Lue keskustelun säännöt.
Jaksatteko tehdä töiden jälkeen jotain?
08.07.2024 |
Olen lääkäri ja töiden jälkeen jaksaminen niin nollissa, että kauniit kesäillat menee sohvalla maaten.
Kesä varsinkin raskasta aikaa, päivystystä 8h päivässä ja kollegat lomilla. Kauaa en ole näitä töitä vielä tehnyt, ehkä tämä sitten joskus helpottaa.
Kommentit (57)
En, mutta teenkin kolme 15 tuntista päivää, ja sitten 4 vapaata. Teen ja harrastan vapailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä menen jonnekin suoraan töistä. Jos menen ensin kotiin ja alan laittaa ruokaa, tehdä kotitöitä, löhötä tms., niin tuskin viitsin ja jaksan enää niiden jälkeen uudelleen käynnistää itseäni, lähteäkseni jonnekin. Sen takia piipahdan jossain ennen kotiin menemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hoitaja ja en jaksanut mitään töiden jälkeen. Lopetin hoitaja työt 2 vuotta sitten ja se oli elämäni paras päätös. Tienaan nyt enemmän kun hoitajana ja jaksan tehdä töiden jälkeen muutakin. Hoitajana tein 12 tunnin päiviä. Ei sen jälkeen mitään muuta jaksanut.
Jep. Itse tein vastaavanlaisia päiviä kaupan alalla ja usein 6 työpäivän viikkoakin vaikka silloin toki työpäivät oli "vain" klo 10-19 eli aamulla ei ehdi tehdä mitään vaikka jaksaisikin ja illalla ei sitten ehdi esim nyt vaikka ryhmäjumppaan jos vielä sattuisi jaloissa virtaa olemaan. Töissä ei istuttu vaan jaloillaan koko päivä ja joko älytön hoppu että olisi pitänyt olla vähintään kolme paria käsiä tai sitten muuten raskaita / hankalia asiakkaita. Lisäksi sain niin yliannostuksen ihmisistä etten vieläkään pysty kuuntelemaan radiota tai mitään
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän! Pahinta oli, etten kunnolla jaksanut enää omaa perhettäkään ja monet vanhat kaverit jäi, kun välttelin heidän tapaamistaan, korona hoiti viimeisen silauksen...
Vaihdoin kamalasta, järkyttävästä, hirveästä, likaisesta, fyysisesti raskaasta vanhustyöstä psykiatrialle ENKÄ KOSKAAN OLE VOINUT NÄIN HELVETIN HYVIN!!! Istun lasikopissa näytön äärellä ja kirjaan potilaiden touhuja, juon kahvia, ja päivänpäätteeksi lämäsen osaston oven säppiin ja häivyn kotiin. Virtaa riitää kun istuu koko päivän. Kaikista mukavinta on olla leparivahtina monta tuntia, kirjata 15 min välein että potilas voi hyvin. Peltorit voi laittaa korville jos kovasti potilas karjuu ja huutaa solvauksia. Onneksi on psykiatria!
Sh
En jaksa mitään. Koen työni niin helpoksi, että päivät tuntuu todella pitkästyttäviltä. Se väsyttää henkisesti, kun pitää esittää reipasta ja kiinnostunutta, kun oikeasti on kuolla tylsyyteen. Olen ihan poikki iltaisin. Vähän kuin burn out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töiden jälkeen 3-4h sängynpohjalla keräämässä itseäni kasaan ja samalla keräten voimia seuraavaan työpäivään
Palautumista ei kuulemma tapahdu, jos vain lepäilee. Pitäisi myös tehdä jotain, mistä todella nauttii ja on kiinnostunut, että koko kroppa aivokoppaa myöten irtautuu työasioista ja olo palautuu. Jos kesälomallakin vaan kuorsaisi sängyn pohjalla, se menisi aika haaskuun palautumisen kannalta. Mutta lomalla monet tekevät jotain hauskaa ja siksi se palauttaa paremmin.
En jaksa minäkään. Eikä ole edes noin vaativa työ. Vuosia olen haaveillut siirtyväni osa-aikaiseksi, mutta kun ei siihen suostuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pysähtyä kotiin päin mennessä vaikka joksikin aikaa kirjastoon, puistoon, kahvilaan, jonnekin veden tai muun äärelle, jonka katselemisesta nauttii tms., eli ottaa heti työpäivän päätyttyä hiukan luppoaikaa itselleen. Tai jos kulkee työmatkat julkisilla, niin voi jäädä ennen kotia pois kyydistä ja kävellä ihan kiireettömästi ja näkemästään nauttien loppumatkan kotiin. Varsinkin, jos kokee, että koti on vähän kuin toinen työpaikka.
Kyllä se vaan niin on, että siitä vapaa-ajasta pitää tehdä kiinnostavampi, jos meinaa, että siitä on jotain iloa ja hyötyä. Moni sinnittelee viikonloppuun tai jopa vuosilomaansa asti, ja kaikki odotukset ja tekemiset ladataan niihin, vaikka jokaisesta vapaaillasta kannattaisi tehdä kiinnostavampi. Hauskoja ja kiinnostavia asioita nimittäin jaksaa paremmin vähän väsyneenäkin kuin epäkiinnostavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töiden jälkeen 3-4h sängynpohjalla keräämässä itseäni kasaan ja samalla keräten voimia seuraavaan työpäivään
Palautumista ei kuulemma tapahdu, jos vain lepäilee. Pitäisi myös tehdä jotain, mistä todella nauttii ja on kiinnostunut, että koko kroppa aivokoppaa myöten irtautuu työasioista ja olo palautuu. Jos kesälomallakin vaan kuorsaisi sängyn pohjalla, se menisi aika haaskuun palautumisen kannalta. Mutta lomalla monet tekevät jotain hauskaa ja siksi se palauttaa paremmin.
No ei varmasti, kun tuntuu, että käy vain töissä ja kotona nukkumassa. Tai eihän se mikään tunne pelkästään ole. En vain tiedä, mitä tekisin palautuakseni, kun työ on niin fyysistä, että työpäivän jälkeen on pakottava tarve päästä pitkälleen, että kaikki kiristykset lihaksista häviää. Nyt olen ollut tässä tunnin maannut ja pikkuhiljaa särky nilkoissa alkaa helpottaa. Toinen käsi kipuilee myös, joten pakko vain lepuutella ja venytellä eikä rasittaa yhtään enempää.
Eli tämäkin päivä meni perinteisesti: kaupan kautta kotiin, ruoka, keittiön siivous, perheen kanssa ruokailu ja sitten sohvalle. Torkahdan väkisin. Seiskan uutiset, suihku, Frendien hyvän mielen terapia (olkaa mitä mieltä tahansa, mutta rakastan tuota sarjaa, on niin nostalginen ja pystyn katsomaan uusinnat aina vain uudestaan ja pystyn nauramaan samoille pöntöille vitseille uusinnasta toiseen). Sitten nukkumaan ja kello soi viideltä uuteen päivään. 🤷🏻
Enpä juuri, toki teen 12h työvuoroja. Mutta en kyllä jaksa vapaillakaan paljon mitään ylimääräistä/ei-välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hoitaja ja en jaksanut mitään töiden jälkeen. Lopetin hoitaja työt 2 vuotta sitten ja se oli elämäni paras päätös. Tienaan nyt enemmän kun hoitajana ja jaksan tehdä töiden jälkeen muutakin. Hoitajana tein 12 tunnin päiviä. Ei sen jälkeen mitään muuta jaksanut.
Jep. Itse tein vastaavanlaisia päiviä kaupan alalla ja usein 6 työpäivän viikkoakin vaikka silloin toki työpäivät oli "vain" klo 10-19 eli aamulla ei ehdi tehdä mitään vaikka jaksaisikin ja illalla ei sitten ehdi esim nyt vaikka ryhmäjumppaan jos vielä sattuisi jaloissa virtaa olemaan. Töissä ei istuttu vaan jaloillaan koko päivä ja joko älytön hoppu että olisi pitänyt olla vähintään kolme paria käsiä tai sitten muuten raskaita / hankalia asiakkaita. Lisäksi sain niin yliannostuksen ihmisistä etten vieläkään pysty kuuntelemaan radiota tai mitään
Kuulostaa tutulta! Itse olin vuosikymmenen esimiehenä kaupan alalla, siihen lisäksi asiakaspalvelua ja myyntiä, päivät 10-18 tai 11-19, ei koskaan enää! Kummasti olen taas löytänyt itsestäni sosiaalisen puolen, jaksan harrastaa, nukun hyvin jne. kun vaihdoin ns. suorittavaan työhön tehtaassa jokunen vuosi sitten. Elämä menee hukkaan, jos ei jaksa muuta kuin sitä työtä.
Silloin kun olin vielä töissä niin en jaksanut tehdä työpäivän jälkeen mitään. Ylipäänsä työvuodet ovat yksi harmaa mössö menneisyydessäni, josta ei ole paljon muistikuvia. Nykyään olen kotirouva ja elämänlaatu aivan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla etten ole ainoa. La menee lepoon ja jaksan järjestellä siivota imuroida pyykätä vasta sunnuntaina.
Teen vaativahkoa asiantuntijatyötä ja olen koko ajan vähän olossa, että pakko uudistua ja näyttää että pärjään (olen 60).
En tod jaksaisi duunipäivän jälkeen lähteä salille tms. Käy aamulla - illalla jaksan just laittaa ruokaa ja onneksi mies tekee usein.
En kyllä oikeastaan jaksa. Työpäivä ollaan pääasiassa jalkojen päällä, työ hektistä asiakastyötä, joka kuormittaa. Kollega ja asiakas hölöttää sulle samaan aikaan, joudut multitaskaamaan ja pomppimaan tehtävien välillä, ympäristö on levoton ja hälyisä, kun porukkaa tulee ja menee. En tiedä miks olen tällaisessa ammatissa näin semi-introverttinä ihmisenä.
Kai se oli niin, että töitä oli pakko ottaa sieltä mistä sai ja sitten jumahdin tänne, kun ei ole energiaa töiden jälkeen hakea niitä saakelin muita töitä. Nykyään rekryprosessit on aivan jäätäviä johonkin kämäiseen aspan työhönkin. Ei riitä jaksaminen. Pitäisi varmaan jäädä saikulle ensin ja sitten hakea niitä muita hommia.
Sohvalle menen, kun saan jotain syötyä ja siihen sitten jumahdan. Jalat niin kipeät seisomisesta, että ei jaksa mitään tehdä ja päässä pyörii kuin Haminan kaupungissa, kun aivot jää työhälystä ylikierroksille. Puuh.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka tekevät jopa kahta työtä eli toisen vuoron heti ensimmäisen perään. Joko siksi, että palkka ei riitä tai kyseessä on esim. joku luova ala, jolla toimeentulo on olematon. Sellainen tasa-arvon onnela tämä Suomi.
Jep. Itse teen kahta työtä, mutta harrastan silti esimerkiksi uintia, lenkkeilyä ja trampoliinipuistoa(se on kivaa!). Pakko tehdä jotain vaikka kuinka väsyttäisi, tekemisestä, ja kofeiinista, saa virtaa. Sillä lemmikit, koti ja juoksevat asiat on hoidettava ja ruokaakin joskus laitettava.
On ihmisiä, jotka tekevät jopa kahta työtä eli toisen vuoron heti ensimmäisen perään. Joko siksi, että palkka ei riitä tai kyseessä on esim. joku luova ala, jolla toimeentulo on olematon. Sellainen tasa-arvon onnela tämä Suomi.