Olen sitä mieltä, että jos parisuhde on hyvä niin siinä ei mennä ihastumaan toisiin ihmisiin

Ei ihastuminen tarkoita pettämistä tai suhdetta. Tottakai sitä voi ihastua ilman halua edes suhteeseen toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy parempi kumppani. Eletään vain kerran, ei yhden kanssa koko elämää

Sam Vaknin on todennut että YOLO (you only live once) asenne on psykopaattisia piirteitä ilmentävillä ihmisillä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihastuminen tarkoita pettämistä tai suhdetta. Tottakai sitä voi ihastua ilman halua edes suhteeseen toisen kanssa.

Totta. Eli jos alkaa pettämään missä tahansa muodossa niin sitten on huonosti asiat.

Vierailija kirjoitti:

Toki toisista ihmisistä saattaa kiinnostua, se on ihan normaalia, mutta jos tunteet menevät ihastumiseen saakka niin silloin ei ole ollut 100% lojaali alun alkaenkaan. Ihminen ei ihastu niin nopeasti toiseen ellei ole sallinut sitä tapahtuvan ja mene aktiivisesti tilanteisiin missä ihastuksen kohde on. 

Jaa, kyllä mä ainakin ihastun nopeasti. Tai sitten meillä voi olla eri käsitys siitä, mitä ihastuminen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpöä ap. Kaikki ihastuu useita kertoja elämässään. Ihastukset menevät ja tulevat. Ei siihen kannata niin takertua ja satuihin ei kannata uskoa. 

Suomalaisille nykynaisille tuo uskollisuus on täysin mahdoton ajatus....

Mitä sinä käsität uskollisuutena?

Vierailija kirjoitti:

Joillain tyypeilllä on jopa patologisen voimakas tarve flirttailla itselleen tuntemattomille ihmisille vaikka ovat parisuhteessa.

Tekevät sitä myös puolison läsnäollessa. Tuollainen käytös on rumaa ja loukkavaa puolisoa kohtaan. Joskus myös vallankäytön ja alistamisen väline.

Tai sitten luonne on sellainen, että näyttää mikäli pitää toisesta. Tai ilmeikkäät kasvot jotka ilmaisevat tunnetilat normaalia enemmän. Ei siis perinteistä flirttailua jota tehdään tarkoituksella vaan se tulee luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 17 vuotta avioliitossa, yhteensä 19 vuotta siis yhdessä.

Niinpä mies meni hommaamaan salasuhteen selkäni takana ja jätti minut siis 19 vuoden yhteiselon jälkeen, kun ihastui / rakastui tuohon toiseen. Siinä jäin kuin nalli kalliolle. Meillä on lapsetkin ja kaikki. Mikään ei enää merkannut kuin tuo uusi nainen.

Että älkääpä vähätelkö niitä ihastumisia, joku kerta miehenne sitten ihastuukin niin pahasti, että jättää teidät, vaikka kuinka oltaisi oltu jo 20 + vuotta yhdessä. Älkää tuudittautuko, ettei mies ikinä pystyisi teitä jättämään toisen takia.

 

Ongelmahan ei ole ihastuminen vaan se miten siihen reagoidaan. Jos ymmärretään sen olevan ihan normaalia ja tavallista, ymmärretään myös ettei sen takia rikota perhettä. Voimakas tunne voi toki olla, silti aikuinen on tarvittaessa itse tunteidensa ohjaksissa.

Totta joka sana. Samalla tavalla voisi ajatella myös uskottomuudesta. Petetty ymmärtää, että nyt on kyseessä vain pettymyksen tunteet, pysyy tunteidensa ohjaksissa eikä lähde rikkomaan perhettä.

Ihmisillä olisi paljonkin opittavaa itsestään.

No justiinsa. Hyvä liitto voimaannuttaa molempia, ja molemmat pääsevät tämän avulla ns. "parempiin piireihin", missä vienti on taattu. Se on ensimmäinen koetinkivi

Parempaan vaihtajat jäävät lähes poikkeuksetta yksin, sillä onni ja hyvinvointi syntyy hoivaamalla, ei siipeilemällä. Siipeilijä hylkää, mutta ne onnen avaimet jäävät sille omistautuneelle hoivaajalle. Sitten se on voi voi, kun on kerran näyttänyt loisivat karvansa

Ihastuminen on tunne. Jokaisella tunteella on elinkaarensa, alku ja loppu. Kaikkia tunteita saa tuntea, mutta pitää osata toimia toisin, kuin mitä tunne edellyttää.

On typeryyttä antaa tunteen viedä. 

Niin että voit hallita ja säädellä sitä mitä tunnet?

On kyllä melkoisen tekopyhää sanoa että  tietää olevansa niin pyhä ja erinomainen ettei koskaan katso ketään sillä silmällä? Vai kuljetko silmälaput silmillä?

Ihastuminen on täysin luonnollista ja täysin luvallista.  Se mitä sen kanssa tekee on sitten eri asia.  Annatko hetken huuman viedä vai sallitko itsesi saada mielihyvää ja jatkaa sitten elämää asiaa sen enempää miettimättä.

On aika kummallista että kaikki naiset on niin kurinalalisia että yksikään vieras (tai tuttu) mies ei herätä kiinnostusta ja pitkiä katseita? Kuitenkin kun naisten kanssa istutaan iltaa kaikki kikattelee miten komeita miehiä on nähneet ja tiedätkö sen ja sen. Vikuillaan ja katsellaan ja supatellaan. Ihan varmasti miesten puheissa  tämä teema  ei myöskään puutu, ja vielä ronskimmassa mittakaavassa.

Sitten silmät kirkkaina vannotaan että en minä ainakaan katsonut ja en minä ainakaan vilkaissutkaan. 

Niin että höpö höoö sanon minä.  Vai onko täällä jonkinsortin pyhimysten kokoontumisajo meneillään? 

Höpsis, et tiedä elämästä mitään.

Eksä oli pettäjämies. Onneksi pääsin eroon koko hyypiöstä. Ihan hyödytöntä olla jonkun kanssa kimpassa, jos muut kiinnostaa niin paljon. Tyypillinen ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella tapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 17 vuotta avioliitossa, yhteensä 19 vuotta siis yhdessä.

Niinpä mies meni hommaamaan salasuhteen selkäni takana ja jätti minut siis 19 vuoden yhteiselon jälkeen, kun ihastui / rakastui tuohon toiseen. Siinä jäin kuin nalli kalliolle. Meillä on lapsetkin ja kaikki. Mikään ei enää merkannut kuin tuo uusi nainen.

Että älkääpä vähätelkö niitä ihastumisia, joku kerta miehenne sitten ihastuukin niin pahasti, että jättää teidät, vaikka kuinka oltaisi oltu jo 20 + vuotta yhdessä. Älkää tuudittautuko, ettei mies ikinä pystyisi teitä jättämään toisen takia.

 

Ongelmahan ei ole ihastuminen vaan se miten siihen reagoidaan. Jos ymmärretään sen olevan ihan normaalia ja tavallista, ymmärretään myös ettei sen takia rikota perhettä. Voimakas tunne voi toki olla, silti aikuinen on tarvi

Pettäminenhän aiheuttaa paljon muutakin kuin pettymyksen tunteen. Suurin ongelma on varmasti luottamuspula. Se on luultavasti kaikista vaikein käsiteltävissä oleva tunne. Ei mahdoton, mutta vaikein.