Kahden pienen lapsen (vauva+taapero) kotiäidit ovat maailman pahimpia valittajia!!!

mitä tuossa edellä pari jo sanoi valittamisen olevan.

vain kehuu omiaan :)

Jos ne jotka ei valita, käyvät töissä ja pitävät lapsensa hoidossa, eihän ne ole edes siellä hiekkalaatikon reunalla valittamassa?



Lasten luonne-erot ja terveydentilat ratkaisee paljon, tukiverkostot eli mummot ja papat ja tädit ja sedät, kaverimäärät, miehen työ. Eikä kaikkea voi aina ennakoida etukäteen, vaikka kuinka suunnittelisi, jotain tulee aina yllätyksenä. Kuten terveystila. Tai se luonne. Tai jos se hyvänä pitämänsä tukiverkosto yhtäkkiä romahtaa alta jonkin kuolemantapauksen, lähipiirin erojen, yhtäkkisten sairastumisten, parhaiden kaverien pois muuttojen takia. Siinäpä sitten sitä valitetaan hiekkalaatikolla muille.



Toiset silti jaksaa ja voi hyvin viakka olisi 5 pienillä ikäeroilla alle kouluikäisiä, mutta heillä on ehkä pappa tai mummo auttamassa joka päivä, mies paljon kotona, erittäin terveet lapset, ja isot kodit... ainakin näin tuttavapiirissä...

Maailman pahin valittaja = ei osaa valittaa.

Maailman parhain valittaja = osaa valittaa.

Mä valitan usein omaa väsymystäni siksi, että se toinenkin äiti uskaltaisi purkaa omaa väsymystään, eikä ajattelisi mun olevan jokin superihminen.



Mekin toivoimme pientä ikäeroa ja tekisimme sen uudelleen jos pitäisi/voisi valita, mutta harvassa ovat ne äidit, joille näin pieni ikäero ei olisi kuopuksen ensimmäisenä vuonna rankka.



Nyt on reippaasti helpompaa kun kuopuskin on jo omatoimisempi ja lapsilla on mahtavaa seuraa toisistaan.