Lue keskustelun säännöt.
Muita kenellä menee kaikki päin helvettiä?
12.07.2024 |
Tuntuu kuin kaikilla muilla aina onnistuisi kaikki ja itsellä pettymyksiä pettymysten perään. Jos sulla menee loistavasti, älä vastaa tähän ketjuun. Jos menee huonosti niin kerro mikä kaikki on mennyt pieleen. Tehdään tästä pahan mielen ketju. Ehkä sitten tulee olo, ettei muidenkaan elämä helppoa aina ole.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 50 000 euroa ulosotossa, ei koulutusta, ei työkokemusta, ei kumppania, ei kavereita ja viimeinenkin perheenjäsen, jonka kanssa en edes tullut toimeen, kuoli vuosi sitten. Elämänparannus on miljoonavaiheinen koettelemus, jonka jälkeen olisin vasta ns. lähtöpisteessä menestymisen suhteen. Kilpailisin elämässä yli 40-vuotiaana yläasteelta päässeiden elämänintoisten nuorukaisten kanssa. Työvoimatoimisto tietää että valehtelen joka kuukausi kun sanon hakeneeni neljään työpaikkaan, mutta eivät jaksa välittää. Ei kiinnosta yrittää. Elän elämäni loppuun jonkinlaisena hengellisenä kokeena että voiko onnea tavoitella todellisena kelarottana ja parasiittina. Olen oman elämäni Diogenes.
Miksi et hankkinut koulutusta nuorena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 50 000 euroa ulosotossa, ei koulutusta, ei työkokemusta, ei kumppania, ei kavereita ja viimeinenkin perheenjäsen, jonka kanssa en edes tullut toimeen, kuoli vuosi sitten. Elämänparannus on miljoonavaiheinen koettelemus, jonka jälkeen olisin vasta ns. lähtöpisteessä menestymisen suhteen. Kilpailisin elämässä yli 40-vuotiaana yläasteelta päässeiden elämänintoisten nuorukaisten kanssa. Työvoimatoimisto tietää että valehtelen joka kuukausi kun sanon hakeneeni neljään työpaikkaan, mutta eivät jaksa välittää. Ei kiinnosta yrittää. Elän elämäni loppuun jonkinlaisena hengellisenä kokeena että voiko onnea tavoitella todellisena kelarottana ja parasiittina. Olen oman elämäni Diogenes.
Miksi et hankkinut koulutusta nuorena?
Olisikin kiva jos voisi mennä taaksepäin ajassa, kerro miten se tehdään?
Mä olen löytänyt keinon tuohon. Pyrin löytämään kaiken moskan keskellä 3 positiivista asiaa hetkessä. Se auttaa motivoitumaan ja jaksamaan.
Aika suhteellista. Jos luettelisi kaikki hyvät asiat tulisi ihan eri tarinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttava ketju. Minulla on ollut vastoinkäymisiä yksi toisensa jälkeen. Jatkuva huolehtiminen ja huolissaan oleminen milloin kenenkin terveydestä ja myös omasta vie voimia ja aikaa. Tosin täältä palstalta olen lukenut, että ei saa valittaa vastoinkäymisistä. No enpä valita, ja moni asia on hyvinkin. Voimia teille muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Mies ilmoitti avioerosta yllättäen.
Tuo voi olla myös mahdollisuus. Iske uusi parempi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkä murtui 4:stä kohtaa ja jouduin jättämään työni. En pääse eläkkeelle, enkä saa työttömyyskorvauksia enkä muitakaan tukia. Sitten vanhempani joutuivat huijauksen kohteeksi ja menettivät kaikki rahansa, metsänsä ja asuntonsa maksaessaan huijareille. Oikeus oli sitä mieltä että huijarit tekivät täysin oikein, ei mitään rangaistuksia, ei korvauksia. Mieheni sairastui syöpään ja joutui jättämään työnsä. Paras ystäväni teki itsemurhan, kun ei kestänyt syöpähoitoja, niin hänkin sairastui syöpään. Kaksi muuta ystävääni joutuivat huijauksen kohteeksi ja menettivät rahansa ja asuntonsa. Tätini kuoli, setäni kuoli, toinen tätini kuoli ja toinen setäni kuoli, enoni kuoli ja yhtäkkiä minun täytyi järjestää 5 ihmisen perunkirjoitukset lyhyessä ajassa ja todeta että varattomia olivat. Sitten piti järjestellä asuntojen myynnit ja miettiä miten selvitä oman taloudellisen tilanteeni kanssa, samalla kun hoitaa miestäni, omia vanhempia
Voimia. Tarvitset apua.
Vierailija kirjoitti:
40 vuotta neitsyt edelleen. Eipä enää edes kiinnosta.
Opsikellut useita ammattaeja, mihinkään en ikinä työllistynyt vakituisesti. Nykyään ollut useita vuosia jo siivoojana, johon pääsin ilman koulutusta. En varmaan ikinä enää jaksa edes lähteä yrittämään mitään muuta työtä. Vihaan nykyistä työtäni, mutta tää on tämmöistä.
Yhtään ystävää ei ole ikinä ollut eikä tule olemaankaan. Joskus yrittänyt, mutta olen aina se jota ei kutsuta tai josta kukaan ei kiinnostu. tai ihan sama. Ei ketään ole ikinä kiinnostanut.
Asun pienemmälllä paikkakunnalla, aina halunnut muuttaa pois. Vanhemmat ei päästä, kinuaminen alkaa heti. Yrittävät vieläkin päättää asioistani, mikä nöyryyttää minua. En jaksaisi olla enää missään tekemisissä, mutta vanhempani haluavat.
Tällä hetkellä lomalla. En ole tehnyt muuta kuin ollut yksin kotona. Olisi varaa tehdä joku reissu, mutta kun ei vaan kiinnost
Saahan sitä olla neitsyt jos miehet ei kiinnosta. Jos taas kiinnostaa, matkusta vaikka Gambiaan.
Mitäs jos opiskelisit ammatin jolla työllistyy ? Esim. sairaanhoitaja ? Muuta vaikka Norjaan ja aloita uusi elämä. Oikeasti tuollaisista vanhemmista on päästävä eroon. Niillä on joku persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin kahden teinin kanssa. Ex-Mies on olemassa mutta hänestäkin on pääosin vain harmia. En pysty alkaa luettelemaan kaikkea kurjuuttani kun menisi loma pilalle mutta lyhyesti.
Teen kolmea työtä ja olen hyvätuloinen ja silti rahat on aina loppu kun kaikki nyhtää minulta rahat (lapset, asunto, omakin elämäntapa). Teen järjettömästi vaativia töitäni mutta siitäkin saan palkaksi vain kateellisten ja katkerien haukut.
Elän sinkkuna ja olen rakastunut mutta mies käyttää minua törkeästi hyväkseen. Valehteli vuosia että on eronnut mutta eipä se nyt niin selvää olekaan. Tässä ajassa on saanut minut henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti niin koukkuun että en pääse irti.
Olen vielä suht nuori ja kaunis ja miehiä olisi joka sormelle mutta sekin aiheuttaa stressiä ja harmia kun mua pidetään ylpeänä eikä kukaan kuulemma kelpaa.
Kokonaisuudessaan elämäni koostuu siitä että kaikilla osa-alueil
Pakko olla trolli, miehestä pääsee aina eroon. Koukussa oleminen on kuvittelua. Pistä raharaanat kiinni, älä anna muille rahojasi. Teineille viikkoraha ja mieti omaa kulutustasi. Mistä kummasta tulee ajatus ettet saisi päättää itse asioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Selkä murtui 4:stä kohtaa ja jouduin jättämään työni. En pääse eläkkeelle, enkä saa työttömyyskorvauksia enkä muitakaan tukia. Sitten vanhempani joutuivat huijauksen kohteeksi ja menettivät kaikki rahansa, metsänsä ja asuntonsa maksaessaan huijareille. Oikeus oli sitä mieltä että huijarit tekivät täysin oikein, ei mitään rangaistuksia, ei korvauksia. Mieheni sairastui syöpään ja joutui jättämään työnsä. Paras ystäväni teki itsemurhan, kun ei kestänyt syöpähoitoja, niin hänkin sairastui syöpään. Kaksi muuta ystävääni joutuivat huijauksen kohteeksi ja menettivät rahansa ja asuntonsa. Tätini kuoli, setäni kuoli, toinen tätini kuoli ja toinen setäni kuoli, enoni kuoli ja yhtäkkiä minun täytyi järjestää 5 ihmisen perunkirjoitukset lyhyessä ajassa ja todeta että varattomia olivat. Sitten piti järjestellä asuntojen myynnit ja miettiä miten selvitä oman taloudellisen tilanteeni kanssa, samalla kun hoitaa miestäni, omia vanhempia
Saitko rahaa asuntojen myynneistä? Huijatut ja asunnottomat ystävät eivät ole sinun vastuulla. He voivat huolehtia itse itsestään. Jos eivät voi, sitten sosiaalihuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No viimeiset 17 vuotta, eli kohta puolet elämästäni olen ollut yksin ilman sosiaalista elämää. Tuntuu että ainoa hyvä asia elämässäni on se, että mulla on työpaikka enkä ole koskaan joutunut olemaan työttömänä mutta työtkin uhkaavat nyt mennä alta. En tiedä miten selviäisin ilman töitä. Miestä mulla ei ole ollut ikinä koska kukaan ei ole kiinnostunut minusta. Käyn vain töissä ja vapaa-ajan makaan sängyssä kun ei huvita tehdä enää mitään. N34
Vierailija kirjoitti:
Mä olen löytänyt keinon tuohon. Pyrin löytämään kaiken moskan keskellä 3 positiivista asiaa hetkessä. Se auttaa motivoitumaan ja jaksamaan.
Etkö ole automaattisesti motivoitunut elämään elämääsi? Mikset jaksa? Outo kommentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku 10 vuotta sitten alkoi alamäki ja nyt olen jo luovuttanut jollain tapaa etten enää aktiivisesti yritä parantaa elämääni vaan jotenkin rämmin tässä suossa, kun en muusta enää tiedä. Kaikki elämän parantamisyritykset päätyy jostain syystä epäonnistumiseen eikä voimia enää riitäkään muuta kuin perustoimintoihin ja selviytymiseem. Olen siis menettänyt aviopuolison sairaudelle, "ystävät"loittoni, ei sukua, työkykyä ei ole, ulkonäkö on myös mennyt sairauden takia, koti meni lopulta myyntiin ja lisäksi arjessa kaikki pienimmätkin asiat vastustaa tai jos tutustun johonkin ihmiseen niin saan ennenpitkää pettyä ja tulen jollain tapaa kusetetuksi tai minusta yritetään vain hyötyä. Toki yritän olla tyytyväinen siitä mitä mulla vielä on, mutta olen totaalisesti syrjäytynyt kaikesta normaalista ja elämä mitä elin ennen tätä alamäkeä tuntuu todella kaukaiselta. Nyt olen EHKÄ pääsemässä terapiaan ja työkokeiluun johonkin järjestötyöhön ja haen sopivampaa vuokra-asuntoa missä olisi parveke niin voisin olla ulkona :) pitäkää peukkuja kohtalotoverit!
N46
Ensin erektio-ongelma, ja nyt murtui jalkapöydän luu. Unelmien kesä siis.
Vierailija kirjoitti:
Paha mieli jatkuvasti. Mies haukkuu, räyhää, syyttelee ja lopuksi mykkäkoulua ja mulkoilua.
Tämä on täysin omassa vallassasi toisin kuin moni muu asia tässä ketjussa, ei kukaan sinua pakota sietämään tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Paha mieli jatkuvasti. Mies haukkuu, räyhää, syyttelee ja lopuksi mykkäkoulua ja mulkoilua.
Tähän ongelmaan olisi kyllä ratkaisu. Se, että mies toimii noin ei tietenkään ole sinun syy, mutta se, että päätät jäädä tuollaiseen suhteeseen on kyllä täysin oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
No siis silleen asiat paperilla ok/hyvin. Pääsin AMK-kouluun(vihdoin pas katyöstäni eteenpäin). Olen 30-vuotias. Irtisanoin kalliin vuokra-asunnon, muutan edullisempaan. Olen ihan fiksu.
Noo sitten.. suurin osa terveysongelmistani on diagnosoitu mielenterveysongelmiksi. Vaikka harvinainen reumasairaus, jonka kanssa elin vuosia, ihmetellen miksi olen näin väsynyt ja kipeä, kun minähän kuvittelen kaiken? Minulle määrättiin vahvoja psyykenlääkkeitä. Nyt on myös seurallinen migreeni, ja jännitän kun lähden tätä diagnosoimaan seuraavaksi lääkärissä, eihän minua tuolloinkaan uskottu ja elämäni ja terveyteni paskottiin ja toi vaikuttaa edelleen.
Jaahas, taas on näköjään suomen "loistava" asennevammainen terveydenhuoltojärjestelmä ollut vauhdissa...
Huono lapsuus. Väkivaltaa, päihteitä, rahaongelmia eli ei ruokaa tai ehjiä vaatteita, asunnottumuutta, kiusaamista, hyväksikäyttöä, masennusta.
Parannuin ja taistelin. Ajattelin, että kyllä se tästä, jos epäonnistun, niin yritän uudelleen toista reittiä. Tämä toimi. Muutama hyvä vuosi oli, kävin aikuislukion, voin hyvin, minulla oli ystäviä, oli parisuhde, luin yliopiston pääsykokeisiin, kävin osa-aikatöissä.
Sitten kaikki romahti. Ihmissuhteet ja parisuhteet katkenneet, ns hyvätkin miehet kohdelleet todella huonosti, työttömyyttä, rahattomuutta. Pahin kaikista on fyysisesti sairastuminen. Terveydenhuolto ei tutki eikä auta, mistään ei saa apua, mikään oma toiminta ei auta oloon. Sairaus oireineen estää muussa elämässä taistelun ja voimavarat on vähissä. Tavallaan toivon että tuota muutaman vuoden hyvää jaksoa ei ole tapahtunut, sitten tämä ei sattuisi niin paljon.
joo