Puoliso halusi aikoinaan omakotitaloon, vanhaan rintamamiestaloon. Kaikki remontit jääneet tekemättä.
Alussa kyllä remontoi innokkaasti. Nyt useampi vuosi mennyt niin, ettei ole remontoinut mitään.
Itseä harmittaa ja hävettää asua tällaisessa mörskässä, talo repsottaa joka nurkasta ja talvella vetää joka nurkasta.
Miehen unelma hienosta omakotitalosta kuivui kokoon.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki siis puolison vika?
Ettekö yhdessä talon ostaneet?
Enemmän tää oli miehen haave kuin mun. Oikein sormet syyhysi, että pääsee remontoimaan taloa lattiasta kattoon.
Nyt tuosta samasta miehestä ei ole mitään jäljellä, into hiipunut täysin. Tajusi varmaan, miten työlästä ja kallista se remontoiminen on. Ap
Sun asenne hänen intonsa on tappanut.
Noihin projekteihin lähdetään yhdessä. Harmi, että miehelläsi on noin ynseä puoliso.
Hä? Mä olisin kyllä auttanut remontoinnissa sen mitä olisin osannu ja mitä olisi pyydetty tekemään. Mutta mies hääti mut
Olishan se kiva, mutta tuntuu ettei mies saa ikinä sitäkään aikaiseksi. Auttavia käsiä varmasti löytyis. Ap
Meillä myös on vanha rintamamiestalon remppaa, tosin emme asu siellä, vaan se on tullut perintönä ylimääräiseksi taloksi/mökiksi. Mies tekee runkotyöt, ja esim. lahonneiden hirsien korjaukset, koska hän osaa korjata rakenteet oikein ja kunnolla. Minä asennan eristysvillaa ja pahvit, autan levytyksessä, maalaan, laatoitan, saumaan laatoitukset, tapetoin ja siivoan. Ei mullakaan mitään koulutusta ole remppaamiseen, mutta tekemällä oppii.
Tuo kuulostaa siltä, että teillä on keskustelun paikka, jos kerran vain pintaremontti on jäänyt jäljelle. Meillä pidetään välillä pitkiä taukoja rempasta, ihan siksi, ettei iske lopullinen kyllästyminen.