Miksi aina kun koen vahvaa fyysistä vetovoimaa, tulen särkemään sydämeni?
Olen elämässäni neljä kertaa ihastunut niin, että keho reagoi vahvasti toisen lähellä, jalkoja heikottaa suudellessa, sydän hakkaa... ja joka kerta kaikki on ollut vain harhaa.
Ensimmäinen oli nuorena, ja hän halusi vain seksiä silloin kun kavereiltaan kerkesi käymään. Muutaman vuoden päästä kuitenkin leperteli kuinka minä olen se jota ei koskaan unohda jne.... mutta kuitenkaan ei sanallakaan vihjannut että haluaisi olla kanssani.
Toisen kanssa seurustelin muutaman kuukauden, ja se oli ihan hirveää aikaa, hän manipuloi ja valehteli, sekä minulle että minusta muille. Lopetin suhteen eikä vetovoimaakaan tuntunut loppuvaiheessa, vain kuvotus.
Kolmas oli nettitreffituttavuus, jonka kanssa vietettiin yksi yö.
Neljäs oli +30v ja hän muotoili asian jotenkin niin, että elämäntilanteemme ovat niin erilaiset, ettei kannata yrittää.
Muuten kyllä vientiä olisi, joten kannattaako jäädä odottelemaan "sitä tunnetta", vai uskoa nyt suosiolla että se on joku oman kehon sairas tapa kiintyä mahdottomaan?
Kommentit (51)
Miten vahva fyysinen vetovoima korreloi sydämen särkymisen kanssa? Eikö aina kun harrastaa seksiä ole aika vahvaa fyysistä vetovoimaa?
Ei, yksikään näistä ei ollut "suosittu", ei siis mitään kaverittomia, naisettomia reppanoita, mutta ihan tavallisia ja tavallisen näköisiä. Ehkä nettitreffikaveri oli komeampikin? Tosin kaverini makuun ei ainakaan ollut, kun kuvan näytin. Siitä kenen kanssa seurustelin, äiti jopa sanoi (eron jälkeen, eikä siis muista ole sanonut mitään vastaavaa) että oli ehkä rumin mies jonka on nähnyt 😀
Kukaan näistä ei ole ollut rikas, ylikomea, naisia pyörittävä, vaan sellainen omasta mielestä turvallisen oloinen, kaksi ehkä jopa arkaa "aviomiesmateriaalia". Naimisiin on ainakin kaksi päätynyt onnellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten vahva fyysinen vetovoima korreloi sydämen särkymisen kanssa? Eikö aina kun harrastaa seksiä ole aika vahvaa fyysistä vetovoimaa?
Tämä on ollut ihan eri tasolla. Sellaisella että jalat lähtee alta, sitä tunnetta ei lähes kenenkään kanssa ole, vaikka tuntisikin vetovoimaa. Esimerkiksi lasteni isä ei aiheuttanut mitään tälläistä, vaikka rakastin, pidin komeana ja hauskana jne. ja tunsin halua toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vahva fyysinen vetovoima korreloi sydämen särkymisen kanssa? Eikö aina kun harrastaa seksiä ole aika vahvaa fyysistä vetovoimaa?
Tämä on ollut ihan eri tasolla. Sellaisella että jalat lähtee alta, sitä tunnetta ei lähes kenenkään kanssa ole, vaikka tuntisikin vetovoimaa. Esimerkiksi lasteni isä ei aiheuttanut mitään tälläistä, vaikka rakastin, pidin komeana ja hauskana jne. ja tunsin halua toista kohtaan.
Eikun tarkoitin että etkö särje sydäntäsi heidän kanssa joita kohtaan vetovoima ei ole niin voimakas. Olen itsekin kerran tuntenut tavallisen voimakkaan vetovoiman lisäksi ihan maagista vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vahva fyysinen vetovoima korreloi sydämen särkymisen kanssa? Eikö aina kun harrastaa seksiä ole aika vahvaa fyysistä vetovoimaa?
Tämä on ollut ihan eri tasolla. Sellaisella että jalat lähtee alta, sitä tunnetta ei lähes kenenkään kanssa ole, vaikka tuntisikin vetovoimaa. Esimerkiksi lasteni isä ei aiheuttanut mitään tälläistä, vaikka rakastin, pidin komeana ja hauskana jne. ja tunsin halua toista kohtaan.
Eikun tarkoitin että etkö särje sydäntäsi heidän kanssa joita kohtaan vetovoima ei ole niin voimakas. Olen itsekin kerran tuntenut tavallisen voimakkaan vetovoiman lisäksi ihan maagista vetovoimaa.
No ehkä joskus sitäkin. Näissä useammin olen itse ollut särkemässä toisen sydämen, ja herkkänä tietty satutan siinä kyllä itseänikin. Joskus ollut myös itse innokkaampi osapuoli, mutta siitä ei niin mene säpäleiksi. Ennemmin jää sellainen "Ai vitsi, no olipa harmi, olispa ollut kiva tutustua ja katsoa onko tässä mitään" ja viikon päästä ei muistakkaan koko miestä.
Mikä vetovoiman tekee? Onko se katse, ääni, kiusoittelu, mikä?
Jotkut ihmiset ovat häpeilemättömiä. Jos ei ole itse varma flirttailija ja lähestyjä, niin häpeilemättömyys voi sekoittua aitoon mielenkiintoon.
Millaisia naisten ja miesten välisiä suhteita todistit nuoruudessasi?
Varmaan olet tunteellinen ja vahvasti vieläpä kehollisesti reagoiva ihminen. Mikäpä siinä, olet varmasti siihen tottunut, etkä voi olla kukaan muu kuin sinä, joten ole.
Älä ainakaan toivosta luovu. Vielä se oikea tai vaikka useampikin oikea tulee vastaan. 🤗
Ehkä tuo vetovoima saa sinut sokeaksi varoitusmerkeille, jotka muuten huomaisit?
Olen hieman kateellinen tuosta vetovoimajutusta. En ole sitä tuntenut kuin yhden kerran elämässäni ja sekin oli vain hetki. Joten uskon asiaan. Joskus mietin, kuvittelinko kaiken. Nyt olen jo vanha nainen, enkä odota enää mitään. Totuus kuitenkin on se, että vain jotkut onnelliset ihmiset saavat kokea jotakin maagista kahden ihmisen välistä kemiaa. Minä en kuulunut noiden onnekkaiden? joukkoon. Nauttikaa te, jotka löydätte edes sen hetken.
Minkälainen lapsuuden perhe ja etenkin isä sinulla on ollut?
Täällä kans joka sokeasti rakastuu....Sekoan ihan täysin . En voi kunnolla keskittyä mihinkään , en voi syödä enkä kunolla nukkua ...Haluaisin vielä kokeilla etsiä suhdetta ,mutta pelkään omaa henkistä ja fyysistä sekoamistani ... onko muita tällaisia?
Vierailija kirjoitti:
Mikä vetovoiman tekee? Onko se katse, ääni, kiusoittelu, mikä?
Jotkut ihmiset ovat häpeilemättömiä. Jos ei ole itse varma flirttailija ja lähestyjä, niin häpeilemättömyys voi sekoittua aitoon mielenkiintoon.
Millaisia naisten ja miesten välisiä suhteita todistit nuoruudessasi?
Paha sanoa, joku feromoni varmaan. Yhtä näistä en ollut edes huomannut jokapäiväisessä elämässä, ennenkuin alkoi juttelemaan, ihan tavallisia arkipäiväisiä asioita, ja kun kerran tuli yöelämässä vastaan ja flirttaili niin pidin viehättävänä mutten mitenkään tavallista enemmän kokenut. Kunnes suuteli niin että taju meinasi lähteä, ja sen jälkeen jokainen ilme, ele ja sana sai sydämen tykyttämään
Nettitreffimiehen kanssa oli sama juttu, se oli se suudelma joka sai hulluksi, ja kahden muun kanssa tunne oli ensi silmäyksellä kuin olisi lyöty puulla päähän, ennen kuin sanoivat tai tekivät mitään.
Olen aika arka näyttämään tunteitani, ja jokaisessa näissäkin on mies ollut aloitteellinen etenemään.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lapsuuden perhe ja etenkin isä sinulla on ollut?
JOs tarkoitit kysyä vastaajalta 14:ta, niin olin isän tyttö siihen asti kunnes vanhempani erosivat. Isäni käytännössä hylkäsi minut ja sisarukseni eron jälkeen. Sisarukseni oli murrosiässä ja minä ekaluokkalainen.
Yleensä kun fyysinen vetovoima on suuri, tunne ei ole molemminpuolinen. Näin käynyt omassa elämässä ja näin käynyt miehille, jotka puolestaan tunsivat kovaa vetoa minuun - minä en heihin.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lapsuuden perhe ja etenkin isä sinulla on ollut?
Vanhemmat olivat koko sen ajan naimisissa kun asuin kotona, erosivat piakkoin sen jälkeen kun muutin. Isä vouhotti enemmän naisten perään ja petti ainakin siitä asti kun olin nuori, ei toki mitenkään avoimesti mutta kyllä siitä oltiin lapsetkin tietoisia. Aika itsekäs, omalla tavallaan rakastava mutta enemmän sellainen että ei haluaisi että muita satuttaa omat toimet, muttei valmis niitä toimiaan muuttamaan. "Älä nyt ole tollanen, älä nyt leikistä suutu..."
Tästä on kyllä itselle jäänyt se, että joka suhteessa on tavallaan toinen jalka vähän oven välissä, että ei ole ainakaan taloudellisesti tai muutenkaan riippuvainen jos mies alkaa perseilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lapsuuden perhe ja etenkin isä sinulla on ollut?
JOs tarkoitit kysyä vastaajalta 14:ta, niin olin isän tyttö siihen asti kunnes vanhempani erosivat. Isäni käytännössä hylkäsi minut ja sisarukseni eron jälkeen. Sisarukseni oli murrosiässä ja minä ekaluokkalainen.
Siis nro 12
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun fyysinen vetovoima on suuri, tunne ei ole molemminpuolinen. Näin käynyt omassa elämässä ja näin käynyt miehille, jotka puolestaan tunsivat kovaa vetoa minuun - minä en heihin.
Samaa ollut myös näin päin itsellä, toiset miehet ovat _aivan_ hulluna ja valmiina suunnilleen luopumaan lapsistaan, ja itse ei ole tuntenut mitään. Mikähän juttu tää oikein on??
Samoja kokemuksia, tunne vie pahasti harhaan