Jaksatteko tehdä töiden jälkeen jotain?
Olen lääkäri ja töiden jälkeen jaksaminen niin nollissa, että kauniit kesäillat menee sohvalla maaten.
Kesä varsinkin raskasta aikaa, päivystystä 8h päivässä ja kollegat lomilla. Kauaa en ole näitä töitä vielä tehnyt, ehkä tämä sitten joskus helpottaa.
Kommentit (57)
Öö, jaksan. Eipä sitä kyllä kahden suht pienen lapsen kanssa oikein vaihtoehtojakaan ole :) Useimmiten iltapäivällä töiden jälkeen lähdetään johonkin ulos lasten kanssa, leikkipuistoon tms. Mun mielestä kuulostaa aika huolestuttavalta jos työ kuormittaa niin, ettei muuta jaksa tehdä. Mun työ elintarviketehtaassa on niin helppoa et mä ennemmin palaudun siellä kodin ja perhe-elämän rasituksista kuin toisin päin.
No enpä juurikaan jaksa. Lisäksi en kestä nähdä / kuulla enää ainuttakaan ihmistä vapaa-ajalla eli enää ei ole sosiaalisia suhteitakaan (ei ole ollutkaan koskaan paljon, mutta nykyään ei ole lainkaan) eli eipä tässä mitään tekemistä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Syödä ja käydä suihkussa.
Sama juttu. Aiemmin jaksoin juoda iltaisin myös kaljaa, mutta enää ei sekään maistu.
Töiden jälkeen 3-4h sängynpohjalla keräämässä itseäni kasaan ja samalla keräten voimia seuraavaan työpäivään
Vierailija kirjoitti:
Öö, jaksan. Eipä sitä kyllä kahden suht pienen lapsen kanssa oikein vaihtoehtojakaan ole :) Useimmiten iltapäivällä töiden jälkeen lähdetään johonkin ulos lasten kanssa, leikkipuistoon tms. Mun mielestä kuulostaa aika huolestuttavalta jos työ kuormittaa niin, ettei muuta jaksa tehdä. Mun työ elintarviketehtaassa on niin helppoa et mä ennemmin palaudun siellä kodin ja perhe-elämän rasituksista kuin toisin päin.
Olen samaa mieltä, huolestuttavaa tämä onkin. Työ terveyskeskuksessa on täyttä tykitystä 8h putkeen. Meillä ei ole kahvitaukoja tms, päivässä on yksi 30min ruokatauko, joka sekin on merkitty työajaksi. Eli käytännössä taukoa on 8h aikana 15-20min, jossa lapsistaan ruuat suuhun ja käydään vessassa.
Osa-aikaiseen siirtyisin mielelläni, mutta en usko sen olevan mahdollista. Tietenkin vaihtoehtona on siirtyä esim yksityiselle puolelle, mutta en mielelläni sitäkään tekisi.
ap
Vaikka mitä, yleensä liikuntaa harrastan. Tänään kävin tekemässä työpäivän 130km päässä, joten illan ajattelin ottaa lunkisti, ehkä😂
Vierailija kirjoitti:
Itse asianajaja.
Olen ollut "lomalla" heinäkuun alusta. Tänään(kin) nykersin valitusta hovioikeuteen, hakemusta Valtiokonttoriin ja pikkusälää. Tosin valitus oli viimeistelyä vaille, sillä tein sitä viikonlopun... Nyt onneksi selviän heinäkuun sillä, että teen aamupäivällä 2 h töitä ja sitten loppupäivä (spostia vilkuillen) vapaalla.
Mutta, kun tämä on mun "lomaa", niin voitte arvata, mitä se on kun en ole lomalla... Koneella tai papereiden ääressä jonnekin klo 21 - 22 asti. Onneksi pystyn aamupäivällä (jos ei ole oikeutta) määrittelemään asiakastapaamiset ja tekemään osittain etätöitä.
Sympatiat kaikille muillekin, jotka tässä oravanpyörässä ovat.
asianajaja
Huh, rankalta kuulostaa. Minulla sentään loma on lomaa, mutta eipä sitä ole juurikaan kertynyt ensimmäisen vuoden aikana. 2 viikon kesälomaa odotellessa jos ei järki lähde päästä sitä ennen!
ap
ota lopputili.sit jaksat mutta ei ole varaa tehdä mitään.
Jaksan. Teen 8-14h päivässä töitä, ravintola-ala ja vuorotyö. Töiden jälkeen lenkitän koiran ja jos on aamuyö, katselen vain telkkaria ja luen ja sitten nukkumaan, mutta jos alkuilta tai ilta, siivoan, käyn kaupassa, leivon, vien koiran puistoon, käyn uimassa, kirjastossa tai ulkona syömässä tai tapaan kavereita tai mitä ikinä siihen päivään sopiikaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse asianajaja.
Olen ollut "lomalla" heinäkuun alusta. Tänään(kin) nykersin valitusta hovioikeuteen, hakemusta Valtiokonttoriin ja pikkusälää. Tosin valitus oli viimeistelyä vaille, sillä tein sitä viikonlopun... Nyt onneksi selviän heinäkuun sillä, että teen aamupäivällä 2 h töitä ja sitten loppupäivä (spostia vilkuillen) vapaalla.
Mutta, kun tämä on mun "lomaa", niin voitte arvata, mitä se on kun en ole lomalla... Koneella tai papereiden ääressä jonnekin klo 21 - 22 asti. Onneksi pystyn aamupäivällä (jos ei ole oikeutta) määrittelemään asiakastapaamiset ja tekemään osittain etätöitä.
Sympatiat kaikille muillekin, jotka tässä oravanpyörässä ovat.
asianajaja
Mietin aina, miksi ihmiset suostuu tähän? Oletko siis yrittäjä vai onko työnantajasi joku pikkupulju, jossa ei kunnioiteta mitään lakeja ja kenkää tulee, jos et ole koko ajan saavutettavissa? Voisi maallikkona luulla, että asianajaja pystyisi puolustautumaan tuommoista hyväksikäyttöä vastaan ihan lakiin vedoten. Eri asia, jos teet töitä omaan piikkiisi. Silloin ei ole kenenkään muun painostuksesta johtuvaa tuo, vaan omaa rajattomuutta.
Olin hoitaja ja en jaksanut mitään töiden jälkeen. Lopetin hoitaja työt 2 vuotta sitten ja se oli elämäni paras päätös. Tienaan nyt enemmän kun hoitajana ja jaksan tehdä töiden jälkeen muutakin. Hoitajana tein 12 tunnin päiviä. Ei sen jälkeen mitään muuta jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
No enpä juurikaan jaksa. Lisäksi en kestä nähdä / kuulla enää ainuttakaan ihmistä vapaa-ajalla eli enää ei ole sosiaalisia suhteitakaan (ei ole ollutkaan koskaan paljon, mutta nykyään ei ole lainkaan) eli eipä tässä mitään tekemistä olisikaan.
Sama setti oli mullakin ja sitten meni työt alta. Nyt sitten värkkään työhakemuksia vaikka ei oikeastaan hotsita enää mikään työ. Minkään järkevän eli itseä kiinnostavan koulutuksen hankkimista ei työkkäri puolla eli omalla kustannuksella ja opintolainaa ottamalla tietenkin onnistuisi, mutta sitä en tässä iässä enää uskalla ristikseni ottaa. On nimittäin kokemusta siitä, että niillä "aina löytyy töitä"- aloillakin ei yhtäkkiä vaan töitä olekaan. Tai ainakaan reilusti keski-ikäinen työnhakija ei sitä työpaikkaa saa. Tuokin työ mikä sai minut lähinnä vihaamaan ihmisiä oli jo alalta jolle kouluttauduin aikuisiällä ja vaikka se ei omalta alalta missään vaiheessa tuntunutkaan. Nyt sellainen ei enää nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asianajaja.
Olen ollut "lomalla" heinäkuun alusta. Tänään(kin) nykersin valitusta hovioikeuteen, hakemusta Valtiokonttoriin ja pikkusälää. Tosin valitus oli viimeistelyä vaille, sillä tein sitä viikonlopun... Nyt onneksi selviän heinäkuun sillä, että teen aamupäivällä 2 h töitä ja sitten loppupäivä (spostia vilkuillen) vapaalla.
Mutta, kun tämä on mun "lomaa", niin voitte arvata, mitä se on kun en ole lomalla... Koneella tai papereiden ääressä jonnekin klo 21 - 22 asti. Onneksi pystyn aamupäivällä (jos ei ole oikeutta) määrittelemään asiakastapaamiset ja tekemään osittain etätöitä.
Sympatiat kaikille muillekin, jotka tässä oravanpyörässä ovat.
asianajaja
Huh, rankalta kuulostaa. Minulla sentään loma on lomaa, mutta eipä sitä ole juurikaan kertynyt ensimmäisen vuoden aikana. 2 viikon kesälomaa odotell
Joo, tollaista se pääasiassa on, mutta onneksi tosiaan pystyn säätelemään jonkin verran työaikoja, etenkin asiakastapaamisten kanssa ja tekemään etänä. Joten välillä voi olla hieman helpompaa ja tosiaan nyt, kun sain tuon valituksen tänään hoidettua, niin ei ole fataljeja enää heinäkuussa. Mutta pakko tehdä niitä hommia, mitkä jäi keväällä tekemättä istuntojen valtavan määrän vuoksi.
Mutta nauti, kun saat kunnon loman pidettyä. Vaikka tiedän, että muutamia päiviä menee varmaan "tyhjän päällä", kun yhtäkkiä ei olekaan kalenteri täynnä :)
Itsepä me ollaan aikoinaan hakeuduttu näihin ammatteihin, mutta eihän sitä tajunnut, mitä se tosielämässä sitten on... Olen miettinyt monesti, että jos tämän työmäärän (ja VASTUUN) olisi ymmärtänyt aikoinaan, niin olisiko hakeutunut toisiin hommiin...?
En osaa vastata.
asianajaja
Kaljaa jaksan imasta sen verran, että aamuksi ehtii selvitä auton rattiin. Olen palanut jo kolme kertaa samalla tyylillä loppuun ja niin käy nytkin. Työelämä on nykyään aivan kauheaa kidutusta. kavereita tai muijjaa ei ole eikä jaksa hankkia. Olen elämääni kyllästynyt ja rapajuoppo. Harrastuksiin haluan kuitenkin tienata rahaa ja kelan "kuussatanen" ei riittäisi yhtään mihinkään.m38
Lähihoitaja täällä. Samma här. Aamuvuorossa klo 7 ja iltapäivällä kotiin. Ei jaksa mitään. Iltavuoroon kun menen, niin nukun puoleen päivään ja iltapäiväksi töihin. Siinä ei sitten kerkeä mitään. Töissä taas ei kerkeä syödä (kuin joskus varkain äkkiä jonkun banaanin tai leivän parissa minuutissa hotkien) eikä kerkeä vessassa käymään.
Lomat menevät palautumiseen. Tosin silloinkaan ei palaudu. Kaikki menee ohi, elämä menee hukkaan. Rahalla ei tee mitään jos työ vie kaiken. Siksi olen päättänyt alkamaan down shiftaamaan oikein kunnolla. Muuten ei elämässä ole mitään järkeä.
Meinasin kouluttautua joko lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi, mutta vuosien opiskelustressi (kolme tutkintoa jo alla) ei enää kiinnosta opiskelijabudjetilla. Tähän ollaan jämähdetty eikä muuta voida.
Vierailija kirjoitti:
Itse asianajaja.
Olen ollut "lomalla" heinäkuun alusta. Tänään(kin) nykersin valitusta hovioikeuteen, hakemusta Valtiokonttoriin ja pikkusälää. Tosin valitus oli viimeistelyä vaille, sillä tein sitä viikonlopun... Nyt onneksi selviän heinäkuun sillä, että teen aamupäivällä 2 h töitä ja sitten loppupäivä (spostia vilkuillen) vapaalla.
Mutta, kun tämä on mun "lomaa", niin voitte arvata, mitä se on kun en ole lomalla... Koneella tai papereiden ääressä jonnekin klo 21 - 22 asti. Onneksi pystyn aamupäivällä (jos ei ole oikeutta) määrittelemään asiakastapaamiset ja tekemään osittain etätöitä.
Sympatiat kaikille muillekin, jotka tässä oravanpyörässä ovat.
asianajaja
Oletko yrittäjä vai miksi hitossa suostut tuohon?? Ei tuo mitään lomaa ole!
Vierailija kirjoitti:
Olin hoitaja ja en jaksanut mitään töiden jälkeen. Lopetin hoitaja työt 2 vuotta sitten ja se oli elämäni paras päätös. Tienaan nyt enemmän kun hoitajana ja jaksan tehdä töiden jälkeen muutakin. Hoitajana tein 12 tunnin päiviä. Ei sen jälkeen mitään muuta jaksanut.
Jep. Itse tein vastaavanlaisia päiviä kaupan alalla ja usein 6 työpäivän viikkoakin vaikka silloin toki työpäivät oli "vain" klo 10-19 eli aamulla ei ehdi tehdä mitään vaikka jaksaisikin ja illalla ei sitten ehdi esim nyt vaikka ryhmäjumppaan jos vielä sattuisi jaloissa virtaa olemaan. Töissä ei istuttu vaan jaloillaan koko päivä ja joko älytön hoppu että olisi pitänyt olla vähintään kolme paria käsiä tai sitten muuten raskaita / hankalia asiakkaita. Lisäksi sain niin yliannostuksen ihmisistä etten vieläkään pysty kuuntelemaan radiota tai mitään vaaliväitteilyitä tai a-studioita vaan ihmisten puhe saa mut pahalla päälle.
Ylläri etten hirveästi enää liiku missään pakollisia enempää ja esim kaupassakäynnin ajoitan niin ettei siellä ole juurikaan muita asiakkaita.
Ja kun olin jo miettinyt, että pitääkö mennä lääkäriin, kun kaikki voimat on työpäivien jälkeen pois, että voiko tämä olla normaalia, mutta jos kerta lääkärikin...
Todellakin jaksan. Tosin vaikuttaa se, että työmatkani on 200 metriä. Mutta jaksoin silloin, kun se oli pidempikin.