Lue keskustelun säännöt.
Miehen haluttomuudesta - mikä auttoi?
15.07.2024 |
Mä nyt aloitan tämän ketjun tänne kun sitä joku äsken aihe vapaalle yritti useaan otteeseen. Aihe koskettaa myös minua henkilökohtaisesti. Onko jollain kokemusta siitä miten tilanne on saatu kääntymään? Että ne miehen halut tai joskus ehkä kyvyt on löytynyt uudestaan?
Ja tottakai odotan vastaukseksi sitä että naista vaihtamalla ongelma ratkesi mutta lähdetään nyt tähän ketjuun siitä ajatuksesta että naisen vaihtaminen ei ole vaihtoehto ja että ongelman ydin ei edes ole naisessa.
Kommentit (90)
Minä olen (ehkä) melko tyypillinen mies siinä mielessä, että seksuaaluset halut ja rakkaus eivät kulje mitenkään käsi-kädessä.
Molemmat ovat kyllä olemassa ja tärkeitä asioita. Jos tapaan uuden kumppanin, niin kyllä ne päällimmäiset seksuaaliset halut on käytetty loppuu parissa kuukaudessa. Rakkaushan on siinä vaiheessa vasta oraalla.
Nykyisen kumppanini kanssa olemme kohta olleet yhdessä 15 vuotta ja suurin osa siitä ajasta on ollut aika rauhallista seksitouhujen osalta.
Viime vuodet olemme kuitenkin olleet aktiivisempia ja suurin syy muutokseen on se, että löysin jotenkin uuden suhtautumistavan seksiin. Nyt kyse ei ole sellaisesta eläimellisestä himosta, vaan tavasta olla yhdessä puolison kanssa ja siitä, että molemmat voivat tehdä toisilleen hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen (ehkä) melko tyypillinen mies siinä mielessä, että seksuaaluset halut ja rakkaus eivät kulje mitenkään käsi-kädessä.
Molemmat ovat kyllä olemassa ja tärkeitä asioita. Jos tapaan uuden kumppanin, niin kyllä ne päällimmäiset seksuaaliset halut on käytetty loppuu parissa kuukaudessa. Rakkaushan on siinä vaiheessa vasta oraalla.
Nykyisen kumppanini kanssa olemme kohta olleet yhdessä 15 vuotta ja suurin osa siitä ajasta on ollut aika rauhallista seksitouhujen osalta.
Viime vuodet olemme kuitenkin olleet aktiivisempia ja suurin syy muutokseen on se, että löysin jotenkin uuden suhtautumistavan seksiin. Nyt kyse ei ole sellaisesta eläimellisestä himosta, vaan tavasta olla yhdessä puolison kanssa ja siitä, että molemmat voivat tehdä toisilleen hyvää.
No onnea, että se löytyi JO 15 vuoden jälkeen!
Voisit vielä kertoa miten se löytyi, niin saataisiin jotain sisältöä kommenttiisi.
Halut palautuivat vaihtamalla öykkärimäisen agressiivisesti ja epäkunnioittavasti viikoittain/päivittäin puhuva puoliso normaalin tunteidehallinnan omaavaan.
En tiedä miten exän kanssa tarkalleen päädyimme vuosien saatossa tuohon umpikujaan, mutta ulos emme osanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen (ehkä) melko tyypillinen mies siinä mielessä, että seksuaaluset halut ja rakkaus eivät kulje mitenkään käsi-kädessä.
Molemmat ovat kyllä olemassa ja tärkeitä asioita. Jos tapaan uuden kumppanin, niin kyllä ne päällimmäiset seksuaaliset halut on käytetty loppuu parissa kuukaudessa. Rakkaushan on siinä vaiheessa vasta oraalla.
Nykyisen kumppanini kanssa olemme kohta olleet yhdessä 15 vuotta ja suurin osa siitä ajasta on ollut aika rauhallista seksitouhujen osalta.
Viime vuodet olemme kuitenkin olleet aktiivisempia ja suurin syy muutokseen on se, että löysin jotenkin uuden suhtautumistavan seksiin. Nyt kyse ei ole sellaisesta eläimellisestä himosta, vaan tavasta olla yhdessä puolison kanssa ja siitä, että molemmat voivat tehdä toisilleen hyvää.
No onnea, että se löytyi JO 15 vuoden jälkeen!
Voisit vielä kertoa miten se
Valitettavasti en pysty kauhean objektiivisesti kuvailemaan mitä kaikkea siellä omassa pääkopassa on tapahtunut, mutta ainakin voin kertoa millainen tilanne sai muutoksen aikaan.
Naisystäväni ei nalkuttanut minulle seksiasioista, eikä myöskään tehnyt aloitteita seksiin. Huomasin kuitenkin hänen puheistaan, että hän selvästi teki jonkinlaista henkistä etääntymistä minuun, vaikka hyvin perhekeskeisenä ihmisenä ei halunnut rikkoa perhettämme. Hän esimerkiksi otti avointa suhdetta esille ja sen tyylisiä asioita.
Itse taas tunnen itseni niin hyvin, etten minä olisi onnellinen missään avosuhdevirityksissä. Minä kuitenkin rakastuisin johonkin seksikumppaniin ja sitten haluaisin eroon perheestäni.
Kuitenkin, periaatteessa kyse oli pelosta. Rakkaan avovaimoni menettämisen pelosta. Siitä sai motivaatiota harrastaa seksiä "vaikka hampaat irvessä". Sitten huomasi, että tämähän on itseasiassa aika kivaa touhua ja lähentää meitä toisiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun aloittaja avaa omaa tilannettaan vähän enemmän. Meillä on ihan ehdottomasti rakkaussuhde. Meillä on valtavasti rakkautta ja läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kunnioitamme toisiamme, tehdään kivoja asioita jotta toisen olisi hyvä olla, puhutaan nätisti ja kauniita asioita, sanotaan että rakastetaan joka päivä. Itse asiassa minut itseni on yllättänyt se kuinka voimakkaasti kärsin siitä että meillä ei ole seksiä. Luulin että kaikki muu läheisyys riittäisi mulle.
Itsekään en nalkuta asiasta, enkä tee aloitteita, koska olosuhteiden täytyy olla juuri oikeanlaiset jotta mies pystyy (fyysisesti) mihinkään seksuaaliseen. Ja jotenkin mulla on sellainen tunne että hän nimenomaan senkin tekee "hampaat irvessä". Velvollisuudesta. Ei siksi että hän haluaisi.
En missään nimessä ole eroamassa. En ole kokenut tällaista rakkautta koskaan ennen. Enkä ole menossa vieraisiin sänkyihin, se ei vastaa omia arvojani, ja toisaalta tarvitsen tunnesiteen että itseäni seksi edes kiinnostaa.
Ehkäpä omatkin halut kuolee aikanaan ja tilanne ratkeaa sillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se ei ollut aiemmin kivaa?
Koska olin jumissa siinä miestyypinseksikokemuksessa. Siinä primus moottori koko touhulle on uutuudenviehätys. Kuinka kutkuttavaa on se, että ylipäätään joku uusi naisihminen pitää minusta niin paljon, että on valmis harrastamaan seksiä kanssani. Mitä sieltä vaatteiden alta löytyy. Mitä kaikkia temppuja voimme uuden tuttavuuden kanssa tehdä.
Eihän näistä jää mitään jäljelle parisuhdeseksissä, vaan on löydettävä uusi tapa nauttia seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja avaa omaa tilannettaan vähän enemmän. Meillä on ihan ehdottomasti rakkaussuhde. Meillä on valtavasti rakkautta ja läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kunnioitamme toisiamme, tehdään kivoja asioita jotta toisen olisi hyvä olla, puhutaan nätisti ja kauniita asioita, sanotaan että rakastetaan joka päivä. Itse asiassa minut itseni on yllättänyt se kuinka voimakkaasti kärsin siitä että meillä ei ole seksiä. Luulin että kaikki muu läheisyys riittäisi mulle.
Itsekään en nalkuta asiasta, enkä tee aloitteita, koska olosuhteiden täytyy olla juuri oikeanlaiset jotta mies pystyy (fyysisesti) mihinkään seksuaaliseen. Ja jotenkin mulla on sellainen tunne että hän nimenomaan senkin tekee "hampaat irvessä". Velvollisuudesta. Ei siksi että hän haluaisi.
En missään nimessä ole eroamassa. En ole kokenut tällaista rakkautta koskaan ennen. Enkä ole menossa vieraisiin sänkyihin, se ei vastaa omia arvojani, ja toisa
Halut ei kuole. Älä edes yritä uskotella tota itsellesi.
Sen sijaan tulet pettämään miestäsi, kun kiima alkaa kohista päässäsi. Pillu turpeana ja pöksyt märkinä katselet muita miehiä. Päätöksen teet jo paljon ennen pettämisen hetkeä. Siinä ei paljoa rakkaus tule painamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja avaa omaa tilannettaan vähän enemmän. Meillä on ihan ehdottomasti rakkaussuhde. Meillä on valtavasti rakkautta ja läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kunnioitamme toisiamme, tehdään kivoja asioita jotta toisen olisi hyvä olla, puhutaan nätisti ja kauniita asioita, sanotaan että rakastetaan joka päivä. Itse asiassa minut itseni on yllättänyt se kuinka voimakkaasti kärsin siitä että meillä ei ole seksiä. Luulin että kaikki muu läheisyys riittäisi mulle.
Itsekään en nalkuta asiasta, enkä tee aloitteita, koska olosuhteiden täytyy olla juuri oikeanlaiset jotta mies pystyy (fyysisesti) mihinkään seksuaaliseen. Ja jotenkin mulla on sellainen tunne että hän nimenomaan senkin tekee "hampaat irvessä". Velvollisuudesta. Ei siksi että hän haluaisi.
En missään nimessä ole eroamassa. En ole kokenut tällaista rakkautta koskaan ennen. Enkä ole menossa vierais
En ole koskaan tuntenut tuollaista ventovieraita miehiä kohtaan. Saatanpa itse olla jonkun sortin demiseksuaali jopa. En ole yleensä ottaenkaan ketään muuta halunnut niin paljon kuin tätä kyseistä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja avaa omaa tilannettaan vähän enemmän. Meillä on ihan ehdottomasti rakkaussuhde. Meillä on valtavasti rakkautta ja läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kunnioitamme toisiamme, tehdään kivoja asioita jotta toisen olisi hyvä olla, puhutaan nätisti ja kauniita asioita, sanotaan että rakastetaan joka päivä. Itse asiassa minut itseni on yllättänyt se kuinka voimakkaasti kärsin siitä että meillä ei ole seksiä. Luulin että kaikki muu läheisyys riittäisi mulle.
Itsekään en nalkuta asiasta, enkä tee aloitteita, koska olosuhteiden täytyy olla juuri oikeanlaiset jotta mies pystyy (fyysisesti) mihinkään seksuaaliseen. Ja jotenkin mulla on sellainen tunne että hän nimenomaan senkin tekee "hampaat irvessä". Velvollisuudesta. Ei siksi että hän haluaisi.
En missään nimessä ole eroamassa. En ole kokenut tällaist
Kyllä ne halut syttyy, kun kotona ei saa. Usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja avaa omaa tilannettaan vähän enemmän. Meillä on ihan ehdottomasti rakkaussuhde. Meillä on valtavasti rakkautta ja läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kunnioitamme toisiamme, tehdään kivoja asioita jotta toisen olisi hyvä olla, puhutaan nätisti ja kauniita asioita, sanotaan että rakastetaan joka päivä. Itse asiassa minut itseni on yllättänyt se kuinka voimakkaasti kärsin siitä että meillä ei ole seksiä. Luulin että kaikki muu läheisyys riittäisi mulle.
Itsekään en nalkuta asiasta, enkä tee aloitteita, koska olosuhteiden täytyy olla juuri oikeanlaiset jotta mies pystyy (fyysisesti) mihinkään seksuaaliseen. Ja jotenkin mulla on sellainen tunne että hän nimenomaan senkin tekee "hampaat irvessä". Velvollisuudesta. Ei siksi että hän haluaisi.
En missään nimessä ole eroamassa. En ole kokenut tällaista rakkautta koskaan ennen. Enkä ole menossa vieraisiin sänkyihin, se ei vastaa omia arvojani, ja toisa
Onko teillä niin hyvä suhde, että se kestäisi vaikeitakin keskusteluja?
Kannattaisi varmaan miehen kanssa keskustella, että onko hänellä todellakin alhainen into seksiin ylipäätään, vai johtuuko se tilanteen luonteesta, eli siitä, että on vaikea innostua seksistä vakiintuneen kumppanin kanssa.
Vaikka tuo jälkimmäinen vaihtoehto ehkä tuntuisi sinusta henkilökohtaisesti loukkaavammalta, niin uskoakseni siinä tilanteessa on kuitenkin enemmän toivoa muutoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja avaa omaa tilannettaan vähän enemmän. Meillä on ihan ehdottomasti rakkaussuhde. Meillä on valtavasti rakkautta ja läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kunnioitamme toisiamme, tehdään kivoja asioita jotta toisen olisi hyvä olla, puhutaan nätisti ja kauniita asioita, sanotaan että rakastetaan joka päivä. Itse asiassa minut itseni on yllättänyt se kuinka voimakkaasti kärsin siitä että meillä ei ole seksiä. Luulin että kaikki muu läheisyys riittäisi mulle.
Itsekään en nalkuta asiasta, enkä tee aloitteita, koska olosuhteiden täytyy olla juuri oikeanlaiset jotta mies pystyy (fyysisesti) mihinkään seksuaaliseen. Ja jotenkin mulla on sellainen tunne että hän nimenomaan senkin tekee "hampaat irvessä". Velvollisuudesta. Ei siksi että hän haluaisi.
En missään nimessä ole eroamassa. En ole kokenut tällaista rakkautta koskaan ennen. Enkä ole menossa vierais
Asiasta on keskusteltu kyllä mutta ei ne keskustelut ole tilannetta muuttaneet enkä viitsi olla koko ajan ottamassa asiaa esille. Mies sanoo että kyse ei ole minusta. Hänellä on jonkun verran terveysongelmia mitkä tekevät tosiaan sen että olosuhteiden täytyy olla täydelliset että mikään fyysinen on edes mahdollista. En usko että kyse on uutuudenviehätyksen katoamisesta koska tilanne on ollut samanlainen aivan alusta asti.
No can do, jos ei naisen -20kg saa mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No can do, jos ei naisen -20kg saa mainita.
No tässä tapauksessa kyse ei ole siitäkään koska itse olen mallia fitness.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No can do, jos ei naisen -20kg saa mainita.
No tässä tapauksessa kyse ei ole siitäkään koska itse olen mallia fitness.
Niinpä tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No can do, jos ei naisen -20kg saa mainita.
No tässä tapauksessa kyse ei ole siitäkään koska itse olen mallia fitness.
Tänne kirjoittavista naisista kaikki on mallia fitness.
Minä nyt joka tapauksessa olen, muista en tiedä. Ainakaan ylipainoa ei ole 20 kiloa kun mitat on 170/56. Toki ikää on 40+ mutta niin on miehelläkin.
PROVOJEN PROVO!!! IHAN HIRVEÄÄ SOOPAA... SIIS TAAS JOKU MIES KIRJOITTANUT IHAN TAHALLA PELKKÄÄ BULLSHITIÄ TÄNNE TEILLE HÄIRIÖKSI! EI JATKOON!
Kukaan ei sano että sehän on psykoosissa. Minäkään en sano koska tämä palsta ei ole minkään sortin psykiatrian tai heidän terapiansa vastaanotto. Jos täällä jotain terapiaa on niin se on nk omaterapiaa ja omaparisuhdeterapiaa ja muistakaakin nämä termit kun huutelette toisille että lääkkeet sun muuta täyttä bullshitiä. Täällä saa varmaan vuodattaa sen mikä sielusta lähtee ja ylläpito sitten poistaa jos on jotenkin sopimatonta... Huomatkaa että ainakaan minä en palan vertaakaan tykkää minkäänlaisesta bullshitistä! Olen muuten sen ketjun Ap jossa 'haluaisin keskustella seksistä fiksun ja kypsän miehen kanssa'... tässä ketjussa taita olla mies joka on täysin eksynyt lammas... Jeesus etsii jokaisen eksyneen lampaansa!!!
En myöskään tajua sitä että joka paikkaan työnnetään naisten ylipainoa. Mikä tämä -20 kg-kin tossa yllä nyt sitten oikein on? Jos joku vaihdevuodet ylittänyt nainen painaa 55 kg (liikkumatta ja fyysisesti muutenkin vähäaktiivinen) niin ei sille voi sanoa että -20 kg... sehän kuolis! HALOO ÄIJÄT! Ei se ole paino-ongelma mikä tässä mättää ja jospa se naisten paino-ongelma on syntynyt siitä että seksi joidenkin miesten kanssa ei ole kivaa... ja syövät lohduttaakseen itseään... jonkinlaiseen hermostuneisuuteen joka siitä syntyy kun on 'pakko' harrastaa seksiä vaikka ei haluta... syömisellä, tunteilla, huonolla seksillä ja parisuhteella on selvä yhteys vaikka en sitä tässä jaksa ruveta avaamaankaan... minäkin rupean syömään jos triggeröidun jostain tietyn tyyppisistä ihmissuhdeongelmista joille en mitään itse voi tehdä... se on ihan hirveää ja se korreloi myös koko syömishäiriökirjon kanssa jossa on anoreksia ja bulimia ja miehillä kuulemaa liikaa fyysistä harjoittelua ja AHMIMINEN = miehen syömishäiriö luin jostakin... Kamala nähdä langanlaihoja naisia läskien miesten kanssa - tulee heti mieleen että taustalla on jotain psykologisia (parisuhde)ongelmia... ja usein myös että nauttivatko miehet kun nainen on nälkäkuoleman partaalla... ETTEKÖ TE TAJUA ETTÄ LANGANLAIHAT NAISET EIVÄT EDES RASKAUDU HELPOSTI - laihuus viestittää että nälänhätä johon ei kannata synnyttää... kun naiselle ei ole ruokaa niin ei voi imettää vauvaakaan joka sitten menehtyy... miehen normaali suhtautuminen pitäisi olla että ei ainakaan langanlaiha nainen... VIIRAAKO MIESTENKIN YLÄPÄISSÄ? Haluavatko 'nykymiehet' jotenkin tuhota salakavalasti 'nykynaisen'?
Kyllähän se on ikääntyminen, yhdessäasuminen ja arki, jotka toimivat parisuhteessa erotiikan hautausmaana. Ihminen ei ole biologialtaan yksiavioinen, sen ymmärtää jokainen jota kiinnostaa kuinka asiat ovat eikä se kuinka niitten pitäisi olla.
Parisuhteessa jommalla kummalla on heikompi sukupuolivietti, vain noin 10% pareista on semmoisia joilla halut on suunnilleen yhtä suuret. Yleensä mies on halukkaampi, näin on noin 70% pareista. Nainen on halukkaampi noin 20% pareista. Se on sitten arpapeliä, millaisen kumppanin kukin sattuu saamaan. Sen todellisen halukkuuden näkee vasta noin 5- 10 vuoden yhdessäolon jälkeen, suhteen alun hyvä, runsas ja tyydyttävä seksi on vain suhteen sisäänvetotuote. Ei ole sinällään mikään tae mistään.
Se, että halut omaa puolisoa kohtaan vähenee, on luonnon laki. Biologia ohjaa tuohon, sekä tietenkin aiemmin mainitsemani ikääntyminen ja arki.
Vaihdoin kumppania. Ongelmat olivat nimenomaan exässä.