Miksi aina kun koen vahvaa fyysistä vetovoimaa, tulen särkemään sydämeni?
Olen elämässäni neljä kertaa ihastunut niin, että keho reagoi vahvasti toisen lähellä, jalkoja heikottaa suudellessa, sydän hakkaa... ja joka kerta kaikki on ollut vain harhaa.
Ensimmäinen oli nuorena, ja hän halusi vain seksiä silloin kun kavereiltaan kerkesi käymään. Muutaman vuoden päästä kuitenkin leperteli kuinka minä olen se jota ei koskaan unohda jne.... mutta kuitenkaan ei sanallakaan vihjannut että haluaisi olla kanssani.
Toisen kanssa seurustelin muutaman kuukauden, ja se oli ihan hirveää aikaa, hän manipuloi ja valehteli, sekä minulle että minusta muille. Lopetin suhteen eikä vetovoimaakaan tuntunut loppuvaiheessa, vain kuvotus.
Kolmas oli nettitreffituttavuus, jonka kanssa vietettiin yksi yö.
Neljäs oli +30v ja hän muotoili asian jotenkin niin, että elämäntilanteemme ovat niin erilaiset, ettei kannata yrittää.
Muuten kyllä vientiä olisi, joten kannattaako jäädä odottelemaan "sitä tunnetta", vai uskoa nyt suosiolla että se on joku oman kehon sairas tapa kiintyä mahdottomaan?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin nämä on olleet traumasuhteita. Isäni on työnarkomaani ja olen kokemut tulevani hylätyksi. Tuollaisen jalat alta tunteen olen kokenut 3 kertaa. Alkoholistin, narsistin ja työnarkomaanin kanssa. En siis enää lähde tuollaisiin, vasn etenen rauhassa ja etsin arvomaailmalta samanlaista.
Eli omien ja muiden kokemusten perusteella, nyt pitäisi sitten saada vain kiinni että mitä traumaa tässä nyt sydänparka yrittää korjata huonolla menestyksellä, ja ennen kaikkea JUOSTA, jos vielä sattuu kohdalle yhtä vahvoja ja nopeita tunteita.
Itsellä taitaa myös olla aika vahvana tuo hylätyksi tuleminen, ja lasten isän kanssa ollut pitkä suhde tätä vahvisti, lähti kirjaimellisesti aina pois kun olisin eniten tarvinnut ja eleli vahvasti omaa elämäänsä ottamatta muita huomioon muulloin kuin itselle sopivina hetkinä.&nbs
Itse uskon siihen, että olemme oppimassa täällä. Ehkä olet tarvinnut tiettyjä kokemuksia, saadaksesi mietittävää? Kehittyä ihmisenä, on rankkaa touhua.
Samaa mieltä olen.
Voi olla, että tunnet vetoa ihmissuhteisiin, joissa on tuttu emotionaalinen maisema, vaikkei se olisi hyväksi sinulle. Itse kasvoin pahuuden keskellä ja pahat ihmiset ns. "sytyttävät". Niinpä elän yksin, koska en halua satuttaa itseäni eikä hyvät ihmiset kiinnosta.
Minulla tuo tunne tuli vasta keskustelun ja henkisen yhteyden jälkeen, vaikka fyysistä vetovoimaakin toki oli. Meidän molempien mielestä kohtaamisemme oli kaunis. Tästä on jo vuosikymmeniä aikaa enkä ole kokenut mitään vastaavaa kenenkään toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, yksikään näistä ei ollut "suosittu", ei siis mitään kaverittomia, naisettomia reppanoita, mutta ihan tavallisia ja tavallisen näköisiä. Ehkä nettitreffikaveri oli komeampikin? Tosin kaverini makuun ei ainakaan ollut, kun kuvan näytin. Siitä kenen kanssa seurustelin, äiti jopa sanoi (eron jälkeen, eikä siis muista ole sanonut mitään vastaavaa) että oli ehkä rumin mies jonka on nähnyt 😀
Kukaan näistä ei ole ollut rikas, ylikomea, naisia pyörittävä, vaan sellainen omasta mielestä turvallisen oloinen, kaksi ehkä jopa arkaa "aviomiesmateriaalia". Naimisiin on ainakin kaksi päätynyt onnellisesti.
Onko ongelmana että tuudittaudut harhaan jos ovat tavallisen oloisia? Ovat silti raavaita miehiä omine naismakuineen ja elämineen.
"Neljäs oli +30v ja hän muotoili asian jotenkin niin, että elämäntilanteemme ovat niin erilaiset, ettei kannata yrittää."
Millainen hänen elämäntilanteensa oli, tiedätkö? Oliko jo kyynistynyt tai salaa parisuhteessa? Tai myös miehistä pitävä tms? Tai pelkäsikö että sinä haluat lapsia vaikka hän ei?
Joo, kyllä niissä parissa vetovoimaisessa miehessä oli määrättyä kiihkoa, levottomuutta, epämääräisyyttä ja outoutta. Toisaalta tunteellisuutta, heittäytymistä, intohimoa ja halua rakastaa. Jotenkin liikaa ja liian intensiivisesti kaikkea. Aistin vaikeuksia ja peräännyin. Jälkikäteen olen ymmärtäyt traumasideasiat.
Ensimmäisen miehen kohdalla peräännyin heti ja hänestä jäi kaunis muisto. Toisen kanssa lähdin suhteeseen, joka olikin tosi tuhoisa. Olisi ehdottomasti pitänyt sivuuttaa koko mies ja uskoa sitä alun suoraan sanottuna karmivaa fiilistä hänestä.
Olen huomannut, ettei siihen alkuajan eroottiseen vetovoimaan voi luottaa pitemmän päälle suhteennjatkuvuuden kannalta. Vahva vetovoima voi kuihtua täysin ja lopullisesti pahojen riitojen takia muutamassa kuukaudessa kun on sitouduttu suhteeseen.
Jonkun kanssa vetovoima voi roihahtaa kun ensimmäisen kerran suudellaan. Silti itse suhde voi olla täysi fiasko. Ainoa yhdistävä tekijä on fyysinen vetovoima. Ja jonkun kanssa suuteleminen on aina yhtä laimeaa.
Ehkä selvin ja ennustettavin tapaus on sellainen kun ei kerta kaikkiaan tunne toista kohtaan fyysistä vetoa, vaan pikemminkin vastenmielisyyttä, vaikka olisi muuten mukava tyyppi. Ajatus suutelemisesta on niin vastenmielinen, että siihen ei vain pysty sen ihmisen kanssa. Silloin ei synny romanttista suhdetta.
Yhdistävä tekijä noissa olet sinä. Joku osa sinussa on kehittymätön jos et osaa vetovoimasta rakentaa upeaa suhdetta vaan aina särkyy sydän.
Et vaan ole kykeneväinen valitsemaan itsellesi sopivaa kumppania.
Tuo fyysinen tunne itse asiassa on varoitusmerkki epäsopivasta tyypistä. Sun vaisto kertoo sen sulle, mitä et järjellä tajua ja keho yrittää sitä tolleen viestittää.
Ja joo, oon ns. salamarakastunut kahteen otteeseen koko elämäni aikana. Molemmat johtivat suhteeseen, mutta päättyivät siihen, kun miehet pettivät mua.
Universumi yrittää opettaa sinua pois pinnallisuudesta.