Kokemuksia siitä, että sivuuttaa tai ei edes huomaa, mitä toinen tekee?
Onko teillä kokemuksia siitä, että olette tietoisesti tai tiedostamatta sivuuttaneet toisen ihmisen käytöksen? Esimerkiksi lapsena ette huomanneet, että toinen ei ollutkaan ystävä vaan kiusasi? Tai parisuhteissa ette myöntäneet itsellenne, että kumppani petti tai käytti henkistä väkivaltaa? Jälkeenpäin ajatellen asiat olivat ilmiselviä, mutta sillä hetkellä ette nähneet niitä. Onko tämä tuttua kenellekään?
Kommentit (3)
Nostan.
Tarkoitan pääasiassa tuota sivuuttamista, eli tavallaan kyllä huomaa, mitä toinen tekee, mutta ei toimi sen tiedon mukaisesti. Ap
Täsmennäpä ap nyt vielä, että mitä oikein olet etsimässä.
Jos sivuutan tekemisesi, en ota niitä huomioon enkä pätkääkään välitä, mitä teet. Ne eivät siis saa minua muuttamaan käytöstäni suuntaan tai toiseen.
Jos joku lyö minua enkä puolustaudu, ei kyseessä ole asian sivuuttaminen.
Traumareaktio?