Lapseksi jälleen? Muumimukit, Novellen lasten vesi, Marimekon raitapaidat jne.
Pitäisiköhän tässä alkaa huolestua varhaisen dementian mahdollisuudesta vai onko normaalia alkaa palata lapsuuteen tässä kolmenkympin kieppeillä? Tai ainakin lapsellisuuksiin. Havahduin tässä yksi päivä siihen, että olin ostamassa sitä Novellen uutta lapsille suunnattua mansikkaesanssivettä itselleni. Itseasiassa käytän sitä tuttipulloa jäljittelevää pulloa nykyään mukana kulkevana juomapullonani (kun se on niin pieni ja kätevä laukussa.) Ja tosiaan juon sitä esanssilitkuakin, tosin voimakkaasti vesijohtovedellä laimennettuna. Aamukahvini juon useammin kuin en muumimukista, samoin täällä töissä kahvimukinani on muumimuki. Ja kauhistuksen kauhistus, käytän nykyään kotona usein Marimekon raitapaitoja, vaikka vielä viisi vuotta sitten olisin vannonut, että ikinä minua ei enää sellainen päällä nähdä ja että ne sopivat mainiosti kaikille alle seitsenvuotiaille. Harry Potteritkin on luettu ihan omaksi iloksi. Seuraavaksi minä varmaan löydän itseni nykertämästä päähäni saparoita...
Onko muilla ollut samanlaisia oireita ja onko kokemusta, kuinka nopeasti näiden oireiden jälkeen sitä löytää itsensä joko hoitokodista vaipoissa tai suljetulta osastolta?
Kommentit (5)
Saariston lapset on luettu aivan omaksi iloksi, en siis lapsilleni...
Mutta tuo tuttipulloa mukaileva vesipullo on kyllä ehkä liikaa. En nyt kuitenkaan vielä syö pilttejä välipaloiksi.
Ihan ymmärrettävää, seura tekee kaltaisekseen. Minkäs teet...
Ostin justiinsa Hello Kitty naisten alkkareita ja nilkkasukkia, ostan jotain irttaripuseeja, missä lapsuusajan irttareita, pidän tennareita ja farkkuja vapaa-ajalla jne. Mies ei ymmärrä :)
Ja ikää 32 :)
luen tällä hetkellä peppi kirjaa ja musta sillä pepillä on ihan fiksuja ajatuksia maailmasta... se näkee kaiken lapsen silmin... tosin luen sitä harjoittaakseni ruotsin kieltä, mutta kuitenkin...
ei kannata sitä suljettua osastoa vielä varata...