Olen tuntenut "uuden" naispuoleisen kaverini nyt puolitoista vuotta
Olen siis nainen itsekin. Alan vasta nyt tietää hänestä edes vähän syvällisemmin. Tuntuu, että hän ei oikein vieläkään pidä minua kummoisena kaverina. Jos hän vaikka miettii, ketä pyytäisi jonnekin, ei kysy minua ollenkaan.
Tuntuu, että hän pitää vanhoja ystäviään niinä oikeina ystävinä, ja minä olen sitten joku. En edes osaa sanoa rooliani hänen elämässään. Alan itse olla aika turhautunut, kun en ole sellainen tyypillinen "pidättäytyvä suomalainen", jonka kanssa kestää vuosia päästä edes kaveritasolle, ystävyydestä puhumattakaan.
Tuhlaanko nyt tässä aikaani häneen? Olen siis sellainen ihminen, että en saa mistään ns. tuttavuuksista mitään, vaan odotan, että suhde syvenisi edes kaveruuden tasolle edes nyt vuoden kuluessa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Onko pikkulespoilu mielessä?
Juu no ei todellakaan ole. Olet varmaan mies, joten sulla ei taida olla annettavaa tälle keskustelulle.
Ap
Viimeiset kaverit saadaan opiskelijana ja sen jälkeen niitä ei tule. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös viimeistään hankkia se parisuhde, koska tämän jälkeen senkin hommaaminen menee vaikeaksi ja jäljellä on enää kusinen tinder.
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset kaverit saadaan opiskelijana ja sen jälkeen niitä ei tule. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös viimeistään hankkia se parisuhde, koska tämän jälkeen senkin hommaaminen menee vaikeaksi ja jäljellä on enää kusinen tinder.
Höpsistä. Mitä ystäviin tulee niin heitä kyllä tapaa koko elämän ajan. Harrastuksista, työpaikoista jne. Parisuhteissa pätee sama.
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset kaverit saadaan opiskelijana ja sen jälkeen niitä ei tule. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös viimeistään hankkia se parisuhde, koska tämän jälkeen senkin hommaaminen menee vaikeaksi ja jäljellä on enää kusinen tinder.
Ok, eli peli on siis menetetty. Hyvä tietää, niin ei tarvitse vaivautua enää kehenkään tutustumaan. Miehen onneksi löysin ajoissa. Huh.
Ap
Todennäköisesti hän ei pidä sinua kaverinaan. Jos et voi tyytyä tuttavuuteen, älä ole enää yhteydessä häneen. En kyllä ymmärrä mitä tarkoitat tuolla "tuttavuudesta en saa mitään", mitä sinä kaveruudesta sitten saat itsellesi? Palveluksia ja viihdytystä?
Vika on sinussa eikä kaverissasi. Mullakin on muutama kaveri, joiden kanssa en lähtisi missään tapauksessa esim. matkalle tai baariin. En luota siihen, että he osaisivat käyttäytyä ja yksi on niin neuroottinen, etten kestäisi sitä likaisuuspaniikkia ulkomailla, ruokaongelmaisen kanssa on myös todella hankala mennä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vika on sinussa eikä kaverissasi. Mullakin on muutama kaveri, joiden kanssa en lähtisi missään tapauksessa esim. matkalle tai baariin. En luota siihen, että he osaisivat käyttäytyä ja yksi on niin neuroottinen, etten kestäisi sitä likaisuuspaniikkia ulkomailla, ruokaongelmaisen kanssa on myös todella hankala mennä mihinkään.
Unohdin mainita pihin, joka kommentoi jatkuvalla syötöllä että onpa kallista, myös niistä ostoksista joita hän ei itse tee.
Vuodessa eikä kahdessa vielä ystävyys synny. Siihen tarvitaan paljon yhteisiä kokemuksia, yhdessä naurettuja iloja ja itkettyjä suruja.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän ei pidä sinua kaverinaan. Jos et voi tyytyä tuttavuuteen, älä ole enää yhteydessä häneen. En kyllä ymmärrä mitä tarkoitat tuolla "tuttavuudesta en saa mitään", mitä sinä kaveruudesta sitten saat itsellesi? Palveluksia ja viihdytystä?
Kaveruus on jotain "aitoa" mielestäni, sellaista, johon haluaa panostaa. Minulla on niin paljon tekemistä tässä elämässä, että en halua antaa aikaani ihmisille, joille en ole edes kaveri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset kaverit saadaan opiskelijana ja sen jälkeen niitä ei tule. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös viimeistään hankkia se parisuhde, koska tämän jälkeen senkin hommaaminen menee vaikeaksi ja jäljellä on enää kusinen tinder.
Kyllä olen työn ja ystävien kautta saanut uusia ystäviä paljon opiskeluaikojen jälkeenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän ei pidä sinua kaverinaan. Jos et voi tyytyä tuttavuuteen, älä ole enää yhteydessä häneen. En kyllä ymmärrä mitä tarkoitat tuolla "tuttavuudesta en saa mitään", mitä sinä kaveruudesta sitten saat itsellesi? Palveluksia ja viihdytystä?
Kaveruus on jotain "aitoa" mielestäni, sellaista, johon haluaa panostaa. Minulla on niin paljon tekemistä tässä elämässä, että en halua antaa aikaani ihmisille, joille en ole edes kaveri.
Ap
Ai niin, ja olen myös hyvin introvertti, eli viihdyn todella hyvin yksin. Voin kyllä kaivautua introverttikuopastani, mutta vain, jos suhde on sen arvoinen. Tuttavuus ei sitä ole. Tuttuja minulla on töissä ja vaikka kaupan kassalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naispuolisen, ei naispuoleisen.
Hups, sori.
Ap
Kuulostat jotenkin vaativalta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä. Kaikki eivät hae ystävyydeltä välttämättä samanlaista syvyyttä kuin sinä kaipaat. Joko hyväksyt tämän ja nautit siitä mitä ystävyydestä jo saat tai keskityt etsimään kaltaisiasi ihmisiä. Mainitsit myös olevasi introvertti, mitä jos olet itse ollut etäinen tai antanut sellaisen vaikutelman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naispuolisen, ei naispuoleisen.
Hups, sori.
Ap
Sietääkin pahoitella!
Itsekin viihdyn kyllä yksinänikin ja olen kai sitten introvertti, mutta juurikin siksi en ihan ymmärrä, että miksi priorisoit ihmisiä noin. Eli jos hän ei anna sulle jotain mitä emotionaalisesti tarvitset, niin sitten hän on turha ihminen sinulle? Mulle ainakin on ok ihmissuhteissa, että ei olla liian läheisiä ja että molemmat antaa tilaa toisilleen. En jaksaisi koko ajan olla velvollinen toiselle ja elää intensiivistä ystävyyssuhdetta. Silloin tällöin näkeminen riittää, eikä tarvitse sitoutua.
Ihmettelen kyseisiä keskusteluja. Ystävyyteen vaaditaan molemminpuolista kemiaa. Jos ei mätsää, ei mätsää. Turha sitä itkeä. Väkisin ei kai kukaan ryhdy ystäväksi. Hyvänpäivän tutuksi voi ryhtyä sen kummemmin sympatioita tuntematta.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin viihdyn kyllä yksinänikin ja olen kai sitten introvertti, mutta juurikin siksi en ihan ymmärrä, että miksi priorisoit ihmisiä noin. Eli jos hän ei anna sulle jotain mitä emotionaalisesti tarvitset, niin sitten hän on turha ihminen sinulle? Mulle ainakin on ok ihmissuhteissa, että ei olla liian läheisiä ja että molemmat antaa tilaa toisilleen. En jaksaisi koko ajan olla velvollinen toiselle ja elää intensiivistä ystävyyssuhdetta. Silloin tällöin näkeminen riittää, eikä tarvitse sitoutua.
Eikö kaveruuden idea ole se, että siitä saa jotain, mitä emotionaalisesti tarvitsee? Pystyn kyllä tekemään asioita yksinkin, en tarvitse siihen ketään, jolle minulla ei ole merkitystä.
Ap
Ystävyys on mielestäsi sitä, että käydään yhdessä eri paikoissa? Halojaa..
Mulla on yksi ystävä, jota en ole koskaan livenä tavannutkaan ja hän on toisella puolella maapalloa. Sinun määritelmiesi mukaan hän ei ole ystäväni ollenkaan?
Onko pikkulespoilu mielessä?