Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen sitä mieltä, että jos parisuhde on hyvä niin siinä ei mennä ihastumaan toisiin ihmisiin
09.07.2024 |
Olen vähän väliä lukenut tällä palstallakin kun parisuhteessa joku on ihastunut toiseen ihmisiin, oli sitten mies tai nainen. Minä uskon jos naisen ja miehen välillä on kipinää niin ei siinä kerkeä keneenkään muuhun ihastua.
Kommentit (73)
Höpö höpöä ap. Kaikki ihastuu useita kertoja elämässään. Ihastukset menevät ja tulevat. Ei siihen kannata niin takertua ja satuihin ei kannata uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos sinulla on jo hyvä kumppani, niin ei ole missään tapauksessa mahdollista että löytäisit vielä paremman?
Mä en näe, että ihastumisella on välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, onko toinen parempi. Ihastuminen ei läheskään aina edes johda mihinkään, sehän on vain tunne. Usein vielä ohimenevä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan hyvästä pitkästä parisuhteesta, on tärkeä muistaa että tunteet eivät normaalisti ole muuttumaton vakio. Voi olla että vaikka alussa on aivan älyttömän rakastunut, sitten suhde alkaa arkistumaan ja tunteet ovat vaimeammat. Ja ehkä jossain vaiheessa rakastuu uudestaan niin että se tunne voimistuu. Tällainen aaltoilu on normaali tilanne.
Yleensä ne muut ihastukset ovat todennäköisempiä siinä vaiheessa, kun oma suhde on tunnemielessä aallon pohjalla. Mutta on sekin mahdollista että on kahteen tai useampaan ihastunut yhtä aikaa. Ihastus kuitenkin vaatii sen että toinen on mielessä ja yleensä sinne ajatuksiin ei mahdu montaa henkilöä samaan aikaan.
Ihastuuhan sitä siihen omaan puolisoonkin aina uudelleen ja uudelleen. Etenkin niiden jaksojen jälkeen, kun on ollut siellä aallonpohjalla, tai muuten vain arkista. Sitten yhtäkkä, pam! Ja taas huumaantuu siitä puolisosta. Tai näin on ainakin itselleni käynyt.
Toki toisista ihmisistä saattaa kiinnostua, se on ihan normaalia, mutta jos tunteet menevät ihastumiseen saakka niin silloin ei ole ollut 100% lojaali alun alkaenkaan. Ihminen ei ihastu niin nopeasti toiseen ellei ole sallinut sitä tapahtuvan ja mene aktiivisesti tilanteisiin missä ihastuksen kohde on.
Ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja olen ihastunut toiseen kun meillä meni parisuhteessa huonommin. En kuitenkaan tehnyt ihastumiselle mitään ja se hälveni ajan kanssa ohi. Ajattelin, että parisuhteen vaikeuksista selvitään kyllä ja niinhän me selvittiin. Nyt me ollaan taas uudelleen parisuhteessa ihastuttu toisiimme ja eletään uutta ns "kuherruskuukautta".
Näitä ylä- ja alamäkiä tulee suhteessa. Niistä on yhdessä van yritettävä päästä keskustellen yli. Se on myös tahdon asia haluaako kumpikin työstää parisuhdetta paremmaksi.
Meillä tosin oli sellaiset asiat kuin yhteinen lapsi ja asuntolaina, minkä vuoksi ei ihan kevyesti viitsi pistää suhdetta poikki. Ongelmamme olivat keskusteltavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastumiselle (tai rakastumiselle) ei oikein välttämättä voi mitään. Turha syyllistää ketään.
Tuohan tarkoittaa että osaa hallita tunteitaan mutta kaikkihan me tiedämme että naiset ei kykene hallitsemaan tunteitaan ja on täysin tunteiden vietävissä ja hallinnassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpöä ap. Kaikki ihastuu useita kertoja elämässään. Ihastukset menevät ja tulevat. Ei siihen kannata niin takertua ja satuihin ei kannata uskoa.
Suomalaisille nykynaisille tuo uskollisuus on täysin mahdoton ajatus....
Ajatus on luonnonvastainen. Luonto on pitänyt huolen siitä, että löytyy monia joihin ihastua ja jotka ovat potentiaalisia lisääntymiskumppaneita.
Tietenkään jokaisen potentiaalisen perään ei tarvitse lähteä vaan voi päättää pysyä monogamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 17 vuotta avioliitossa, yhteensä 19 vuotta siis yhdessä.
Niinpä mies meni hommaamaan salasuhteen selkäni takana ja jätti minut siis 19 vuoden yhteiselon jälkeen, kun ihastui / rakastui tuohon toiseen. Siinä jäin kuin nalli kalliolle. Meillä on lapsetkin ja kaikki. Mikään ei enää merkannut kuin tuo uusi nainen.
Että älkääpä vähätelkö niitä ihastumisia, joku kerta miehenne sitten ihastuukin niin pahasti, että jättää teidät, vaikka kuinka oltaisi oltu jo 20 + vuotta yhdessä. Älkää tuudittautuko, ettei mies ikinä pystyisi teitä jättämään toisen takia.
No ei se ihan noinkaan mustavalkoista ole. Kipinöitä ja ihastumisia nyt voi olla hyvästä suhteesta huolimatta ja niitä tulee ja menee. Ei niiden tunteiden vietäväksi vaan tarvitse heittäytyä.
On noita ohimeneviä ihastuksia ollut itsellänikin ja hyvässä parisuhteessa elän. Aina ne on menneet ohi ja usein on vielä käynyt niin että se ihastuksen kohde on osoittautunut ennen pitkää ihan totaaliseksi m*lkuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 17 vuotta avioliitossa, yhteensä 19 vuotta siis yhdessä.
Niinpä mies meni hommaamaan salasuhteen selkäni takana ja jätti minut siis 19 vuoden yhteiselon jälkeen, kun ihastui / rakastui tuohon toiseen. Siinä jäin kuin nalli kalliolle. Meillä on lapsetkin ja kaikki. Mikään ei enää merkannut kuin tuo uusi nainen.
Että älkääpä vähätelkö niitä ihastumisia, joku kerta miehenne sitten ihastuukin niin pahasti, että jättää teidät, vaikka kuinka oltaisi oltu jo 20 + vuotta yhdessä. Älkää tuudittautuko, ettei mies ikinä pystyisi teitä jättämään toisen takia.
Ongelmahan ei ole ihastuminen vaan se miten siihen reagoidaan. Jos ymmärretään sen olevan ihan normaalia ja tavallista, ymmärretään myös ettei sen takia rikota perhettä. Voimakas tunne voi toki olla, silti aikuinen on tarvittaessa itse tunteidensa ohjaksissa.
Ei kysymys ole siitä, että joku toinen olisi parempi tai huonompi. Ihmisten tarpeet parisuhteelta voivat muuttua kasvun myötä ja voi olla, että rakastuminen on alussa sokaissut niin, ettei yhteen sopivuutta ole muuten jouduttu miettimään. Esim. silloin, kun ihastuu/rakastuu toisen erilaisuuteen, niin siinä voi mennä monta vuotta ennen kuin tajutaan, ettei kumpaakaan juuri tyydytä se parisuhde. Näitä asioita ei kauheasti mietitä eikä tiedosteta ennen kuin kivun kautta. Aiheesta on erinomainen podcast Ylen Areenassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kysymys ole siitä, että joku toinen olisi parempi tai huonompi. Ihmisten tarpeet parisuhteelta voivat muuttua kasvun myötä ja voi olla, että rakastuminen on alussa sokaissut niin, ettei yhteen sopivuutta ole muuten jouduttu miettimään. Esim. silloin, kun ihastuu/rakastuu toisen erilaisuuteen, niin siinä voi mennä monta vuotta ennen kuin tajutaan, ettei kumpaakaan juuri tyydytä se parisuhde. Näitä asioita ei kauheasti mietitä eikä tiedosteta ennen kuin kivun kautta. Aiheesta on erinomainen podcast Ylen Areenassa.
Niinpä. Samankaltaisuus on asiantuntijan mukaan yhdistävä tekijä parisuhteessa. Kun tarpeet ovat samankaltaisia, elämään tulee iloa ja sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Ihastujat ei alunperinkään ole mitään parisuhdeainesta. Kohonnut riski pettämiseen
Tarkoitatko, että naimisiin voivat mennä vain he, jotka eivät ihastu koskaan kehenkään?
Järki-ihmiset siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa mikäli joku pari ei huomaisi ketään muuta kuin toisensa. Pieniä ihastumisia tapahtuu kaikille. Se kuuluu ihmisten käyttäytymiseen. Ei niitä kannata analysoida liikaa.
Ratkaisevaa onkin teot. Tunteet tulevat ja menevät. Epävakaa on taas riippuvainen tilaisuuksista joita ei vain pysty ohittamaan. Kerra toisensa jälkeen.
Ihastuminen ei ole teko. Se on aivoissa tapahtuva asia jota on vaikea estää.
Se on juuri näin. Hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos sinulla on jo hyvä kumppani, niin ei ole missään tapauksessa mahdollista että löytäisit vielä paremman?
Mä en näe, että ihastumisella on välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, onko toinen parempi. Ihastuminen ei läheskään aina edes johda mihinkään, sehän on vain tunne. Usein vielä ohimenevä sellainen.
Ihastuminen ei välttämättä ole myöskään seksuaalista. Olen hetero mutta ihastunut olen myös naiseen. Mitään parisuhdetta en silloin halunnut/seksistä haaveillut, joskus sitä vain kohtaa ihmisen, josta pitää niin paljon että voisi kuunnella häntä loputtomiin asti ja kemiat kohtaa. Olemme nyt ystäviä. Tällä tavalla olen myös ihastunut miehiin. Mikään uhka tuo ei ole parisuhteelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 17 vuotta avioliitossa, yhteensä 19 vuotta siis yhdessä.
Niinpä mies meni hommaamaan salasuhteen selkäni takana ja jätti minut siis 19 vuoden yhteiselon jälkeen, kun ihastui / rakastui tuohon toiseen. Siinä jäin kuin nalli kalliolle. Meillä on lapsetkin ja kaikki. Mikään ei enää merkannut kuin tuo uusi nainen.
Että älkääpä vähätelkö niitä ihastumisia, joku kerta miehenne sitten ihastuukin niin pahasti, että jättää teidät, vaikka kuinka oltaisi oltu jo 20 + vuotta yhdessä. Älkää tuudittautuko, ettei mies ikinä pystyisi teitä jättämään toisen takia.
Ongelmahan ei ole ihastuminen vaan se miten siihen reagoidaan. Jos ymmärretään sen olevan ihan normaalia ja tavallista, ymmärretään myös ettei sen takia rikota perhettä. Voimakas tunne voi toki olla, silti aikuinen on tarvittaessa itse tunteidensa ohjaksissa.
Alttius perheensä rikkomiseen on kohonnut niillä jotka ovat haudanneet esimerkiksi lapsuutensa traumat ja turvattomuuden kokemukset eivätkä käsitelleet niitä ennen oman perheen perustamista. Pahimmillaan ehtivät rikkomaan useita perheitä.
Aina löytyy parempi kumppani. Eletään vain kerran, ei yhden kanssa koko elämää
Alue: Aihe vapaa
Mun periaate on valita kumppaniksi sellainen, että vaikka mikä namupala tulisi vastaan niin voin vain ajatella että plääh, mullahan on jo tollainen kotona. Eli ei todellakaan tyydytä vaan johonkin ihan kivaan.