Voiko rumuuteen kuolla?
Rumuudesta johtuvaan häpeään nyt ainakin voi; en vain käsitä, miksi se tapahtuu niin hitaasti. En yksinkertaisesti pysty kitumaan tässä vastenmielisessä ongelmajäteruhossa enää kauempaa. Pelkkä peilin ohi kulkeminenkin itkettää, ja kaikkien tekemieni asioiden ja akateemisten saavutusteni arvo valuu tyhjiin vain ulkonäköni tähden. Haluaisin tyystin sanoutua irti tästä eloperäisestä aineesta ja sen säälittävistä inhimillisistä perustarpeista, jotka aiheuttavat minulle vain mielipahaa.
Jäljellä oleva aika tuntuu liian kovalta rastilta, ja ikää on 31 vuotta. Ei tätä kestä. Sympatiani jokaiselle, joka vihaa itseään yhtä paljon.
Kommentit (5)
Menee, mutta hitaasti ja kivuliaasti!
Ei, vaikka haluaisi. Rumuudesta johtavaan ketutukseenkaan ei kuole. Jokin maailmankaikkeuden hauska pila tehdä osa meistä, hmmm...persoonallisen näköisiä, ja persoonalliset ihmiset on loppupeleissä ihan kauniita.
Kivitystä odotellen ; )
Haha, sama täällä. Oon Andersenin Ruma ankanpoikanen ilman sitä lopun transformaatiota. Tsemppiä meille, tai sopivasti kohdalle osuvaa bussia nyt ainakin.
Luoja, mitä ongelmia ihmisillä... Älkää viittikö.
Menee se elämä noinkin