Kulujen jakaminen perheessä

Meillä mies ei halunnut pitää lasten synttäreitä, minä halusin, minä järkkäsin ja maksoin.

Juhlissa minä maksan minun sukulaiset, mies omansa. 90% on minun puolelta, joten minä yleensä maksan. 

Meillä ei ole elämä pennin päälle, asia ei oöe ollut ongelma. Yhtenä vuotena tuli ongelma, meillä oli vst keskustelua vuosikausia sitten. Sovittiin tämä ja muistutin mies hoitaa myös omat vanhemmat. Lähdettiin anopin eläkkeelle pääsyn johdosta -juhliin ja kutsun tultua sanoin hoidathan lahjan. Mies sanoi hmm. Mä laitoin hyvissä ajoin lapsille vaatteet valmiiksi, kun myös omat, lapset tekivät hienot kortit ja mä tein kimpun luonnonkukista. Edellisenä päivänä sovittiin lähdetään klo 14. Kello 13 aloin pukemaan lapsia, miehellä ei ollut paitaa, ei lahjaa. 

Mä pengoin kaappeja, löysin yhden siistin paidan ja aloin silityämään sitå ja mies kaivoi kaapeista häälahjaksi saadun Aalto vadin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei halunnut pitää lasten synttäreitä, minä halusin, minä järkkäsin ja maksoin.

Juhlissa minä maksan minun sukulaiset, mies omansa. 90% on minun puolelta, joten minä yleensä maksan. 

Meillä ei ole elämä pennin päälle, asia ei oöe ollut ongelma. Yhtenä vuotena tuli ongelma, meillä oli vst keskustelua vuosikausia sitten. Sovittiin tämä ja muistutin mies hoitaa myös omat vanhemmat. Lähdettiin anopin eläkkeelle pääsyn johdosta -juhliin ja kutsun tultua sanoin hoidathan lahjan. Mies sanoi hmm. Mä laitoin hyvissä ajoin lapsille vaatteet valmiiksi, kun myös omat, lapset tekivät hienot kortit ja mä tein kimpun luonnonkukista. Edellisenä päivänä sovittiin lähdetään klo 14. Kello 13 aloin pukemaan lapsia, miehellä ei ollut paitaa, ei lahjaa. 

Mä pengoin kaappeja, löysin yhden siistin paidan ja aloin silityämään sitå ja mies kaivoi kaapeista häälahjaksi saadun Aalto vadin. 

Ja mies ei oppinut mitään, kun jälleen kerran sinä pelastit. Sun olisi pitänyt jättää kaikki, myös lasten valmistelu miehen vastuulle, koska kyse oli hänen juhlistaan. Ei kannattaisi olla liian ylpeä siitä että paapoo mieslasta ja mahdollistaa hänen sluibailunsa. Minusta tuo on vain noloa, teille molemmille. 

Eroa. Kusipää mies ei muuksi muutu, ei kunnioita tai kuuntele sinua. Kunnioita edes itse itseäsi. Anna miehen palata sinne oman äitinsä helmoihin, joka järjestää ne juhlat, mieti myös kannattaako sinun sijoittaa tuollaise miehen jälkeläisiin

Molemmat laittaa kiinteän summan näitä kuluja varten yhteis tilille.  

Mihin miehen rahat menevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei halunnut pitää lasten synttäreitä, minä halusin, minä järkkäsin ja maksoin.

Juhlissa minä maksan minun sukulaiset, mies omansa. 90% on minun puolelta, joten minä yleensä maksan. 

Meillä ei ole elämä pennin päälle, asia ei oöe ollut ongelma. Yhtenä vuotena tuli ongelma, meillä oli vst keskustelua vuosikausia sitten. Sovittiin tämä ja muistutin mies hoitaa myös omat vanhemmat. Lähdettiin anopin eläkkeelle pääsyn johdosta -juhliin ja kutsun tultua sanoin hoidathan lahjan. Mies sanoi hmm. Mä laitoin hyvissä ajoin lapsille vaatteet valmiiksi, kun myös omat, lapset tekivät hienot kortit ja mä tein kimpun luonnonkukista. Edellisenä päivänä sovittiin lähdetään klo 14. Kello 13 aloin pukemaan lapsia, miehellä ei ollut paitaa, ei lahjaa. 

Mä pengoin kaappeja, löysin yhden siistin paidan ja aloin silityämään sitå ja mies kaivoi kaapeista häälahjak

Miksi mä tekisin niin ? Hän on minun aviomieheni, lasteni isä ? Yhdessä olemme perhe.

Kuule, kyllä oppi kerrasta. Kiitti vielä, kun autoin. Minä se lapset vaatetin näteiksi. Lapset pieninä olisi menneet vaikka verkkaireissa.

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika lastenvalvojalle elatusmaksua varten. Lopeta miehen ruoan ja lomien maksu ja miehen sukulaisten lahjominen.

Olet vain alkanut tuohon maksajan rooliin. Se on hankala lopettaa. Se pitää tehdä rajusti. 

Jos asutaan yhteisessä asunnossa, ei miehen tarvitse maksaa edes minimiä.

No mitäs maksat ja ostat. Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.

Yhteinen tili jolle molemmat laittaa tietyn verran rahaa palkasta. Sieltä sitten maksat kaiken. Miksi tehdä asioista vaikeaa?

Meillä on KAIKKI rahat yhteisiä. Usein naureskellaan, kun kuulee/lukee näitä rahankäyttöjuttuja... Yli 20v ollaan yhdessä oltu, eikä rahankäytöstä ole tähän mennessä kertaakaan ollut isompaa kinaa. Aikuisten ihmisten luulisi pystyvän (tästäkin) asiasta keskustelemaan. Toki jos rahankäyttö on toisella/molemmilla holtitonta (kaikki pitää laittaa menemään mikä tulee), niin sitten on varmaan ongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Meillä on KAIKKI rahat yhteisiä. Usein naureskellaan, kun kuulee/lukee näitä rahankäyttöjuttuja... Yli 20v ollaan yhdessä oltu, eikä rahankäytöstä ole tähän mennessä kertaakaan ollut isompaa kinaa. Aikuisten ihmisten luulisi pystyvän (tästäkin) asiasta keskustelemaan. Toki jos rahankäyttö on toisella/molemmilla holtitonta (kaikki pitää laittaa menemään mikä tulee), niin sitten on varmaan ongelmia...

Sama. Ei ole ollut koskaan riitaa rahasta.

Pakosti provo. Tai AP voi jatkossa ostaa lomamatkat vaikka lähimmälle uimarannalle.

Mitä minä juuri luin AP.

Eikös ole nykyään että yhteiset menot maksetaan yhdessä.

Eli molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen tili jolle siirretään sopivat summat rahaa jolta maksetaan yhteiset menot.

Itse hieman kummaksun järjestelyitä joissa toinen maksaa esim ruuat harrastukset lomat jne ja toinen hoitaa asunnon. Erotessa sitten huomataan että toinen on pa ja toinen aika varakas.

Kiitos vastauksistanne. Ehkä kyse sitten on kunnioituksen puutteesta. Kokeilen syksyllä ehdottaa lasten harrastuskulujen puolittamista. Lapsilisät riittävät vaatekuluihin. En halua yhteisiä rahoja ja taloustiliä. Toivoisin, että ostaisimme vuoroviikoin viikon ruokatarpeet. Mieheni väittää ettei osaa. Ehkä tilaan kauppakassipalvelun, jonka voi maksaa ja noutaa. Lomat joudun jatkossakin maksamaan, jos mielin matkoille. Mieheni haluaa kävellä metsässä minä taas haluan nähdä ja kokea Euroopan kaupunkeja ja nautin lämpimistä lomista myös. Lapset rakastavat reissuja myös. Mieheni on kyllä reissuissa mielellään mukana, mutta saita kun on niin minun piikkiin. Haluan myös, että molemmilla jää säästöön rahaa myös.

Parisuhde on myös vaikea, ei ole mitään läheisyyttä tms. Mies ei mm. välitä hygieniastaan. Mikään yhteinen tekeminen, jota ehdotan ei kelpaa. Jos joku tekeminen  maksaa, minä maksan. Kotitöistä lyttää minua, vaikka koko talon sotkuisin paikka on hänen työhuoneensa. Muualla on perussiistiä.

Olen henkisesti hyvin loppu, itkin puolet kesälomastani. Tuskin koskaan pystyn tämän jälkeen parisuhteeseen. Mietin koko ajan miten vääränlainen, epäkelpo ja huono olen, kun olen tullut kohdelluksi huonosti sekä lapsuudenkodissa että tässä parisuhteessa. Myös entisessä työssä venyin liikaa, en osannut asettaa rajoja ja halusin miellyttää liikaa.

Työpaikka on mahtava, se parani vaihtamalla. Osittain siksi mietin eroa. Uskon, että tulisin onnelliseksi asumalla yksin. Lapset ovat rakkaita ja ihania - tärkeintä elämässä. He eivät halua vanhempien eroavan.

Näistä asioista on hirveän vaikea puhua kenellekkään. On niin vaikea luottaa ihmisiin, edes ystäviin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Ehkä kyse sitten on kunnioituksen puutteesta. Kokeilen syksyllä ehdottaa lasten harrastuskulujen puolittamista. Lapsilisät riittävät vaatekuluihin. En halua yhteisiä rahoja ja taloustiliä. Toivoisin, että ostaisimme vuoroviikoin viikon ruokatarpeet. Mieheni väittää ettei osaa. Ehkä tilaan kauppakassipalvelun, jonka voi maksaa ja noutaa. Lomat joudun jatkossakin maksamaan, jos mielin matkoille. Mieheni haluaa kävellä metsässä minä taas haluan nähdä ja kokea Euroopan kaupunkeja ja nautin lämpimistä lomista myös. Lapset rakastavat reissuja myös. Mieheni on kyllä reissuissa mielellään mukana, mutta saita kun on niin minun piikkiin. Haluan myös, että molemmilla jää säästöön rahaa myös.

Parisuhde on myös vaikea, ei ole mitään läheisyyttä tms. Mies ei mm. välitä hygieniastaan. Mikään yhteinen tekeminen, jota ehdotan ei kelpaa. Jos joku tekeminen  maksaa, minä maksan. Kotitöistä lyttää minua, vaikka koko

Olisi pitänyt oikolukea, myös sana tulee vähän turhan usein. Anteeksi!

Onhan se työlästä muuttaa tapoja, jos nykyiset ovat jo juurtuneet. Itse laitan laskuja miehelle sähköpostilla tai whatsappilla maksettavaksi saatesanoina vain "maksatko tämän". Kaupassakäynteihin liittyen voisit alkaa ehdottaa miehelle, että hän käy kaupassa tai yhdessä käydessänne sanot kassalla vain "maksatko tällä kertaa". Jos tuollainen ei toimi, avatkaa yhteinen tili, johon molemmat siirtävät joka kuukausi saman summan ja sieltä maksetaan yhteiset laskut ja kaupassakäynnit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on KAIKKI rahat yhteisiä. Usein naureskellaan, kun kuulee/lukee näitä rahankäyttöjuttuja... Yli 20v ollaan yhdessä oltu, eikä rahankäytöstä ole tähän mennessä kertaakaan ollut isompaa kinaa. Aikuisten ihmisten luulisi pystyvän (tästäkin) asiasta keskustelemaan. Toki jos rahankäyttö on toisella/molemmilla holtitonta (kaikki pitää laittaa menemään mikä tulee), niin sitten on varmaan ongelmia...

Meilläkin on yhteiset rahat eikä ikinä ongelmia rahan kanssa, vaikkei tienata kovin paljon. Mutta ymmärrän, että muilla on erilaisia tapoja ja olen kiitollinen, että meille menee sillä saralla hyvin. Tavat on vähän sellaisia, että jos joku huono tapa pääsee juurtumaan, siitä on hankala päästä pois. Ja sitten vielä, jos pariskunnan osapuolilla on erilaiset tavat, ongelmia tulee helposti. Jokaisella meillä on omat ongelmansa, mutta niihin on hyvä etsiä välillä muutosta.

Mies ei maksa koska sinä maksat ennen kuin hän ehtii edes ajattelemaan asiaa. Elä niinkuin hän elää pari kuukautta. Älä mainitse asiaa. Anna hänen huomata kaupassakäynnin tarve. Älä ostele lahjoja (varsinkaan miehen sukulaisille?) ilman että asia tuodaan esille.

Sulla on lompakko ihan liian löysällä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Ehkä kyse sitten on kunnioituksen puutteesta. Kokeilen syksyllä ehdottaa lasten harrastuskulujen puolittamista. Lapsilisät riittävät vaatekuluihin. En halua yhteisiä rahoja ja taloustiliä. Toivoisin, että ostaisimme vuoroviikoin viikon ruokatarpeet. Mieheni väittää ettei osaa. Ehkä tilaan kauppakassipalvelun, jonka voi maksaa ja noutaa. Lomat joudun jatkossakin maksamaan, jos mielin matkoille. Mieheni haluaa kävellä metsässä minä taas haluan nähdä ja kokea Euroopan kaupunkeja ja nautin lämpimistä lomista myös. Lapset rakastavat reissuja myös. Mieheni on kyllä reissuissa mielellään mukana, mutta saita kun on niin minun piikkiin. Haluan myös, että molemmilla jää säästöön rahaa myös.

Parisuhde on myös vaikea, ei ole mitään läheisyyttä tms. Mies ei mm. välitä hygieniastaan. Mikään yhteinen tekeminen, jota ehdotan ei kelpaa. Jos joku tekeminen  maksaa, minä maksan. Kotitöistä lyttää minua, vaikka koko

Varaa aika perhenuolaan, psylogille ta terapeutille. Käy siellä yksin. Saat tukea ja itsevarmuutta. Miehesi käyttää taloudellista valtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei maksa koska sinä maksat ennen kuin hän ehtii edes ajattelemaan asiaa. Elä niinkuin hän elää pari kuukautta. Älä mainitse asiaa. Anna hänen huomata kaupassakäynnin tarve. Älä ostele lahjoja (varsinkaan miehen sukulaisille?) ilman että asia tuodaan esille.

Sulla on lompakko ihan liian löysällä.

Kokeilin tätä! Siitä tämä koko purkaus lähti vyöryämään. Ei käynyt kaupassa edes lapsia varten. Pelastin ihan viime tipassa tilanteen. Omat eväät kävi kuitenkin ostamassa. Tuleva joulu alkaa jo ahdistamaan, kun mietin hillitöntä rahanmenoa. Mieheni ei osta lahjoja yhtään kenellekkään. Muista kaksi kertaa, kun mieheni on ostanut teinillemme joululahjan ja yhdet talvikengät. Toinen lapsi ei ole saanut vielä häneltä lahjaa.