta aviossa olleena, voin omalta kohdaltani todeta että libidossa eikä biologiassani ole vikaa. Olemme kuitenkin hiljalleen luisumassa tilanteeseen jossa intiimiä kanssakäymistä ei enää ole.

Vaimo säännönmukaisesti torjuu, väistää tai jollakin tavoin vesittää aloitteet jotka voisivat johtaa pidemmälle.

Olen ollut huomaavinani että kuukaudessa on muutaman päivän jakso joka on edes lievästi otollinen millekään intiimille.

Tästä olen päätellyt että ehkä olemme tekemisissä vaihdevuosiin liittyvien hormonaalisten muutosten kanssa.

Olen vähitellen ottanut etäisyyttä näissä asioissa, koska en halua häntä painostaa tai häiritä. Tämä toki saattaa näyttäytyä vaimon vinkkelistä "miehen haluttomuutena/kiinnostuksen puutteena" vaikka siitä ei ole kysymys.

Kommentoija 43 täällä. Tunnistan vasta näin jälkeenpäin kuinka monta kertaa olen torjunut mieheni lähestymisyritykset. Toki olen tullut itsekin monesti torjutuksi, kun mies ei ole ymmärtänyt vihjeitäni ja olen saanut turhaan odottaa sängyssä kun TV tai internet ovat kiinnostaneet seksiä enemmän. Jälkeenpäin ajattelen vaan, että miksi emme ole puhuneet seksistä ja toiveistamme. Ja miksi en ole ollut suorempi siitä että nyt haluttaa, sen sijaan olen koteloinut torjunnat sisääni katkeruudeksi (typerää!!) Niin varmasti miehellänikin on hänen aloitteellisuutensa ja halukkuutensa laantunut niin meidän suhteen laimenemisen, puhumattomuuden kuin ulkoisten tekijöidenkin takia.

Myös naisen seksuaalisuus muuttuu iän myötä. Vastarakastuneina ei pystytty pitämään mieheni kanssa näppejä erossa toisistamme. Raskausaikana olin himokas ja uhkea. Lapset siirsi minulla mieheni ja jopa parisuhteemme kakkossijalle vuosiksi. Emme pitäneet huolta että meillä olisi kahdenkeskistä aikaa, lapset menivät kaiken edelle, mies omistautui työlle. Nyt vaihdevuosia lähestyessäni lapset ovat jo lähes täysi-ikäisiä. Olen löytänyt seksuaalisuuteni uudelleen, ja nyt uskallan puhua. Haluan nauttia ja sanoa sen ääneen miehelleni. Kuinka upeaa että on naisia ja miehiä. Miten upeaa seksi voi ollakin tämän ikäisenä. 

Kommentoijaa 57 ja muita viisikymppisiä seksuaalisia miehiä rohkaisen: halukkaat, aloitteelliset kypsät miehet, laittakaa puhelin pois ja puhukaa naisellenne, katsokaa silmiin. Puhukaa yleisistä asioista. Aloittakaa heti aamusta tai maanantaina, ei vasta seksinhetkellä illalla tai viikonloppuna. Jatkakaa, tuloksia ei tule yhden viikonlopun tai viikon aikana. <3

Laihdutin,sheivasin ja ehkäisy kuntoon,taas miestä innostaa

Vaimon laihtuminen.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja täällä taas :) Kiitän keskustelusta ja varmasti moni muu on saman tilanteen edessä, varmasti tästä on muillekin jotain apua tai ainakin vertaistukea. 

Olen jälleen kerran nostanut asian esille mieheni kanssa kun itsestään tilanne ei tunnu kääntyvän. Hän vakuuttaa jälleen kerran että minussa tai meidän seksissä, silloin kun sitä on, ei ole mitään "vikaa". Että hän haluaa minua kyllä mutta ei vaan aina pysty suoriutumaan. Että ei ole tuntoa, jotenkin? Ei halua kokeilla mitään lääkkeitä tähän (en itse ehdottanut vaan otti itse puheeksi) vaan toivoo että tilanne paranee vielä itsestään. 

Itse ajattelen että ehkä nyt olennaisinta olisi että mies ei saa tästä mitään ylimääräistä stressiä. Sitä kun on varmaan työkuvioiden vuoksi ihan riittävästi. Sanoin jo ketjun alussa että en missään tapauksessa ole lähtemässä tästä suhteesta tai etsimään seksiäni muualta. Jatkamme siis näin. 

Miehesi elää denialismissa, selvästi testotaso pudonnut, siinä menee "tunto". Seksi ei tunnu niin nautinnolliselta vaikka kuinka jyystää kun ei kiihotu. Testeihin.

Eipä siihen mikään auttanut, koska ei voinut asiasta keskustella. Haluttomuuteen oli useita syitä. Masennus ja siihen käytettävät lääkkeet, miehen vaihdevuodet ja testosteronin vajaus, näkyi vehkeiden reippaana kutistumisena. Saamattomuutena kaikilla elämänalueilla. Välinpitämättömyytenä, kestovitutuksena ja väsymyksenä. Koko äijä ihan tehoton. Minun syyttely ihan mistä vaan. Oli kyse säästä tai bensan hinnasta. Lääkärille ei voinut asiasta puhua, vaikka muuten ramppasi siellä alvariinsa jotain kolotusta hoitamassa. Leluja, pornoa ostin. Yritin roolileikkejä. Annoin hierontaa ihan koko keholle. Alkoholiakin, jos estot vähenisi. Ei, koska suhtautuu kielteisesti kaikkern. Pakko mun oli jotain yrittää. Ainoa paikka oli perinteinen sauna ja selänpesu, jonka siis minulle antoi. Siinä pieni nytkähdys, mutta ei silti seksiä. Puoltoista vuotta meni ja ero. Olisi sen voinut korjata, jos olis ottanut apua vastaan. Luulen, että ei ymmärrä enään kaivata edes seksiä tai läheisyyttä. Se osa on iäksi kuollut. No, oma valinta. 

Mun miehellä oli testosteronit matalalla. Korvaushoito alkoi ja halut ja muutenkin elämänilo palautui. Julkisella tarjosivat vain masennuslääkkeitä, vaikka mies sanoi, ettei todellakaan ole masentunut. Puhti.fi kautta saa itse käytyä kokeissa ja sitten yksityiselle urologille, jos arvot pielessä tai viiterajojen alarajalla.

Kommentoija nro 64: Olipaa kypsää ja punnittua puhetta! Arvostan.

Vaikka piti jo lopettaa kommentointi niin lisään nyt vielä sen että tuossa meidän viimeisimmässä keskustelussa kysyin myös että onko hänellä jotain sellaista fetissiä tms. joka meidän seksistä puuttuu. Niin tässä samassa yhteydessä kävi ilmi että mies ei oikein edes fantasioi mistään, eikä esim. ole koskaan katsonut pornoa (kun sitäkin kysyin että jos hän joskus katsoo niin minkätyyppistä). Häntä ei vaan kiinnosta. 

Jos mieheni käy täällä niin varmasti jo itsensä tunnistaa mutta eipä tässä mitään sellaista ole tullut mitä hän ei tietäisi :) 

Sama vika Rahikaisella, mies ei halua, sanoo ettei tiedä miksi tai välttelee aihetta. Kyse ei ole suorituskyvystä, onnistuu kyllä silloin (harvoin) kun haluaa.

Nyt on mennyt välillä jopa 6kk putkeen kun ei ole halunnut yhtikäs mitään. Jos puhun tilanteesta hänelle, tekee heti aloitteen ja se siitä,  taas kuukausien tauko perään. En jaksa enää tälläistä pelleilyä, olen yrittänyt vaikka mitä mutta keinot alkaa loppua. Näin on menty jo kolmisen vuotta, aluksi epäilin että kyseessä on toinen nainen, mutta ei sellaisesta ole vihjettä, kieltää ja viettää kaiken vapaa-aikansa kotona tai mökillä kanssani. Eikä vaikuta masentuneeltakaan. 

Viimeksi kun yritin puhua aiheesta, sanoi että hänellä on hommat kesken ja lähti sahaamaan moottorisahalla puita! Ihan kuin tahallaan osoittaakseen ettei halua kuunnella.

Ihmettelen tuota että testosteroni vaikuttaisi kaikkeen, myös puhekykyyn? Pystyyhän nainenkin puhumaan ja olemaan hellä miehelle jos rakastaa. Tuntuu että kaikki lakaistaan tuon testosteronivajeen taakse, tunneköyhyyskin

Vierailija kirjoitti:

Mistä päättelet ettei ongelman ydin ole naisessa? Yleensä syy on nimenomaan se, ettei nainen kiinnosta tai kiihota.

Täytyy sitten ihmetellä kahta asiaa:

-haluaako mies elää sen vaimonsa kanssa seksittömässä suhteessa, vaikka tietää vaimon kaipaavan seksiä? Ei kyllä kuulosta kovin voimakkaalta libidolta miehen osalta. Ja miksei mies eroa ja tapaa uutta mielestään parempaa naista, jos kerran sellaista toivoo? Vaikea uskoa, että mies, jolla ei ole haluttomuuden / testojen kanssa ongelmia, pysyisi tietoisesti seksittömässä liitossa. Mitään omaisuuden jakoa ei tarvitse tulla kommentoimaan, ainakin minulla on avioehto sen haluttoman mieheni kanssa.

-aikooko mies oikeuttaa itselleen pettämisen, syystä että ei itse halua vaimoaan, vaikka vaimo haluaisi häntä? Taitaa jonkinlaisesta onlaisesta persooonallisuushäiriöstä silloin, ei normaaliluontoisesta miehestä. Toivottavasti tämä paljastuu vaimolle pian, niin hän tietää ottaa eron miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä pitkän liiton aina aluksi seksi oli loistavaa. Vuosien mittaan puolison aloitteet katosivat ja mieheenkin voi sattua syliinottaessa puolisoaan kipakka kyynärpää vatsaan ja EI! Ei on ei. En enää koske, en haluakaan seksiä, vaikka tiedän olevani todella seksuaalinen. Tarpeeksi on jo tällä saralla henkisesti lyöty. Keskustella voi yrittää, jos haluaa nukkua sohvalla.

Naiset, mitä mies teki väärin? Olen haluton, mutta nytkö vika on silti minun?

Mitäkö mies teki väärin? Ottiko hän vaimonsa huomioon muulloinkin kuin seksiä kinutessa? Laittoiko puhelimen syrjään ja katsoi vaimoaan kun tämä halusi jutella? Sanoiko töistä tullessa että ihana nähdä sinut ja antoi suukon? Nauroiko hänen vitseilleen?

Vika on sinun jos vastaat kaikkiin noihin ei.

Yksi onneton täällä myös. Seksiä ei ole vaikka samassa sängyssä nukutaan. Olen ruvennut tosissani pohtimaan onko mieheni piilohomo? Viihtyy tosi hyvin kavereidensa parissa, nauraa, vitsailee ja sanoo että on kiva vaihtaa mielipiteitä. Mutta ei minun kanssani, kotona  mököttää suurimman osan ajasta.

Omituisinta tässä on että miehen kaverit viihtyy hyvin minunkin  seurassani ja sanovat että olen hauska persoona. Mies haluaa että tulen aina mukaan noihin tapaamisiin,jopa metsästysmajalle. Siellä hän puhuu minulle ja on normaali mutta kun päästään kotiin puhe lakkaa kuin seinään ja naama on norsunvituralla. Eikä seksiä, tietenkään, ei vaikka kuinka kiehnäisin kyljessä ja puhuisin hauskoja. En tajua.

Nauroin miehen minuutimunalle, kunnes se lerpsaantui täysin. Nykyään haen nautintoni hyvin varustetulla *vinks vinks*. Itseä ei tilanne haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota että testosteroni vaikuttaisi kaikkeen, myös puhekykyyn? Pystyyhän nainenkin puhumaan ja olemaan hellä miehelle jos rakastaa. Tuntuu että kaikki lakaistaan tuon testosteronivajeen taakse, tunneköyhyyskin

 

Kyllä sillä on tosi laaja-alainen merkitys miehelle ja naissukupuolihormoonikin naisella syntyy naisen testosteroinista ( hyvä paha testosteroini s26 Ilpo Huhtaniemi)

Vierailija kirjoitti:

Työstressi, perussairaudet, ylipaino, epävarmuus omasta (muuttuneesta) ulkonäöstä mahdollisia syitä. Puhumalla pitää alkaa selvittää ja varautua että aikaa voi kulua. Ei ratkea viikossa, esim yhden lomamatkan aikana. 

Omalla miehelläni työpaineet, perussairaus ja huoli omasta ulkonäöstä sekä aikaisemmat torjuntani johtivat  meillä vuosiksi melko olemattomaan seksielämään.

Nyt puolen vuoden houkuttelun jälkeen (aloin puhua omista tarpeistani ja haluistani, ja houkuttelin toistuvasti seksiin) mies alkoi myös tehdä aloitteita. Mikään muu este ei ole hävinnyt, kuin korkeintaan jotkut korvien välissä. Ollaan oltu yli 20 v yhdessä ja olen rohkaissut miestä kertomalla että minusta tuntuu että paljon löydettävää vielä yhdessä, edes seksuaalisuuden reuna-aluille ja niiden yli menemättä.

"sekä aikaisemmat torjuntani"

Olen itse pitkään epäillyt, että tämä on melkein aina taustalla kun puhutaan miesten haluttomudesta. Nainen pihtasi ensin, tämä tappoi rakkauden, tai ainakin miehen itsetunnon ja halukkuuden. Vasta sitten mieskin aloitti pihtaamisen. Tietty vakavimmat sairaudet aiheuttaa ongelmia muutenkin, mutta valtaosa taitaa kyllä liittyä kumppanin toimiin. Faktaa aiheesta on tietysti mahdotonta saada, koska ihmiset valehtelevat niin paljon, niin itselleen kuin muillekin.

Aloittaja täällä. Kerron vähän kuulumisia. En tiedä miksi, ehkä haluan vain purkaa tuntojani jonnekin. 

Tilanteemme on mennyt vain huonompaan suuntaan. Seksi harveni entisestään ja uutena "oireena" tuli miehen laukeamattomuus. Hän kävi lääkärissä, testotasot oli ihan normaalin rajoissa. Ei siis ole mitään korvaamisen tarvetta. 

Nyt tilanne on se että meillä ei ole enää seksiä. Ei minkäänlaista. Meillä on edelleen valtavasti rakkautta, muuta läheisyyttä ja kosketusta. Mutta mitään seksuaalista siihen ei liity. 

Kyllä mun naiseus on tosi kovalla koetuksella. Vaikka mies kuinka mulle vakuuttaa että syy ei ole minussa, tottakai se on jotenkin minussa. 

Jotkut päivät ovat helpompia enkä ajattele asiaa niin paljon. Varsinkin arjessa on helpompaa kun on paljon puuhaa eikä ehdi miettiä näitä. Toiset päivät ovat vaikeampia ja välillä tuntuu tosi pahalta. Varsinkin tällaisina pitkinä viikonloppuina. Vaikka meillä on tosi kivoja viikonloppuja, me tehdään paljon kivoja juttuja yhdessä ja meillä on tosi mukavaa. Silti näinä hetkinä muhun iskee jonkinlainen suru. En oikein voi kertoa siitä kuitenkaan miehelleni koska en halua hänen tuntevan syyllisyyttä yhtään enempää kuin jo tuntee. 

Kiitos kun olen saanut purkaa täällä. Ehkä tästä ketjusta on jollekin jotain apua.