Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin kohtuuttomat syytökset
14.07.2024 |
Kumppanini vanhemmista äitinsä kuoli hänen ollessa lapsi. Minulla taas on edelleen molemmat vanhemmat, mutta toisen vanhempani puoliso on kuollut kun olin lapsi. Kumppani toisinaan huomauttelee tästä, väittää että olen "onnekas", päässyt elämässä helpolla enkä hänen mukaansa tiedä vaikeuksista mitään. Minusta tämä on kohtuutonta, vaikka myöhemmin yleensä katuu sanomisiaan ja pyytää anteeksi. Tietysti tänä tuntuu silti ikävältä, enhän minä ole syyllinen hänen vaikeuksiinsa. Ollaan puhuttu tästä monta kertaa, mutta aina jonkin vaikean asian hetkellä sama toistuu, hän ottaa esille oman lapsuutensa verratakseen hänen ja minun elämää. Onko turhaa toivoa että kumppani muuttaisi käytöstään?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti pointti on siinä, että kätiset ja nalkutat turhista jutuista, joihin sinulla ei olisi edes energiaa keskittyä, jos olisit elänyt rankemman nuoruuden kuten miehesi on. Mies on kasvanut vaikeuksien keskellä siihen, ettei kannata repiä stressiä turhuuksista niin elämässä jaksaa ja voi paremmin.
Eipä tuo ihan paremmin voimiselta tai jaksamisesta vaikuta jos aikuisena oireilee puolisolleen siitä että tämän vanhemmat on elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse kuunnella tuollaista sontaa. Eksäni oli samanlainen, syyllisti minua siitä että minulla oli molemmat vanhemmat ja nälvi siitä että vietän myös aikaa vanhempien kanssa.
Eksältäni oli itseltään kuollut ensin isä lapsena ja äiti teininä, jäänyt vain katkeruus ja vihamieli siitä että muilla on vanhemmat.
Niin, äidin menetykselle ei voi mitään. Ehkä joillakin on toisto-ongelma. Toistellaan samoja asioita. Vähän konemaisesti. Loukkaannutaan kun toinen ei jaksaisi toistoa. Ehkä äidin menetys oli niin kauheaa, kun olisi tarvinnut äitiä, että sitä ei voi kestää - psyyke ja sydän haluaisi tulla ehjäksi. Ehkä on tullutkin ehjemmäksi. Mutta tekeekö perhetilanne sua jotenkin onnekkaaksi vai ei, sen sä päätät. Jaksaako olla sitten suhteessa jossa toinen toistelee, en tiedä, kaikki eivät - ja osa jaksaa. Äidin ajatellaan tuovan lämpöä ja rakkauden, huolenpidon. Se ei ole aina totta. Ehkä jotain apua saa. Mutta osalla äiti on ollut piinaava demoni tai riitapukari. Mistä hän tietää minkälainen äiti olisi ollut, kiva vai myös huonoja hetkiä. Joskus muualla pitää tehdä itse ehjäksi itsensä ja turvaa jostain muusta henkisesti. Taloudesta ei tietoa, se on oma juttunsa.