Sinä parisuhde-eron kokenut, onko mitään mitä itse olisit voinut tehdä paremmin rai toisin? Tuleeko mitään mieleen?

Laskin rimaa liiaksi. Ajattelin että aika tekee meistä tavalliseen tyytyvän parin. Mutta meistä kumpikaan ei saanut tarpeeksi omaa tilaa tuossa suhteessa. 

Olisi pitänyt erota paljon aiemmin. Toista ei kiinnostanut puhua asioista. Eikä nähnyt omia ongelmiaan ongelmina. 

Olisin voinut lähteä aikaisemmin enkä olisi tuhlannut parasta nuoruuttani väärän ihmisen kanssa. Onneksi älysin olla tekemättä lapsia.

Kyllä, olisin voinut tehdä joitakin asioita toisin. Olin parisuhteesta 50%, joten en voi valkopestä osuuttani siihen että päädyimme eroamaan.

En haikaile takaisin, olen tyytyväinen siihen että erosimme. Asiat menivät lopulta hyvin, ainakin omalta kohdaltani. Puolisosta en tiedä, hän ilmoitti ettei halua olla kanssani missään tekemisissä. Siis emme ole missään tekemisissä.

Olen sukupuoleni tyypillinen edustaja, tunnistan monet sukupuoleeni liittyvät stereotypiat itsessäni. Hyvät ja huonot.

Olla pakottamatta ja tavoittelematta parisuhdetta alun alkaenkaan. Ymmärtää että miehet ja naiset ovat biologialtaan niin fundamentaalisesti erilaisia, että yhtyminen ei ole kannattavaa muutoin kun lisääntymistarkoituksessa

Valitettavasti ei. Tein kyllä kaikkeni, olin ymmärtävä, rakentava, hellä, suunnittelin, tuin, tsemppasin, kuuntelin, jaksoin. Toimin diplomaattina, tasapainottelin, varoin, mielistelin. Olin tasapuolinen, reilu, enkä tahallani loukannut. Tein kompromisseja, ahdistuin, lannistuin, masennuin. Tunsin yksinäisyyttä, kylmyyttä ja etäisyyttä. Sain kuunnella ilkeilyä, ivaa, "humoristista" kuittailua ja halveksuntaa. Vaikka kuinka yritin ymmärtää, katsoa peiliin ja pitää kaiken kasassa, rakkauteni loppui. Ja tunsin siitä pari vuotta huonoa omaatuntoa, ennen kuin tajusin erota. 

Vierailija kirjoitti:

Olisimme yhdessä edelleen, jos olisin hyväksynyt exän alkoholismin ja valehtelun. 

Meillä kyllä olisi YHÄ selvitettävänä mikä oli valetta ja oliko mies joku patologinen valehtelija ja minkälainen alkoholisti hän loppujen lopuksi oli ja olisko ollut sitä myös jos suhteemme olisi jatkunut kivasti ja hirveitä asioita ei koskaan edes olisi tapahtunut. Mutta ne tapahtuivat eikä osattu hoitaa suhdetta järjestykseen enkä edes tiedä miten se olisi tapahtunut. Ehkä mies oli niin vaurioitunut tai epäkypsä että suhteestamme ei kertakaikkiaan tuolloin voinut tulla mitään. Voisiko nyt? Jos voisi niin olisi kyllä aika ihmeellinen rakkaus?tarina.