Olen tuntenut "uuden" naispuoleisen kaverini nyt puolitoista vuotta
Olen siis nainen itsekin. Alan vasta nyt tietää hänestä edes vähän syvällisemmin. Tuntuu, että hän ei oikein vieläkään pidä minua kummoisena kaverina. Jos hän vaikka miettii, ketä pyytäisi jonnekin, ei kysy minua ollenkaan.
Tuntuu, että hän pitää vanhoja ystäviään niinä oikeina ystävinä, ja minä olen sitten joku. En edes osaa sanoa rooliani hänen elämässään. Alan itse olla aika turhautunut, kun en ole sellainen tyypillinen "pidättäytyvä suomalainen", jonka kanssa kestää vuosia päästä edes kaveritasolle, ystävyydestä puhumattakaan.
Tuhlaanko nyt tässä aikaani häneen? Olen siis sellainen ihminen, että en saa mistään ns. tuttavuuksista mitään, vaan odotan, että suhde syvenisi edes kaveruuden tasolle edes nyt vuoden kuluessa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on mielestäsi sitä, että käydään yhdessä eri paikoissa? Halojaa..
Mulla on yksi ystävä, jota en ole koskaan livenä tavannutkaan ja hän on toisella puolella maapalloa. Sinun määritelmiesi mukaan hän ei ole ystäväni ollenkaan?
Ei ollenkaan. Kunhan minulle välittyy tunne, että olen tärkeä toiselle, enkä vain joku ketä nähdä, kun se nyt on normaalia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on mielestäsi sitä, että käydään yhdessä eri paikoissa? Halojaa..
Mulla on yksi ystävä, jota en ole koskaan livenä tavannutkaan ja hän on toisella puolella maapalloa. Sinun määritelmiesi mukaan hän ei ole ystäväni ollenkaan?
Ei ollenkaan. Kunhan minulle välittyy tunne, että olen tärkeä toiselle, enkä vain joku ketä nähdä, kun se nyt on normaalia.
Ap
Mikä tässä nyt sitten oli ongelma? Ainoa asia minkä nostit esille, oli tuo ettei sinua pyydetä mukaan paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on mielestäsi sitä, että käydään yhdessä eri paikoissa? Halojaa..
Mulla on yksi ystävä, jota en ole koskaan livenä tavannutkaan ja hän on toisella puolella maapalloa. Sinun määritelmiesi mukaan hän ei ole ystäväni ollenkaan?
Ei ollenkaan. Kunhan minulle välittyy tunne, että olen tärkeä toiselle, enkä vain joku ketä nähdä, kun se nyt on normaalia.
Ap
Mikä tässä nyt sitten oli ongelma? Ainoa asia minkä nostit esille, oli tuo ettei sinua pyydetä mukaan paikkoihin.
Lue ihan tuosta yläpuolelta ja yritä sisäistää lukemasi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naispuolisen, ei naispuoleisen.
Tähän meinasin minäkin tarttua. Usein näkee tätä "-puoleinen"- sanan virheellistä käyttöä.
Mitä oikeastaan odotat häneltä?
Aikuisiällä ystävystyminen on monille vaikeampaa. Elämäntilanne voi olla eri. Ei pelkästään se onko puolisoa ja lapsia, vaan sekin että jollain on kaikki vanhat ystävät vielä lähellä ja toinen on muuttanut uuteen paikkaan, ja olisi kovasti aikaa ja tilaa uusille ystäville.
Minulla on vanhoja ystäviä, joita näe ehkä kerran puolessa vuodessa. Mutta kun näitä ystäviä on kertynyt useampi, ja on perhe, työ ja harrastus, niin siinähän se aika kuluu.
Jos olisin menossa johonkin tapahtumaan ja kaipaisin seuraa, miettisin ensiksi ketä kaveria se saattaisi myös kiinnostaa, sen jälkeen sitä että kenen näkemisestä on pisin aika.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan odotat häneltä?
Aikuisiällä ystävystyminen on monille vaikeampaa. Elämäntilanne voi olla eri. Ei pelkästään se onko puolisoa ja lapsia, vaan sekin että jollain on kaikki vanhat ystävät vielä lähellä ja toinen on muuttanut uuteen paikkaan, ja olisi kovasti aikaa ja tilaa uusille ystäville.
Minulla on vanhoja ystäviä, joita näe ehkä kerran puolessa vuodessa. Mutta kun näitä ystäviä on kertynyt useampi, ja on perhe, työ ja harrastus, niin siinähän se aika kuluu.
Jos olisin menossa johonkin tapahtumaan ja kaipaisin seuraa, miettisin ensiksi ketä kaveria se saattaisi myös kiinnostaa, sen jälkeen sitä että kenen näkemisestä on pisin aika.
Lue ihan tuosta yläpuolelta ja yritä sisäistää lukemasi.
Ap
Ihmiset ovat niin erilaisia. Minä pystyn keskustelemaan ns syvällisiä ja intiimejä keskusteluja hyvin pienellä kynnyksellä. Sitten osa ihmisistä kuvittelee, että olemme ystäviä, ehkä siksi että he puhuisivat henkilökohtaisista asioista vain hyvin tuttujen ihmisten kanssa.
Minä tarvitsen kuitenkin paljon aikaa, vuosia, jotta näkisin millainen ihminen oikeasti on. Teot, ja asioihin suhtautuminen vuosien mittaan kertovat millainen ihminen on, ei satunnaiset keskustelut. Ne kertovat vain sen, millainen ihminen luulee olevansa, tai millaiseksi luulee maailmaa.
Mihin Ap:n ystävyyshalu perustuu? Jos Ap ei tiedä juuri mitään toisesta eikä toinen pyydä mihinkään, pyytääkö Ap toista jonnekin?
Missä nämä kaksi edes ovat tavanneet ja törmäävät? Lähettelevätkö viestejä tai soittelevatko?
Aika mystistä miksi vaan alkaisi jotain tuntematonta pyydellä ja yrittää tutustua ellei kyse ole vaikka kivasta ulkonäöstä. Eikö samalla ulkonäöllä löydy omanhenkisiä?
Ei ole olemassa mitään yleispätevää kaavaa, miten ystävyyden tai minkä tahansa ihmissuhteen pitää edetä ja kehittyä, jotta se ei olisi epäaito ihmissuhde. Ihmissuhteita kannattaa ajatella ennemmin prosesseina, kuin että edetään jossain ajassa johonkin pisteeseen jolloin suhde on valmis. Mulla on ollut tuttuja, joita olen nähnyt vuosia ja pikkuhiljaa tuttavuus on syventynyt ystävyydeksi, välillä ihan itsekseen ajan myötä, joskus on ollut jokin tapahtuma joka on lähentänyt. Joidenkin kanssa ystävystyminen on tapahtunut todella nopeasti, usein siinä on ollut jokin yhdistävä tekijä ja samanlainen elämäntilanne. Mutta kaavaa ei ole. Itse en heittäisi elämästäni mukavaa ihmistä sillä perusteella että suhde ei ole kehittynyt minun määrittelemälläni tavalla ja vauhdilla. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä kenen kanssa lähentyy ja kenen kanssa erkaantuu ja kauaksiko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan odotat häneltä?
Aikuisiällä ystävystyminen on monille vaikeampaa. Elämäntilanne voi olla eri. Ei pelkästään se onko puolisoa ja lapsia, vaan sekin että jollain on kaikki vanhat ystävät vielä lähellä ja toinen on muuttanut uuteen paikkaan, ja olisi kovasti aikaa ja tilaa uusille ystäville.
Minulla on vanhoja ystäviä, joita näe ehkä kerran puolessa vuodessa. Mutta kun näitä ystäviä on kertynyt useampi, ja on perhe, työ ja harrastus, niin siinähän se aika kuluu.
Jos olisin menossa johonkin tapahtumaan ja kaipaisin seuraa, miettisin ensiksi ketä kaveria se saattaisi myös kiinnostaa, sen jälkeen sitä että kenen näkemisestä on pisin aika.
Lue ihan tuosta yläpuolelta ja yritä sisäistää lukemasi.
Ap
Hmm, joo, alan ymmärtää ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan odotat häneltä?
Aikuisiällä ystävystyminen on monille vaikeampaa. Elämäntilanne voi olla eri. Ei pelkästään se onko puolisoa ja lapsia, vaan sekin että jollain on kaikki vanhat ystävät vielä lähellä ja toinen on muuttanut uuteen paikkaan, ja olisi kovasti aikaa ja tilaa uusille ystäville.
Minulla on vanhoja ystäviä, joita näe ehkä kerran puolessa vuodessa. Mutta kun näitä ystäviä on kertynyt useampi, ja on perhe, työ ja harrastus, niin siinähän se aika kuluu.
Jos olisin menossa johonkin tapahtumaan ja kaipaisin seuraa, miettisin ensiksi ketä kaveria se saattaisi myös kiinnostaa, sen jälkeen sitä että kenen näkemisestä on pisin aika.
Lue ihan tuosta yläpuolelta ja yritä sisäistää lukemasi.
Ap
Tämä en ollut minä, vaikka pointtinsa tässäkin. Ap
"Ystävyyttä paljon tutkineen Jeffrey Hallin mukaan tuttavasta kaveriksi muuttumiseen tarvitaan keskimäärin 50 tuntia yhteistä aikaa.
Kaveruuden syventyminen ystävyydeksi vie Hallin tutkimuksen mukaan 90 tuntia.
Läheinen ystävyys alkaa Hallin mukaan olla mahdollista keskimäärin 200 yhdessä vietetyn tunnin jälkeen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on sinussa eikä kaverissasi. Mullakin on muutama kaveri, joiden kanssa en lähtisi missään tapauksessa esim. matkalle tai baariin. En luota siihen, että he osaisivat käyttäytyä ja yksi on niin neuroottinen, etten kestäisi sitä likaisuuspaniikkia ulkomailla, ruokaongelmaisen kanssa on myös todella hankala mennä mihinkään.
Unohdin mainita pihin, joka kommentoi jatkuvalla syötöllä että onpa kallista, myös niistä ostoksista joita hän ei itse tee.
Se olen minä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan odotat häneltä?
Aikuisiällä ystävystyminen on monille vaikeampaa. Elämäntilanne voi olla eri. Ei pelkästään se onko puolisoa ja lapsia, vaan sekin että jollain on kaikki vanhat ystävät vielä lähellä ja toinen on muuttanut uuteen paikkaan, ja olisi kovasti aikaa ja tilaa uusille ystäville.
Minulla on vanhoja ystäviä, joita näe ehkä kerran puolessa vuodessa. Mutta kun näitä ystäviä on kertynyt useampi, ja on perhe, työ ja harrastus, niin siinähän se aika kuluu.
Jos olisin menossa johonkin tapahtumaan ja kaipaisin seuraa, miettisin ensiksi ketä kaveria se saattaisi myös kiinnostaa, sen jälkeen sitä että kenen näkemisestä on pisin aika.
Lue ihan tuosta yläpuolelta ja yritä sisäistää lukemasi.
Ap
Hmm, joo, alan ymmärtää ongelmasi.
Niin minäkin. Kaikkien pitäisi ymmärtää mitä ap haluaa ilman, että hän kertoo.
Eli etsitkö kaveria vai ystävää? Monilla voi olla sävyero näissä asioissa. Kaverit ovat kamuja joiden kanssa ehkä vain tehdään jotain asioita ( harrastus?hauskanpito?) ja oleillaan kepeästi eikä ihan kaikkea oman elämän juonteita jaeta. Ystävyys on aika paljon syvempää ja vaatii mielestäni samantyyppiset arvot ja tietyn yhteisen aaltopituuden. Jotkut ovat hyvin herkkiä näille asioille, toisille ne eivät merkkaa, vaan kaikki ovat ns ystäviä, tunsipa heitä hyvin tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on sinussa eikä kaverissasi. Mullakin on muutama kaveri, joiden kanssa en lähtisi missään tapauksessa esim. matkalle tai baariin. En luota siihen, että he osaisivat käyttäytyä ja yksi on niin neuroottinen, etten kestäisi sitä likaisuuspaniikkia ulkomailla, ruokaongelmaisen kanssa on myös todella hankala mennä mihinkään.
Unohdin mainita pihin, joka kommentoi jatkuvalla syötöllä että onpa kallista, myös niistä ostoksista joita hän ei itse tee.
Se olen minä!
Lopeta se. Ottaa päähän syödä vaikka jäätelökioskista ostettu (kallis!) jäätelö samalla kun toinen ällistelee vieressä ja laskeskelee kuinka monta jäätelöä samalla rahalla saisi kaupasta.
Hyvänpäiväntutun kanssa voin vaihtaa kuulumiset, jos sattumalta törmätään jossain. Heidän kanssaan en mieti, miten näkeminen sopisi molempien aikatauluihin. Kuten sanottu, on niin paljon muutakin tekemistä kuin roikkua epäaidoissa ihmissuhteissa. Lähinnä nyt pohdin tässä, että onko tämä suhde jo tuomittu olemaan vain tuttavuus, jolloin en jaksa enää tavata kyseistä ihmistä.
Ap