Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen avoimuus ja luottavaisuus - temperamentin vai kokemusten tulosta?
09.09.2008 |
Toisessa ketjussa eräs kirjoittja kertoi, kuinka päiväkodin hoitajat olivat kehuneet lapsella olevan turvallinen kiintymyssuhde kun lapsi on avoin ja luottavainen.
Hieno juttu.
Mutta mikä on temperamentin osuus avoimuuteen - jotkut lapsethan sisäsyntyisesti ottavat kontaktia "ulospäin", kun toiset taas luontaisesti haluavat ensin tarkkailla tilannetta ja ovat hitaasti lämpenevää sorttia. Näkyykö temperamentin vaikutus vain uusien tilanteiden ja uusien ihmisten kohtaamistilanteiden alussa, ja sitten kaikista turvallisen kiintymyssuhteen lapsista tulee avoimia? Vai vaikuttaako temperamentti myös näiden tutustumistilanteiden jälkeen siten, että jotkut lapset nyt vaan eivät niin avoimesti suhtaudu toisiin ihmisiin, vaikka heillä olisikin turvallinen kiintymystapa?
Kommentit (4)
Kumpikaan, siis liiallinen ujous eikä liika luottavaisuus vieraita kohtaan ole, mitenkään mukava asia.
T.äiti jonka lapsi otaa kontaktia hyvin aktiivisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin kaulassa ja sylissä ja on tosi arka ottamaan kontaktia muihin. Lapselle arvioitiin yksivuotiaana turvallinen kiintymyssuhde (ystäväni, lapsipsykologi).
Ihmettelen vain tätä takertumista ja arkuutta - onko tämä sitten pelkästään temperamenttipiirre? Lapsi on tooooosi hitaasti lämpenevää sorttia....
Vai olenkohan jo onnistunut jotenkin tuhoamaan lapsen turvallisuuden tunteen?
Itse asiassa sitä, että lapsi on vieraan kanssa, ilman että protestoi ollenkaan, pidetään nimenomaan turvallisen kiintymyssuhteen puuttumisena, ja siksi olenkin omien hyvin sosiaalisten lasteni kohdalla ollut asiasta välillä huolissani. Olen kuitenkin itselleni vakuuttanut, että kyllä hekin ovat hieman vierastaneet, mutta temperamentista johtuen tämä ei ole ollut kovin näkyvää.
Alue: Aihe vapaa
joita ei lapseen voi sinänsä kasvattaa. Toki ne varmaan voidaan tuhota, mutta se kai vaatii jo vähän rankempaa kohtelua.
Turvallinen kiintymyssuhde ilmenee siten, että lapsi reagoi vanhemman poislähtöön, mutta on sitten rauhoiteltavissa suhteellisen helpolla (ja taas riippuu varmasti paljonkin lapsen temperamentista, mikä on helppoa..) takaisin omaksi itsekseen, on sitä sitten itsekseen viihtyvä hissukka tai sitten innokas kaikkeen osallistuja.