Hermostutteko te lapsiinne joskus pahanpäiväisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tosiaankin tuon tunteen ja vetää kyllä mielen matalaksi.

Meillä ollut haastavaa käytöstä nyt keväästä alkaen ja ajattelin, että lomalla helpottaisi...toistaiseksi ei edistystä. 

Valkopilkkuna tähänkin...toiset lapset tuovat usein näkökulmaa ja sitten taas miettiikin, että onpa mulla kyllä hyvätapainen poika kasvamassa. 

Mitä teet noissa hetkissä kun vetää mielen matalaksi? Kaipaisin itse vinkkejä siihen miten päästä siitä olosta irti. Ap

Varmaan paljon kiinni, mitä tykkää tehdä, mutta itseäni rauhoittaa: 

Lenkille lähtö ,yleensä suuntaan metsään ja meillä on koira niin se on aina hyvä syy lähteä.

Kirja luku auttaa myös.

Mä oon myös hyvä "raivo"siivoamaan eli alan siivota, kun oikein suututtaa tai leipoa😄

Kiitoksia kun vastasit! Nuo olisi itsellekin hyviä keinoja, mutta en voi lähteä lenkille tai mennä lukemaan koska olen yksin lasten kanssa. Nuorempi on vasta neljä, en voi jättää heitä yksin. Ja jos alan hermostumistani hoitaakseni vaikka siivoamaan niin he molemmat roikkuvat minussa koko ajan, siis ihan fyysisesti kiinni. Ap

Onko minkäänlaista tukiverkkoa? Saisitko heiltä apua, näistä tilanteissa? Tai ainakin jossain kohtaa? Itsellä pää ei kestäisi, jos ei olisi puolisoa jakamassa tätä.

Kyllä, eikä se jää edes mihinkään oloon. Olen menettänyt hermoni lapsille lukuisia kertoja ja huutanut. Arvatkaapa mitä, nyt minulla on kaksi ihanaa teiniä jotka kertovat minulle avoimesti asioista joita heillä on elämässään meneillään ja pyytävät apuani jos heillä on jotain ongelmia. En tiedä miten suhteemme voisi olla enää parempi. Ei lapset mene rikki eivätkä traumatisoidu jos joskus menee hermo ja huutaa. Se on paljon tärkeämpää mitä tapahtuu suurimman osan ajasta. Minusta lapsille on äärimmäisen tärkeää nähdä että myös vanhemmilla on tunteet ja tunteita saa ja pitää näyttää. Silloinkin kun ne eivät tule ulos rakentavalla tavalla. Ihmisiä me kaikki ollaan tunteinemme ja vikoinemme. 

Vihaan lapsiani, ovat paskahousuja ja helvetin tyhmiä.

Sormetapa AP persvittuasi ja vikise.

Vierailija kirjoitti:

Sormetapa AP persvittuasi ja vikise.

Toivon kuitenkin, että lapseni tämän tason ylittää. Tätä teiniä äiti ei tainnut kieltää. 

Välillä. Eikö kaikki? Kyllä lapsen pitää nähdä missä aikuisen raja tulee vastaan.

Täysin onnetonta menoa nykyvanhemmilla. Kunnollista valtaa lapseen ei ole, koska lapsilla on lasujen ansioista koskemattomuus. Tämän vuoksi lapsi tekee mitä tykkää, eikä vanhempi voi muuta kuin langettaa täysin tehottomia "seuraamuksia" joille lapsi vain nauraa.

Köytä kiinni se niin se pystyy paikallaan.

Kyllä välillä. Ja saatan korottaa ääntäni.