Arvostelet toisen lasta. Loukkaannutko jos arvostelen takaisin?
Mulla on ikäistään hiukan lyhyempi poika. On vielä alle kouluikäinen. Mua ärsyttää kun pojankin kuullen hänen lyhyyttään taivastellaan. "Kato nyt kun naapurin vuoden nuorempi Kallekin on pidempi" tai "onpas se pieni" ja vastaavaa. Yhden kommentoijan samanikäinen lapsi on päätä pitempi ja aivan jäätävä possu eli todella todella ylipainoinen. Mitähän hän toteaisi jos sanoisin että onpa sinun lapsesi iso ja lihava! Varmaan suuttuisi.
Mutta oikeesti aikuiset ihmiset vois ajatella mitä sieltä suustaan päästää ja varsinkaan lapsen itsensä kuullen. Pituus on asia mille nyt ei hirveesti voi mitään kuten ei esim isolle nenälle, jättikokoisille jaloille tai sille että huulten tilalla on pelkkä viiva. Täysin turhaa taivastella asioita joille ei mitään voi.
Mulla on toinenkin poika joka jo iso teini. Hänenkin laihuutta ja pienuutta kauhisteltiin. (Ei niin paljon kuin kuopuksen) Nyt on 180cm pitkä ja todella raamikas poika.
Kommentit (49)
Siirtyisin viettämään aikaa vähemmän pinnallisten ihmisten kanssa ja pyrkisin jättämään nuo loput huomioimatta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulaisnainen teki tämän vahingossa omalle pojalleen. Mentiin kylään, niin rouva ihasteli meidän poikia, että ovatpa pitkiä ja omaa lyhyempää poikaansa tyrkkäsi kylkeen sillä lailla, että katso nyt. Näki pojan ilmeestä, että nyt tuli äidin tehtyä moka, mutta hyvinkasvatettuna nuorukaisena hymyili vain kiusaantuneena, eikä sanonut mitään.
Kai joku muisti kehaista poikaa äidin kuullen jostain? Vaikka hyvistä käytöstavoista vaikka kasvaakin törpön kanssa.
Hänellä on niin ihanat ja kauniit lapset, että aina he saavat kehuja sukulaisilta. Äitikin on kyllä mukava, silloin vain lipsahti pahasti. Kaikkihan me mokailemme, ikävä kyllä myös lastemme edessä.
Luulisi, ettei nykyään aikuiset enää arvostelisi kenenkään ulkonäköä. Ikäihmiset kuten 30- ja 40- luvulla syntyneet äitini ja anoppini sisarukset kiusallisesti arvostelevat sukulaislasten pituuskasvua. Anopin ( muuten mukavat ) sisaret päivittelivät 14 v tytön pituutta ( 180 cm ) ja kauhistelivat " älä vain enää kasva " ja tekivät sitä monta vuotta. Tytyö on nyt 18v. Eivät edes tajunneet käyttäytyvänsä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun poika on niin lyhyt?
Tässähän sen näkee. Jotkut vaan ovat ä liöitä. Pitävät itseään varmaan hauskoina ja vitsikkäinä.
Sanoisin varmaan, että oletpas sinä typerä ja huonokäytöksinen. En lasta arvostelisi vaan aikuista, joka päästelee idioottimaisia sammakoita suustaan. Mulla on mennyt välit useampaankin idioottiin eikä haittaa. Se on oikeasti merkillistä, että ihmiset, jotka kokevat oikeudekseen arvostella toisia ihmisiä, eivät yhtään kestä suoraa mielipidettä omasta käytöksestään.
Kyllä huonosti käyttäytyviä hemmoteltuja lapsia saakin arvostella etenkin, jos heidän vanhempansa eivät puutu käytökseen.
Luulisi ettei nykyään ei arvostella kenenkään ulkonäköä, ei ainakaan tällä palstalla. Niinhän sitä luulisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosti käyttäytyviä hemmoteltuja lapsia saakin arvostella etenkin, jos heidän vanhempansa eivät puutu käytökseen.
Ai jos lapsi sun mielestä käyttäytyy huonosti, niin voit surutta todeta sille "oletpa ruma"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetin k e h a r i arvostelee lapsia
Monikin. Kyllä näitä löytyt...
Minulla on työkaveri noin 160 cm, hänen miehensä on ehkä 170. Neuvolassa oli päivitelty lasten lyhyyttä. Tämä äiti oli sitten kysynyt, kuinka pitkiä niiden pitäisi olla, kun vanhemmat ovat tämän mittaisia?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, ettei nykyään aikuiset enää arvostelisi kenenkään ulkonäköä. Ikäihmiset kuten 30- ja 40- luvulla syntyneet äitini ja anoppini sisarukset kiusallisesti arvostelevat sukulaislasten pituuskasvua. Anopin ( muuten mukavat ) sisaret päivittelivät 14 v tytön pituutta ( 180 cm ) ja kauhistelivat " älä vain enää kasva " ja tekivät sitä monta vuotta. Tytyö on nyt 18v. Eivät edes tajunneet käyttäytyvänsä huonosti.
Miksi kukaan ei viheltänyt peliä poikki ja suojellut lasta aikuisten huonolta käytökseltä?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, ettei nykyään aikuiset enää arvostelisi kenenkään ulkonäköä. Ikäihmiset kuten 30- ja 40- luvulla syntyneet äitini ja anoppini sisarukset kiusallisesti arvostelevat sukulaislasten pituuskasvua. Anopin ( muuten mukavat ) sisaret päivittelivät 14 v tytön pituutta ( 180 cm ) ja kauhistelivat " älä vain enää kasva " ja tekivät sitä monta vuotta. Tytyö on nyt 18v. Eivät edes tajunneet käyttäytyvänsä huonosti.
Äitini ja sisarensa ovat lyhyestä suvusta ja perheestä. Pisin nainen on max. 160 cm ja äidin veljetkin olivat 160-165. Sisarieni kasvukäyrällä neuvolassa näytti, että heistä tulee jotain 165, niin äitini siskoineen kauhisteli, eikö tuolle valtavalle pituuskasvuun voi tehdä jotakin. Siskoni kasvoivat kuitenkin vain 160 cm mittaisiksi, yksi saattaa olla 164, joten äiti sisarineen oli tyytyväinen, ettei tullutkaan 165 senttisiä jättiläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetin k e h a r i arvostelee lapsia
Monikin. Kyllä näitä löytyt...
Minulla on työkaveri noin 160 cm, hänen miehensä on ehkä 170. Neuvolassa oli päivitelty lasten lyhyyttä. Tämä äiti oli sitten kysynyt, kuinka pitkiä niiden pitäisi olla, kun vanhemmat ovat tämän mittaisia?
Neuvola kyllä jaksaa aina ihmetellä. Pahinta on kun tarttuvat asioihin siihen tyyliin, että jokin on pahasti vialla. Meidän keskimmäisellä on aika iso pää, kuten miehelläni. Vesipäämahdollisuutta tarjottiin ainakin kuukausi ennen kuin neuvolalääkäri sanoi että isältä periytyy hatun koko ja lapsi on ihan terve. Olin tuon kuukauden kuitenkin superhuolissani ja luin kaiken mahdollisen hydrokefaliasta.
Sama kävi kaverilleni. Hänellä oli onneksi jo minun kokemukseni tiedossa, joten ei ollut ihan niin stressaantunut. Hänenkin lapsensa on perinyt isän hatun koon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, ettei nykyään aikuiset enää arvostelisi kenenkään ulkonäköä. Ikäihmiset kuten 30- ja 40- luvulla syntyneet äitini ja anoppini sisarukset kiusallisesti arvostelevat sukulaislasten pituuskasvua. Anopin ( muuten mukavat ) sisaret päivittelivät 14 v tytön pituutta ( 180 cm ) ja kauhistelivat " älä vain enää kasva " ja tekivät sitä monta vuotta. Tytyö on nyt 18v. Eivät edes tajunneet käyttäytyvänsä huonosti.
Äitini ja sisarensa ovat lyhyestä suvusta ja perheestä. Pisin nainen on max. 160 cm ja äidin veljetkin olivat 160-165. Sisarieni kasvukäyrällä neuvolassa näytti, että heistä tulee jotain 165, niin äitini siskoineen kauhisteli, eikö tuolle valtavalle pituuskasvuun voi tehdä jotakin. Siskoni kasvoivat kuitenkin vain 160 cm mittaisiksi, yksi saattaa olla 164, joten äiti sisarineen oli tyytyväinen, ettei tullutkaan 165 senttisiä jättiläisiä.
Minun tyttäreni on 168 cm pitkä ja hän on perheen lyhin. Veljet kuuntelivat huvittuneena, kun hän kertoi olevansa työpaikkansa pisin nainen. Ihmisten pituuden moninaisuus jaksaa jostain syystä aina herättää ihmettelyä, vaikka me kaikki tiedämme, että ihmisiä on monenmittaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, ettei nykyään aikuiset enää arvostelisi kenenkään ulkonäköä. Ikäihmiset kuten 30- ja 40- luvulla syntyneet äitini ja anoppini sisarukset kiusallisesti arvostelevat sukulaislasten pituuskasvua. Anopin ( muuten mukavat ) sisaret päivittelivät 14 v tytön pituutta ( 180 cm ) ja kauhistelivat " älä vain enää kasva " ja tekivät sitä monta vuotta. Tytyö on nyt 18v. Eivät edes tajunneet käyttäytyvänsä huonosti.
Äitini ja sisarensa ovat lyhyestä suvusta ja perheestä. Pisin nainen on max. 160 cm ja äidin veljetkin olivat 160-165. Sisarieni kasvukäyrällä neuvolassa näytti, että heistä tulee jotain 165, niin äitini siskoineen kauhisteli, eikö tuolle valtavalle pituuskasvuun voi tehdä jotakin. Siskoni kasvoivat kuitenkin vain 160 cm mittaisiksi, yksi saattaa olla 164, joten äiti sisarineen oli tyytyväinen, ettei
Kun mies ei saa olla keskimittaa lyhyempi eikä norminainen pitempi kuin yksikään mies, mallit ja missit ovat erikseen. Vaimoni on 180 cm pitkä, on pitkästä suvusta, appiukko oli 189 pisimmillään (syntynyt 1927), vaimon yksi veljistä oli 198 cm. Asuimme jonkin aikaa pienellä paikkakunnalla. Etäs mies tuli asiasta tehden kaupan pihalla taivastelemaan, että onpa pitkä nainen.
No joo, mutta mitä vikaa on pienuudessa. Se on söpöä.
Älä ajattele, että lyhyys olisi negatiivinen asia. Jos se on sinulle ongelma, sen ääneen sanominen satuttaa. Jos haluat olla laiha/Siro ja joku siitä sanoo, et loukkaannu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää muuten tämä ihan sama asia. En tiedä miksi, mutta miehen veli ja yksi kaverini taivastelevat aina miten meidän lapset onkin niin ihmeellisen lyhyitä.
No miehen perhe on pitkiä ja myös kaverini miehineen ovat pitkiä. Eli mikäs ihme se on että heidän lapsensa ovat pitkiä? Minä taas olen "vain" keskimittainen ja meidän suvun naiset aika lyhyitä, niin en pidä suurena ihmeenä, että meidän lapset on lyhyitä.
Joskus tekisi mieli vastata takaisin vaikka "onpas teidän lapset rumia" tai "onpas teidän lapsilla huonot tavat". Vaikka kumpikin lause on nähdäkseni totta, en ole viitsinyt lasten takia alkaa haastaa riitaa.
Oletan että heillä on jokin kompleksi lapsista / kokevat jostain syystä huonommuutta ja siksi nostavat tämän esiin uudestaan ja uudestaan.
Tämä on muuten aika yleistä. N
"Yksi sukulaisnainen teki tämän vahingossa omalle pojalleen. Mentiin kylään, niin rouva ihasteli meidän poikia, että ovatpa pitkiä ja omaa lyhyempää poikaansa tyrkkäsi kylkeen sillä lailla, että katso nyt. Näki pojan ilmeestä, että nyt tuli äidin tehtyä moka, mutta hyvinkasvatettuna nuorukaisena hymyili vain kiusaantuneena, eikä sanonut mitään."
Ex-ystävä tuli lapsineen kylään ja mieheni oli sattumoisin kotona. Ei ollut tavannut tätä lapsiperhettä aikoihin joten totesi, että onpa siellä (paikkakunta) hyvä ilmasto kun ovat lapset (sukupuoli) noin kovasti kasvaneet. Niinpä ystävätär pääsi "aiheellisesti" minulle myöhemmin sanomaan, että "kun *Pekkakin* sanoi, miten hyvin heidän lapsensa ovat kehittyneet verrattuina" meidän hentoisempaan, samanikäiseen lapseen.
Joo, ei mieheni todellakaan niin sanonut, eikä missään nimessä tarkoittanut mitään tuonsisältöistä. Mutta rakas ex-yst. siis ajatteli ääneen. No, ei ole ainoa syy exyyteen, mutta pirtsakkana lisänä muussakin samantyylisessä kuormassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetin k e h a r i arvostelee lapsia
Monikin. Kyllä näitä löytyt...
Minulla on työkaveri noin 160 cm, hänen miehensä on ehkä 170. Neuvolassa oli päivitelty lasten lyhyyttä. Tämä äiti oli sitten kysynyt, kuinka pitkiä niiden pitäisi olla, kun vanhemmat ovat tämän mittaisia?Neuvola kyllä jaksaa aina ihmetellä. Pahinta on kun tarttuvat asioihin siihen tyyliin, että jokin on pahasti vialla. Meidän keskimmäisellä on aika iso pää, kuten miehelläni. Vesipäämahdollisuutta tarjottiin ainakin kuukausi ennen kuin neuvolalääkäri sanoi että isältä periytyy hatun koko ja lapsi on ihan terve. Olin tuon kuukauden kuitenkin superhuolissani ja luin kaiken mahdollisen hydrokefaliasta.
Sama kävi kaverilleni. Hänellä oli onneksi jo minun kokemukseni tiedossa, joten ei ollut ihan niin stressaantunut. Hänenkin lapsensa on perinyt isän hatun koon.
Meidän lapset olivat neuvola-aikoinaan tavallisesti siellä käyrien alarajoilla.
Kerrankin eräs päivitteli hartaasti niitä käyriään, et miten voi olla.
Sitten katteli syntymälaihaa poikaa, joka istui tomerasti siinä pöydällä ja loihe lausumaan, että "kyllä se näyttää ihan hyvältä", johon totesin lakonisesti, että "kyllä se minustakin näyttää ihan hyvältä".
- Huvitti tilanne. Kyllä se poika nyt neljävitosena on jo hieman kasvattanut ympärystäänkin.
Minä olin ja olen pitkä, ja koko lapsuuteni sain kuulla, että onpa pitkä tyttö. Mitä siitä?
Yksi sukulaisnainen teki tämän vahingossa omalle pojalleen. Mentiin kylään, niin rouva ihasteli meidän poikia, että ovatpa pitkiä ja omaa lyhyempää poikaansa tyrkkäsi kylkeen sillä lailla, että katso nyt. Näki pojan ilmeestä, että nyt tuli äidin tehtyä moka, mutta hyvinkasvatettuna nuorukaisena hymyili vain kiusaantuneena, eikä sanonut mitään.
Kai joku muisti kehaista poikaa äidin kuullen jostain? Vaikka hyvistä käytöstavoista vaikka kasvaakin törpön kanssa.